sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Mekon metsästys alkakoot

Perjantaiaamuna hostäiti sanoi, että tarvitsee mua lauantaina 15-20. Jouduin perumaan mun menot lauantailta ja siirtämään ne sunnuntaille. No lauantaiaamuna kuulen, että hän ei ehkä joudukaan tekemään töitä, mutta odottelee vastausta. Ennen kahta sain viestin, ettei hänen tarvitse tehdä töitä. No tunsin itseni melko flunssaiseski, joten päätin kuitenkin ottaa ihan rennosti ja katselin muutaman leffan youtubesta ja nukuin.

 Tänään käytiin Sinin kanssa keskustassa ottamassa vähän asukuvia pitkästä aikaa. Oli niin ihana sää! Kevät on selvästi saapunut. Keskustassa ei ollut enää yhtää lunta jäljellä ja aurinko paistoi ihanan lämpimästi. Me otettii asukuvat muutamasta paikasta, jonka jälkeen lähettiin ettimään mekkoa mulle, mutta tuloksetta. Täytyy yrittää keväämmällä uudestaan! Oltiin molemmat vähän kipeitä ja lagattiin jonkun aikaa gallerianin penkeillä, jonka jälkeen päätettiin lähtee maxiin vetämään ruokaöverit. Tilasin vaihteeksi lastenaterian tavallisilla ranskailaisilla (jotka muuten on aika isot) ja voi että kuinka söpö pieni hampurilainen sieltä tuli! Juuri niin pieni että mahtui hyvin yhteen käteen. Voisin vain tilailla monta pientä hampurilaista ihan vain siksi, että ne oli niin söpöjä!
 Hostisä ja pojat lähti lauantaina viikoks Suomeen ja mä niin nautin siitä. Koko alakerta on suunilleen vaan mun ja täällä on tosi rauhallista. Toivottavasti tiellä oli ihana viikonloppu :)

perjantai 26. helmikuuta 2016

flunssan kierre

Mä koomailin aika lailla keskiviikkona, joten emmä ulkona edes pienellä happihyppelyllä käyny.. Koska eilenkin oli yhtä kaunis sää, lähdin mä heti aamusta reippailemaan rannalle. Sää näytti niin aurinkoiselta ja keväiseltä eikä luntakaa ole paljoa jäljellä, mutta kyllä siinä hieman vilu tuli, kun hanskat ja pipo unohtu kotiin.. Mutta oli ihana saada vähän aurinkoa ja raikasta ilmaa.

Torstai oli muutenkin aika rauhallinen päivä. Äidillä oli neljästä eteenpäi menoa aina ilta yhdeksään asti, niin lapset kävivät pizxeriassa syömässä ja mullekin tuotiin vielä pizza! Tuli vedettyä semmoiset pizzaöverit, mutta sallittakoot nyt pari kertaa vuodessa!
Illalla alkoi puhti hiipumaan ja kurkku tuli kipeäksi.. Pelkäsin taaaaaaas saavani flunssan. joten pesin hulluna käsiä (joita oon muutenki yrittänyt pestä ahkerasti), käytin käsidesiä, join paljon vettä ja söin valkosipulia, jotta pöpöt lähtis ennenkuin ehtii tullakaan! Illalla alkoi jo ketuttaa, kun hostäiti ei taaskaan tullut ajoissa ja kun mä tunnen itteni hieman vilustuneeksi oon tosi väsyny enkä jaksais yhtää mitää ylimäärästä vaan suoraan pehkuihin.. Ja kyllähän se pikkuflunssa sieltä taas tuli kaikesta huolimatta. Taitaa olla syynä kehno ruokavalio, mutta kyllä mä vielä sen 4 kuukautta kestän! Tuntuu vaan, että sairastun tähän samaiseen flunssaan joka kuudes viikko, mutta onneksi juuri nyt enkä ensiviikolla kun saan mun rakkaimmat tänne :)

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Elämä uusiksi

Jotenkin edelleenkin vain junnaan paikallani. Jokainen päivä on melko samanlainen. En saa aikaseksi mitään järkevää. Nyt iskikin inspiraatio muuttaa elämää ja tehdä juttuja, joita en olis uskonut tekeväni. Myöhäiset illat harmittamat, kun ei jaksa/ehdi enää esimerkiksi lenkille. Päivisinhän mulla on aikaa monta tuntia, joista suurimman osan vietän nukkuen sängyssä. Mietin, että miksi en tee niitä juttuja päivisin, joita haluisin iltaisin tehdä? Illalla ehtii löhöillä koneen äärellä, kattella leffoja ja olla yhteydessä kavereihin ja uusiin ihmisiin. Mun uusi tavoite täällä on käydä joka keskiviikko lenkillä tai ainakin pienellä happihyppelyllä ulkona! Tuntuu, että joka päivä on tosi väsynyt, jospa sitä näin virkistyis!
 
Tää kuuro vanha haiseva koira tekee mut hulluks täällä. Mulla oli kuulokkeet jäänyt lattialla maanantai-illasta ja tiistaina kun vihdoin pääsin vapaalle rentoutumaan huoneeseeni huomasin, että kuulokkeet oli ihan toisella puolella huonetta. JA vieläpä syöty. Taisiis se muoviset osat, jotka tungetaan korviin, oli kdonnut/syöty! Pikkasenko otti päähän, ne oli mun aonoot pienet miksikäsniitäsanotaakaan? Kuulokkeet on vielä käyttökelposet, jos ne korvaosat saan jostain hommattua ja onneksi on varakuulokkeet, jotka ovat samanlaiset!

VIelä ois muutama työpäivä jäljellä ja sitten alkaa osittainen hiihtoloma. Voitte vaan kuvitella kuinka mä aion nukkua paljon ja ottaa rennosti :D Mulla on varsinaisesti töitä vain ens tiistaina, joten muuten olen melkein vapailla. Ja en jaksa odottaa, että äiti ja pikkusisko tulevat tasan 9 päivän päästä viikonlopuksi mun tykö! <3

Ja maanantaina tapahtu jotain tosi odottamatonta blogin kautta! Mutta mä kerron siitä teille enemmän sitten lähemmin ;)

maanantai 22. helmikuuta 2016

Kuninkaan linna

Mä lähdin lauantaina jo talolta ennen puoli kahtatoista ihan hullun aikasin :D Näin keskutassa sen mukavan murremiehen ja suunnattiin kohti kuninkaan linnaa vanhassa kaupungissa. Oon siellä aikasemmi ollut joku 5 vuotta sitten, joten ihan uus tuttavuus tää ei mulle ollu. Mutta oli paljon nähtävää ja käveltävää. Yritin napsia muutaman kuvan ja näytinkin varmaan tyypilliseltä turistilta kamera kaulassa!

Linnassa vierähti parisen tuntia, jonka jälkeen lähettiin ettimään istumapaikkaa. Istahdettiin yhteen expreso houseen (joita on joka kadulla ja nurkassa Tukholman keskustassa). Siinä hengähdettiin hetki ja juteltiin, kunnes mulle tuli idea hakea parit karjalanpiirakat suomikaupasta. Ja oli niillä hintää, maksoin neljästä sellasesta perus prisman irtopiirakasta yli viisi euroa! Mutta mitä sitä ei maksaisi suomiherkuista.. :D Suunnattiin miehen asunnolle ja mä pääsin matkustamaan ekaa kertaa pendeltågilla (vastaa perus vrn lähijunaa) wipii! Kämpillä mä tein munavoita ja laitoin ruotsalaisen maistamaan suomiherkkua ja hän tykkäs!
Illalla katseltiin taas melodifestivaalia ja veikattiin kuka pääsee suoraan finaaliin ja kuka toiseen mahdollisuuteen. No molemmat veikatiin ihan yhtä väärin :D Mutta tulipahan juteltua ruotsia kooko päivä!



Sunnuntaina mä suuntasin keskustaan näkemään Oonaa. Istuin yksin pendeltågissa ja jännitin, eksynkö t-centraalissa, mutta selvisin ihan hyvin eksymättä :D  Kävin kaupassa ostamassa vähän aamupalaa ja ihmettelin, miksi yhtäkkiä törmäsin niin moneen suomalaiseen siellä. Niinpä niin etelässähän alkoi hiistoloma.. Sieltä suunnattiin nauttimaan isot kahvit ja juoruilemaan. Kaiken kaikkiaan oli tosi rento viikonloppu, joka tuli tarpeeseen huonosti nukutun viikon jälkeen.

perjantai 19. helmikuuta 2016

kuulumisia

Nyt on hiihtoloma-viikon suunnitelmat selvillä. Mulla ei oo kauheesti yhtä iltaa enempää varsinaisesti töitä. Tosin pojat ja hostiskä on Suomessa ja talossa hiljasempaa, joten hostäiti ehkä yrittää tehdä hieman töitä, jolloin mä voin vaikka pelata tyttöjen kanssa. En hirveästi minnekään voi lähteä, koska ei ole ennen toukokuuta varaa matkustella enempää kuin viikonloppuisin. Mutta hiihtoloman perjantaina (tasan kahden viikon päästä!!) tulee äiti ja sisko kylään <3 En varmasti jaksa malttaa enää ensi viikon jälkeen :D

Tällä viikolla tytöt on ollu tavallista suloisempia. Varsinkin eilen. Meillä oli mukava iltapäivä. Pelattiin varmaan viittä eri peliä ja tytöt käyttäyty hyvin, vaikka olikin vähän väsymystä ilmassa. Muistipeliä pelatessa sanoin toinen tytöistä, että nyt mä saan aloittaa, kun en koskaan saa aloittaa :D Se oli jotenkin suloista, vaikka mun vuorot tuppaa jäämään välistä muistipelin huumassa ;) 
Pelien jälkeen kasattiin vielä liuta palapelejä vuorotellen tyttöjen kanssa. Loppuilta menikin rauhallisesti tvn äärellä löhöillessä. Illalla, kun laitoin tytöt nukkumaan ja luettiin pimeässä puhelimella iltasatua, toinen tytöistä nousi sängystä ja kietoit viltin mun ympärille, jotten palelisi. Suoloinen teko alkoikin heti hymyilyttää!

Mun pitää nyt viikonloppuna kuvailla, jotta saisin varastoon ns. postauskuvia. Joudutte taas valitettavasti tyytymään kuvattomaan postaukseen.. Mutta mulla on tulossa tosi kiva viikonloppu taas ja toivottavasti teilläkin on mahtava viikonloppu! :)

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

kaksoismoralismi

Miksi aikuiset laittaa kiusaamisen ym. lasten syyksi, kun vika on heissä? Miksi on oikein moralisoida ja sanoa, ettei ketään saisi kiusata, kun itse aikuinen ihminen kiusaaviatonta ihmistä netissä anonyyminä. Mulla alkaa mennä yli hilseen tämmönen! Musta lähes jokainen aikuinen ihminen pitäs laittaa johonkin käytös kouluun. Mua on pienestä pitäen opettettu, ettei ketään kiusata tai syrjitä minkään takia. En myöskään pura pahaa oloani anonyymisti haukkuen jota kuta toista. Mä edelleen jaksan uskoa, että hyvä tuottaa hyvää ja karma iskee kyllä takaisin. Ottaa vaan päähän tömmöiset ihmiset..

Täällä alkaa arki palailla vihdoin! Tänään ensimmäistä kertaa neljään viikkoon KAIKKI lapset on koulussa ja tarhassa. On ihana palata rutiineihin. Vaikka mulla edelleen on enemmän vapaailtoja kuin ennen, koska jalkapallopoika ei kuitenkaan ihan vielä ole tarpeeksi terve treeneihin. Mutta en tosiaankaan valita siitä :D
Eilen päivä meni oikeestaa tosi hyvin. Tytöt oli reippaita aamusta asti ja iltapäivällä suloisesti auttoi mua tyhjentämään kauppakassit. Musta on ihana antaa heidän auttaa kaikessa, mitä haluavat. Täällä kun äiti muuten pilkkoo ruuankin kohta 13-vuotiaalle.. Itse annan tyttöjen jopa voidella oman leipänsä, jos he tahtovat. Pelattiin myös kerrankin rauhallisesti ilman raivopuuskia. Toinen on vain hieman minäminä-tyyppinen eikä malta odottaa vuoroansa.


Ostin viime viikonloppuna HMstä varjostussiveltimen. Mulla ei ennestään oikein ollut mitään siveltimiä silmämeikin tekoon. Tää oli pienin sivellin ja maksoi tosiaan jopa 6 euro, vaikka HMstä olikin. En ole kovin taitava meikkaaja, joten uskon tän kelpaavan mulle aivan hyvin :D Viikonloppuna pääsenkin kokeilemaan tätä.
Jännittää. En uskalla kertoa vielä mitään enkä edes ajatella vielä. Pelottaa ja jännittää, mutta tällä hetkellä positiivisella tavalla :)

maanantai 15. helmikuuta 2016

Elämä on vaaroja täynnä

Voin kertoo, että mun maanantai oli mukavan rento, vaikka olinkin tyttöjen kanssa kahdestaan viitisen tuntia. Olin nukkunu tosi huonosti ja olin ihan zombina, mutta tytöt oli yllättävän nätisti ja me pelailtiin ja katteltiin lastenohjelmia. Sain heidät jopa syömään tavallista helpommin. Ja selvis kanssa, että ainakin yksi täällä sairastaa influenssaa.. Siitä siis tämä piiitkä sairastelujakso.
Mun maanantai oli kanssa todella sanotaanko sekava. Mulla on kaikki hyvin ja itseasiassa just nyt kaikki menee tosi hyvin ja ehkä mulla on lähitulevaisuudessa iloisia uutisia. 
Mutta oon myös valitettavasti päässyt todistelemaan maailman pahuutta. En voi kertoa mitä tai mistä tarkalleen puhun, mutta mä toivon, että ihmiset oppii olemaan varovaisia, koska maailma on pahuutta täynnä, vaikkei sitä heti itse huomaisikaan.

Toisaalta samalla mä oon oppinu ittestäni paljon lyhyessä ajassa ja jotenkin kasvanu. Oon oikeestaan tosi ylpee itestäni ja mä uskon huomiseen ja mä uskon siihen, että tää on mun vuosi. Oon oppinu arvostaa sitä, että mulla oikeesti on muutama aivan ihana ihminen täällä ja osaan nauttia siitä. Otan rauhassa päivä kerrallaan ja yritän nauttia jokaisesta päivästä. Tää aika menee nyt niin nopeesti! Kohta alkaa yhteishaku ja haku töihin ja huoneen etsiminen, mutta siihen asti tämä tyttö yrittää ottaa rennosti päivä kerrallaan!
 

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Ystävänpäivän huumaa

En tiedä mistä alottaisin. Ihan hullu ja outo, mutta ihan huippu viikonloppu! Mä kerroin aikasemmin siitä miehestä, joka oli auttamassa mua. No tapasin hänet pikaisesti, mutta valitettavasti ei klikannut millään tasolla yhtään ja hän miltein ärsytti mua.. Kun hän oli lähdössä metroon ja töihin hän sanoi, että tekee yhden asian ensin. No Hän osti siitä joltain mulle punaisen ruusun. Voin sanoa, että se hetki oli noloimpia täällä sattuneista.. Suloinen teko, mutta apua. Hän sanoi, että ansaitsen sen.. Eikä siinä mitään, mutta mulla oli treffit tän tyypin jälkeen..
Kirjotin perjantai-iltana spontaanisti yhdelle herralle, joka musta näytti söpöltä. Ihme ja kumma hän vastasi ja lauantaiaamuna kirjoteltiin jo whatsappissa ja iltapäivällä käytiin kahvilla! Ja hän on ehdottomasti mukavin mun tapaama ruotsalainen täällä! Me rupateltiin yli 4 tuntia ja aika meni ihan älyttömän nopeasti. Hän tosin puhui murretta, jota en ole niin paljon kuullut, joten välillä muutama asia meni vähän ohi :D Mutta muuten kaikki meni tosi kivasti ja oli ihanaa saada puhua ruotsia uuden ruotsalaisen kanssa ja saada kuulla vähän eri murretta kuin sitä mitä useimmat Tukholmassa puhuu.
Illalla olin aika kuollut, joten makoilin vain sängyssä ja katsoin melodifestivalia <3 Ja olen niin iloinen, ettei Krista jatkanut, en ollut kovin mielissäni, että hän oli mukana, mutta oli se kappale ihan kuunneltava kuitenkin :)

Mä sain pari päivää sitten päähänpiston pienistä ystävänpäivä lahjoista. Mä tykkään ite tehä juttuja ja että niillä on jokin merkitys. Niin myös tällä kertaa. Tein muutamille auppari kavereille pienet lahjat (kuva alhaalla). Itse aloitin ystävänpäivän rennosti nukkumalla pitkään ja bloggaamalla sängyssä. Oli ihana kerrankin herätä kunnon yöunien jälkeen!
Iltapäivällä olen menossa Oonan kanssa kahville ja syömään meidän vakkaripaikkaan. On ihan huippua viettää ystävänpäivä huipputyypin kanssa. Toivottavasti teilläkin on ollut ihana ystävänpäivä :)
Kuori sisältää tsemppaavia tarroja, henkilökohtaisen kirjeen, kaksi ylimääräistä sydäntarraa, jotka kuvassa ei näy ja vähän söpöjä karkkeja :)
 Annoitteko te tai saitteko ystävänpäivälahjoja? :)

torstai 11. helmikuuta 2016

Sairastuvalta terveisiä

Nää lapset on tottunu, että niillä on vuoden au pairi Suomesta ja sitten se lähtee  takaisin Suomeen. Tyttöjen puhuu välillä mun kodista Suomessa ja nuorin poika, sanoi siskolleen, etten mä voi enää sitten auttaa, kun mä muutan takaisin Suomeen. Aika suloista, mutta mähän oon jäämässä tänne :D Nytkin oon jo katsonut muutaman työvaihtoehdon valmiiksi, jota pian haenkin ja maaliskuussa alkaa jo kämpän/huoneen metsästys. Nyt vaan peukut ja varpaat pystyyn, että saan jotain ja että saan sitten kunnon tuet kelalta.
Mä en tiedä mikä tätä perhettä vaivaa, kun aina vain sairastutaan uudestaan ja uudestaan.. Eikö ne pese käsiään vai mikä on ongelmana? Mä, joka oon ollut keskimäärin joka toinen kuukaus täällä kipeenä, en ole saanut mitään tartuntaa enää sen reilun kolmen viikon takaisen flunssan jälkeen..
 Kunnon tavallista arkea ei ole täällä nähty reiluun kolmeen viikkoon. Kolmen viikon sisällä tytöt on ollut varmaa 3-4 päivää tarhassa. Ja kaksi pojista ja tytöt ovat sairastuneet jo kahdesti kerran parannettuaan.. Ja vaikka mulla tietysti on nyt vapaailtoja, kun jalkapallopoika ei pääse treeneihin, niin ei jaksaisi tätä sairastelurumbaa enää.. Mä tarviin rutiineja toimiakseni. Tuntuu, että omakin pää menee ihan sekaisin tästä.. Mutta kohta on onneksi viikonloppu ja silloin aion ainakin nukkua!

 Ja kattokaas mitkä ihanuudet tänää tuli postista <3 Tilasin vähä aika sitten parit napakorut crazy factoryltä ja oon ihan rakastunut näihin! Sopivasti pituutta ja blingiä <3

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Au pairin salaista elämää

On paljon asioita, joita ihmiset ei tiedä, mutta jotka on yleisiä auppareiden keskuudessa. Ajattelin kirjoittaa tästä mun näkökulmasta ja asioista, joita oon huomannut (ja joihin muut varmasti voivat samaistua). Tätä, kun ei yleensä blogeissa tai tv-ohjelmissa näe.

Syöminen
Vaikka mulle on sanottu, että saan syödä kaikkea mitä löytyy, niin silti välillä mietin voinko syödä iltaruuasta jääneen annoksen. Ja se, kun hostvanhemmat ei oo keittiössä/ kotona, sitä ryntää ensimmäiseksi jääkaapille :D Eihän sitä halua, että muu perhe kyttää mitä syöt.

Vapaalla vai ei
Vaikka oltais sovittu ns. työajoista perheen kanssa, sitä miettii välillä kuitenkin onko vapaalla vai ei. Ja usein iltaisin sitä on vähän varpaillaan, jos apua sittenkin tarvitaan. Ja vaikka sitä on vapaalla ihan vaikka viikonloppuna, niin tuleehan sitä silti välillä autettua lapsia esimerkiksi lelujen etsimisessä.

Siisteys
Koska siivooja imuroi munkin huoneen, yritän aina pitää lattian siistinä. Ja muutenkin mä yritän pitää kaiken niin tip top kuin vain voin. Hostäiti on tosi siisti ja koko talossa on aina siistiä. Mun huoneen ovi on usein auki (muuten huone muuttuu jääkaapiks) ja siitä tulee paineita. Eihän sitä halua, että hostäiti kattoo, että onpas toi sotkunen! Varsinkin, kun joudut joka päivä huolehtimaan siitä, että keittiö on siisti ja siivoamaan toisten jäljet.

Melu
Mitä enemmän talossa on lapsia, sitä enemmän on luonnollisesti melua. Ja koska on pienenpiä lapsia talossa, on turha kuvitella nukkuvansa rauhassa pitkään viikonloppuisin (ellei oikeesti nuku kun tukki eikä havahdu mistään). Mä kuulen usein töminää korvatulppienkin läpi, kun lapset juoksee yläkerrassa.
Tai kun oot illalla ihan kuollu ja haluaisit vaan nauttia rauhassa hiljasuudesta, kuuletkin sen sijaan lasten kiukuttelua ja huutoa.. Mutta onneksi tähän ongelmaan on keksitty kuulokkeet ja spotify!

Unen tarve
Usein sitä on nukahtamispisteessä jo yhdeksän maissa. Ja vaikka ei olisi edes koko päivää lasten kanssa, on silti tosi uuvuttavaa olla päivä toisensa jälkeen lasten kanssa. Itse menen aina viimeistään kymmeneltä nukkumaan, jotta jaksaa nousta taas seitsemän jälkeen ylös. Sen lisäksi nukun joka päivä päiväunet.

Kielimuuri
Ihan sama mitä kieltä puhuu niin alkaa turhauttamaan, kun ei saa ilmaistua itseänsä juuri niin kuin haluaa. Ja vaikka jo osaisitkin kielen, alkaa se tietenkin juuri h-hetkellä tökkimään ja joudun miettimään miten asian ilmaiset. Tämä tosin menee pikkuhiljaa ohi ajan kuluessa.

Hyvää huomenta - ystävällinen small talk
Mä aloitan aina aamuni sanomalla hyvää huomenta hostäidille, vaikka en ole mikään aamuihminen enkä rakasta puhua aamuisin. Myös hostäidin kanssa tulee rupateltua niitä näitä välillä aamuisin. Sitä vaan pitää jaksaa hieman ystävällistä jutustelua, vaikka ei ite olisikaan sillä tuulella.


maanantai 8. helmikuuta 2016

Rentouttava viikonloppu

Lauantaina olin ensimmäinen joka oli hereillä. Pakkasin viimeiset tavarat laukkuun, meikkasin ja lähdin kaupan kautta roslagsbanalle. Kaiken kaikkiaan mun ystävän luo menee puolitoista tuntia, mutta reissaan vain tunnin julkisilla.
Me käytiin ensimmäisenä kaupassa nimeltä willy's. Siellä oli mansikat tarjouksessa 250 gramman paketti vain 1,50€. Olihan niitä pakko ostaa ja vaikka olivatkin ulkomaalaisia, oli hyviä mansikoita eikä hinnalla pilattu. Me ei muuten tehty paljon mitään. Katseltiin leffaa ja syötiin hyvin. Illalla alkoi vihdoin melodifestival ja pääsin äänestämään ensimmäistä kertaa! Oli hyvä show, vaikkakin yksi kappale oli erittäin tylsä.
Sunnuntaina me katottiin joku söpö dinoleffa ja tietenki englanniksi ilman tekstejä. Alan jo ymmärtämään paremmin, vaikken ole kuin muutaman leffan ilman tekstejä tänä vuonna katsoa :) Ennen kun mä suuntasin kotiin ajettiin me mäkkäriin syömään. Mäkkärin sovelluksella sai ilmasen japp-jätskin, jos osti valinnaisen keskisuuren kahvin. No tulipa siinä vain kahvi mustana ja minä fiksuna yritin pistää sekaan vähän jäätelöä.. Sanonpa vain, että tällä hetkellä mä en lattea lähemmäksi pääse kahvia :D

Vaikka mä jouduinkin spagaattihaasteen lopettamaan vanhan tutkimattoman vamman takia enkä nyt viikkoon ole pystynyt venyttelemään, niin jotain edistystä on tapahtunut sen reilun viikon aikana! Nyt otetaan rauhallisesti reittä kuunnellen niin josko saisin sen spagaatin kesäkuuhun mennessä!
 
  
Tää maanantai alko epätavallisesti. Mä menin tavallisesti puoli kaheksan jälkeen keittiöön eikä siellä ollut ketään eikä aamupalaakaan laitettu. No edelleen neljä viidestä lapsesta ja hostmamma on kipeenä.. Mä en nyt tosiaankaan haluais kolmatta kertaa kahen kuukauden sisään sairastua... Nyt pidetään peukkuja, että vältyn tältä! C-vitamiini on nautittu ja käsiä pesty, nyt voi kai vaan toivoa parasta..

perjantai 5. helmikuuta 2016

iso hiuskriisi

Mä en tiedä mitä mun hiuksille on tapahtunut. Ne ei taida tykätä Ruotsin vedestä. Pesen hiukset normaalisti 3 kertaa viikossa, mutta silti mun hiukset näyttää koko ajan äärettömän rasvasilta ja likasilta. Oon kokeillu jo erilaisia shamppoita eikä kyse näytä olevan niistä.. Tällä hetkellä käytän mun Suomessa käytettyä shamppoota ja hiukset on täällä ihan erilaiset kuin Suomessa..
Tässä perheessä on myös suihkussa kaksi erilaista suihkua, toinen ns sellainen tavallinen, mikä melkein joka kodista löytyy ja toinen semmonen iso jota ei saa irti (enosaaselittää). Oon kokeillu vaihella suihkujakin, mutta sekään ei auta. Tässä on pieni paniikki meneillään... Mutta ehkä kokeilen vielä syväpuhdistavaa shampoota, jos löydän sitä jostain.

Mun perjantai oli aika rento. Suurinpirtein kaikki muut paitsi minä ja nuorin poika on kipeenä. Mua ei haittaa ollenkaan, että hostmamma on kipeenä eikä tänään mennyt zumbaan, koska sehän tarkoittaa vapaailtaa mulle! Aion ottaa rennosti ja katsella rikkaiden deittipalvelua :D Huomenna on herätys kahdeksalta ja suuntaan kohti paikkaa nimeltä Mörkö. Hyvää viikonloppua kaikille!

torstai 4. helmikuuta 2016

Mitä täällä tapahtuu?

Löysin pari viikkoa sitten mainoksen happy pancakesta facebookista. No päätinpä rekistöröityä sinnekin ja katsoa mitä sieltä löytyy. Eräs kiinnostava henkilö sieltä ilmaantuikin ja aloimme keskustelemaan kikin välityksellä vielä enemmän. Eilen hän sanoin, ettei enää jaksa, koska kiinnostukseni on 0 häntä kohtaan. Tottahan se on, ettei mulla semmoisia fiiliksiä häntä kohtaan ole (enkähän mä tässä muutenkaan mitään poikaystävää ole hakemassa), mutta voisinhan mä hänet tavata. Eilen sain kuulla, että hän on ollut valmis auttamaan mua. Mä oon kertonut, että saatan yrittää heinäkuuksi löytää jonkun työn vanhusten parissa, koska siellähän on aina pula työntekijöistä ja heinäkuu on  lomakuukausi. Hän  oli kuulema kysellyt jostain kotihoidosta jotain ja yrittänyt auttaa mua saamaan töitä. Katoin sen viestin varmaan kolmesti ja olin äimän käkenä. Siis mitä, voiko tommosia ihmisiä edes olla olemassa?
Mä en viime viikolla ollut ihan oma itseni, joten yritän nyt parantaa tapani. En antanut sitä parasta vaikutelmaa silloin.. Eikö se ole niin, etät hyvistä ihmisistä pitää pitää kiinni?


Tässä talossa sairastetaan jo kolmatta viikkoa.. Nyt on viimeinenkin lapsi saanut pöpön. Yksi pojista on ollut jo kaks kertaa kipeenä kolmen viikon sisällä.. En tiedä alkoko tää kaikki musta, koska olin ensimmäisenä flunssassa, mutta toivottavasti menee kaikilta pian ohi! Mun vastustuskyvyllä en haluaisi taas sairastua.. Mutta yksi hyvä puoli tässäkin on; enemmän vapaailtoja!

Ainiin mä sain taas loistoidean. Mulle iski palo kuvata joku video, mutten tiedä mikä :D Enkä tiedä, jos uskallan taikka osaan (miten ihmeessä sen esim. saa youtubeen) ja en todellakaan osaa muokata videoita :D Onko teillä vinkkejä videon kuvaamiseen, sen lataamiseen ja editoimiseen? 

tiistai 2. helmikuuta 2016

Ajatukset vain pyörivät ympyrää

Aloin pohtimaan syvällisiä. Miks mä aina romahdan täällä? Mä taisin tajuta syyn. Ei syynä oo vaan yksinäisyys, mulla on mahtavia ihmisiä täällä. Ongelma on se, että mä junnaan paikallani, oon ihan jumissa mun elämässä. Mun auppari vuoden päätarkotus oli kerätä rahaa ja kehittää kieltä. Mutta musta tuntuu, että mun kieli junnaa paikallaan edelleen. Turhaututtaa, kun ei saa käyttää sitä. Se on ihan eri asia leikkiä tyttöjen kanssa ja sanoa muutama sana tai kysyä välipalatoiveita kuin se, että oikeasti keskustelisi jonkun kanssa. Tää on yks iso syy, miksi mä useesti oon valittanut, etten saa millään yhteyttä ruotsalaisiin. Mulle ruotsi on ensimmäinen kieli ja se tärkeämpi kieli. Sen takia oon jännittäny ja stressannu aikoinaa ruotsin kokeita, koska tiedän, että osaan ja se on niin tärkee. 
Mun toinen tavoite oli buukata viikonloput täyteen ja tehdä asioita ja tutustua ihmisiin. Tiesin, että ne ensimmäiset kuukaudet on vaikeita ja pirun rankkoja ja niinhän ne olikin, mutta valitettavasti tuppaa olemaan sitä vieläkin. Mä silti yritän uskoa siihen, että tää on mun vuosi. Kohtahan on maaliskuu ja pääsen hakemaan kouluun ja sitten toivottavasti opiskelemaan, mitä odotankin eniten tulevaisuudelta. Silloin voin vaikuttaa mun omalla panoksella mun tulavaisuuteen. Mä tapaan ihmisiä vähintääkin koulussa ja mulla on viikot täynnä jo pelkästä opiskelusta. Mun ei tarvi istua tyhjänpanttina ja istua ja pohtia asioita, jotka vaan saa mut ahdistuneeksi.

Mä oon yrittänyt nää viimeset viikot ottaa rennommin. En stressaa viikonlopuista niinkuin ennen. Mulla on ollut ihan mukavat viikonloput täällä tänä vuonna. Mutta, jos on tilanne, että mä lauantaiaamuna huomaan, että hei mulla ei oo mitään tekemistä eikä kukaan ehi nähdä, mä vaivun todella alas. Koska tää talo tuntuu toisinaan kuin vankilalta. Mähän oon täällä 24/7 iltaisinkaan ei aina ehdi/jaksa edes lenkille. Mutta sitten, jos oon yksin keskustassa tuntuu sekin ahdistavalta, koska oon siellä yksin kaikkien iloisten ihmisten ympärillä. On tosi tärkeetä, että täällä on niitä muitakin aupparikavereita, vaikka ei nekään 100% voi samaistua mun tilanteeseen, harvat asuu yhtä "metsässä" ja jumissa kuin minä. Onneksi mä meen helmikuun ensimmäiseksi viikonlopuks mun ystävän luo sinne metsään. Siellä voi rentoutua ja unohtaa turhat murheet. Sitä odotellessa.