maanantai 25. syyskuuta 2017

oikealla opintiellä

Tää syyskuu on ollu täynnä opiskelua ja nukkumista. Oon ollut kipeenä melkein kolmisen viikkoa, joka on siis puolet koko kouluajasta. Onneksi nyt ollaan jo elävien kirjoissa. En haluais toiste kärsiä kolmen viikon flunssasta, jolloin joka kolmas päivä nousee melkeen kuumeen puolelle. Ensimmäinen kotitentti tuli ja meni, nyt jännitetään ja toivotaan, että tuli hyväksytty. Puoliksi kun sitä kirjotin flunssan kourissa, tuntui siltä kuinka olisi kirjottanu reilu kaksi sivua pelkkää p*skaa :D
Mulla on tosi tiukka aikataulu opintojen suhteen nyt syksyllä, mutta edelliseen kurssiin verrattuna on tää opiskelu paljon melekkäämpää. Mulla on tosi kivoja kurssikavereita ja oonkin alkanut tutustumaan muihin mun seminaariryhmästä. Ja mitkään seminaarit tai muut ryhmätehtävät ei aiheuta minkäänlaista paniikkia. Tuntuu, että on kaikin puolin okealla linjalla nyt. Ihan vaa se, että joku kurssikaveri lähettää ystäväpyynnön facebookissa, tuntuu ihan mahtavalta :D Välillä sitä miettii, että miks mä opiskelen ja miten mä muka pystyn tähän, mutta sitten mä tuun ajatteleeks mitä oon jo saavuttanu ja kuinka mä oon saanu kaiken kasaan tiellä, nii kyllä sitä taas tietää, että kaikkeen pystyy.

Viihdyn kanssa tosi hyvin täällä korridorhuoneessa. Mulla on tosi mukavia naapureita ja aina välillä jauhetaankin joutavia keittiössä, jos sille päälle satutaan. Sijainti on mulle niin täydellinen. Mulla kestää vaan reilu kymmenen minuuttia terminaalilekin, mikäli joku joskus mua saapuu moikkaamaan.
Oltiin eilen poikaystävän kanssa kattomassa vähän puolustusvoimien tapahtumaa täällä Gärdetissä. Oli meilenkiintosta ja harmitti ku mentii sinne vaan viimeseks tunniks. Olisi ollut ni paljon mielenkiintosta nähtävää. Ehdittiin sentään nähdä yhden hävittäjän ohilento. 





Käytiin yks päivä Oonan kanssa vähän kuvailemassa. Meillä oli hauskaa, vaikkakin mun 247 kuvasta vain ehkä noin viisi onnistu :D Kaipaa ehkä vähän harjotusta, mutta pääasia että meillä oli hauskaa. Pitäis päästä vähän useemminkin kuvailemaan, mutta varsinki näin pimenevään ja kylmenevään vuoden aikaa sitä ei vaa oikein tuu kuvattua..

tiistai 5. syyskuuta 2017

Valkoinen vai vaalenapunainen?

Olipas taas sellanen muutto, etten pitkään aikaan halua muuttaa. Mulla sattui perjantaina olemaan kaikki maholliset jutut ja tapahtumat. Päivä alkoi arkistokäynnillä, joka oli aika siistiä. Nähtiin sellanen noin 300 vuotta vanha kirja. Rakastan vanhan hajua, mutta kirjoista voin sanoa, että ne haisee melkein vaan homeelta :D Arkistosta lähdettiin kurssikaverin kanssa lounaalle keskustaan, josta taas suunattiin seminaarin. Olin suunitellut, että jos lähden sen puolisen tuntia aikasemmin ehin hyvin hakea mun avainmen. No opettaja päästi meijät kyllä aikasemmin, muttei sieltäkää pois meinannu päästä! Juoksin metrolle ja ehin hyvissä ajoissa hakea mun avaimen.

Ekaa kertaa kun astuin huoneeseen yllätyin kuinka tilavalta se vaikuttuikin. Kuvista päätellen huone näytti tosi kapealta, muttei onneksi ollutkaan niin kapea! Muutaman videon siitä sitten otin, jonka jälkeen suuntasin Oonalle etkoille. Mentiin illalla tervetuliasbileisiin, ekat kunnon opiskelijabileet ja ihmisiä kyllä riitti! Tosin me lähdettiin sieltä melko aikasin, koska seuraavana aamuna mulla oli muutto. Mut sitten ei mennykään ihaan nappiin. Kun astuin metroon centraalista huomasin, että hei mun kännykkä ei oo messissä. No kännykän lisäks kadonnut oli mun SL-kortti ja Id-kortti. Kuoletin kaikki kortin kun yöllä pääsin poikaystävälle ja tästä tuntia myöhemmin sain viestin joltain tytöltä, että hänellä oli mun puhelin.. Jos olisi vain odottanut aamuun näitä asioita.

mansikoita, päärynöitä ja viinirypäleitä välipalaksi
Aamulla saatin sitten soittaa ikeaan, josta odotin tilausta, että soittavat mun poikaystävän numeroon. Odotettiin melkein viisi tuntia, että mä sain mun sängyn. Parin mutkan kautta sänky onneksi pääty mun luo ja päästii ajamaan ikeaan ostamaan loput tavarat. Ja niitä kasattiinkin koko sunnuntai. Ja miten vaikeeta voi olla asentaa lamppu kattoon? Tarvitaan joku ihme osa, jota kutsutaan sokeripalaksi.. Onneksi poikaystävän isäpuoli on sähköasentaja niin saatiin hyvät ohjeet ja ei palanu koko talo :D
Mutta kuinka vaikeeta on elää ilman puhelinta ja etenkin ilman sim-korttia! Mun huoneessa ei ole vielä wifiä, joten en oikeestaan tee mun puhelimella nyt yhtään mitään paitsi, että se toimii mun herätyskellona.. Nettijohto toimii onneksi koneessa ni ei pääse ihan erakoitumaan tänne!


Huone on sisustukseltaan valkovaaleanpunainen. Muutama pikkuhankinta vielä puuttuu. Sekä kylppäriin että huoneeseen pitäis vielä löytää matto. Muutama taulukin piristäis seiniä. Muuten täällä alkaa olla aika valmista ja tykkään kyllä kovasti tästä mun korridor huoneesta!