Mulla on tänä vuonna ollut bucket listalla käydä kokeilemassa kanootilla melomista. Sain inspiraatiota yhdeltä youtubettajalta ja se näytti niin hauskalta, että oli pakko googletella missä kaikkialla voi vuokrata kajakkeja. Varattiin kahden istuttava kajakki lauantai-iltapäiväksi långholmenista. Hintaan kuului tottakai myös pelastusliivit, vedenkestävä pussi lainaan, opastus ja reittiehdotus ja henkillökunta oli todella mukavaa.
En ikinä ennen ollut istunut kajakissa, joten se oli aluksi jopa pelottavaa! Kun lähettiin siitä laiturilta ja kajakki heilui, olin ihan varma että kaaduttaisi sillä veteen. Säilyttn kuitenkin melko kuivana koko matkan ajan! Mä istuin edessä ja sain muutamat isommat aallot tottakai päälleni. Melottiin melkein Slussenille asti, koska unohdettiin kääntyi oikeilla yhden saaren ympäri :D Onneksi ei päästy Slussenille asti eikä sinne ois ihan päässytkään nyt kun se on rempassa ja osittain suljettu. Oli muuten tosi hauskaa, vaikka alussa oli tosi kuumottavaa!
Meidän ihan lähellä on pieni ranta, jossa ollaan joskus oltu fiilistelemässä kaunista iltaa tai ottamassa aurinkoa, mutta nyt uskaltauduin kokeilla pulahtaa veteenkin. Ja hyi että itämeri on kylmä! Mutta kun sitä on tänään hikoiltu yli 30 asteen helteessä ilman minkäänlaista ilmastointia, oli niin ihana pulahtaa sinne kylymään veteen. Ihan parasta asua näin lähellä rantaa, että voidaan ihan arki-iltana käydä iltauinnilla.
Varasin viime viikon keskiviikkona spontaanisti lennot Suomeen seuraavalle päivälle. Stressi vaan kasvaa päivä päivältä ja poikaystäväkin oli riennoissa pari iltaa viime viikolla, joten aattelin, että miksi istua täällä yksin ja märehtiä kun voi viettää pari päivää perheen parissa. Tätä mä just tarvitsin. Vietin neljä yötä Suomessa ja otin rennosti. Rapsutin kissoja ja leikin rakkaan pikkusiskon kanssa. Perjantai-iltana oltiinkin myös siskon ja koiran vahtina. Tällä kertaa sain paljon haleja ja pusuja siskolta. Sisko olikin suurin syy miksi päätin lähteä spontaanisti kotona käymään. Mun pieni rakkauspakkaus, joka vaan kasvaa hurjaa vauhtia!
Täällä mulla on stressitasot kokoajan pilvissä, mutta Suomessa sain vähän hengähtää ja nauttia stressittömistä hetkistä. Viime viikko oli katastrofi mulle. Olin edellisviikolla työhaastattelussa, joka oli tosi rento ja hauska ja meillä klikkasi haastattilijoiden (jotka olis ollut mun tulevia kollegoita) tosi hyvin. Mutta sitten kun tapasin itse pomon kävikin ilmi, että hän tuntee mun edellisen pomon, jonka kanssa meillä ei oikein klikannut ja tuli väärinymmärryksiä, koska olin tuolloin aivan rikki poikaystävän syöpädiagnosista, enkä ollut avoin oma itseni.. Tää pomo kysyi, että mitä se edellinen pomo sanois musta, jos hän soittas tälle... No oli pakko olla rehellinen ja kertoa, miksi siellä ei mennyt niin hyvin, vaikka tietenkin hoidin työni parhaani mukaan. Tän takia oon aika varma, etten paikkaa saa ja siksi harmittaa niiiiiiin paljon, koska tää paikka tuntui niin multa. Ilmapiiri vaikutti hyvältä, ne muutamat ihmiset, ketkä tapasin meillä vaan klikkasi ja varmaan pystyisin oikeasti tuntemaan itseni mukavaksi siellä ja olla rohkeasti oma itseni, mikä on mulle vaikeaa. Tän lisäks just nyt heinäkuussa ei paljoa töitä pinnalle pulpahda, eikä mulla oo täällä mitään oikeutta työttymyysrahaan. Mä haluisin jättää mun menneisyyden rauhaan, varsinkin syksyn 2016, koska se on edelleen arka aihe, mutta sitten pitää sitä väkisin kaivella ja antaa sen vaikuttaa nykyhetkeen, vaikka mä oonkin tehnyt ihan samanlaista työtä ennen ja osaan hyvin sujuvasti suomea, mutta myös ruotsia. Näytän vielä, miten tällä suomalaisella sisulla pärjätään!
