sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Elämä ei ole hassumpaa

Kaksi viikkoa sujahti ihan hetkessä. Mulla on nyt pysyvä koti, ihana poikaystävä ja kiva työ. Nyt voi ehkä hetkn hengähtää ja nauttia elämästä tän kaikn taistelun jälkeen. Oon kahdessa viikossa oppinut tuntemaan hyvin mun suomalaista kollegaa ja musta on kiva pystyä käyttämään kumpaakin kieltä töissä. Mun työkaverit on nuoria rentoja ja mukavia tyyppejä. Mä oon oppinut kaiken tähän mennessä nopeasti ja saankin kuulla olevani jätte duktig. Oon edelleen aamusin tosi väsynyt, mutta nousen joka päivä ilosena sängystä ylös. Vihdoin pääsen tekemään töitä ja oon niin kiitollinen mun työpaikasta.
 Perjantaina käytiinkin suomi-kollegan kanssa vähän afterworkilla ja meillä oli hauskaa ja aika meni niiin nopeasti, että saadaan kyllä ottaa joskus uusiksi! Ei mulla nyt hirveästi muuta ole elämässä, mutta toistaseksi vielä vain nautin töistä :D


farkut - cubus // paita - bestSecret

tiistai 18. syyskuuta 2018

pari muttujaa

Meidän oven edessä oli tänään kukkalähetys, kun tulin kotiin. Olin vähän ihmeissäni, että kuka ihme mulle yhtäkkiä on lähettänyt kukkia! Poikaystävän äiti oli niin iloinen, että olin vihdoin saanut töitä, joten oli lähettänyt mulle kukan. Tässä tuli tosiaan pari muuttujaa työn suhteen :D Olin saanu tarjouksen osa-aikasesta työstä, jonka silloin maanantaina päädyin ottamaan vastaan, vaikka olisin kokoaikaisena halunnut. No seuraavana päivänä sain puhelun  paikasta, johon en kuvitellut pääseväni edes, koska se olisi ollut liian hyvää ollakseen totta :D No sain täysiaikasen paikan vakuutusfirmasta ja aloitin mun työt eilen! Eli musta ei sitten tullutkaan asiakaspalvelijaa. Koko firma on aika iso ja meillä on tilat kahdessa kerroksessa ja tää on mun eka kerta noin isossa yrityksessä. Meidän osastolla on yhteensä kahdeksan työtekijää ja kaikki  vaikuttaa tosi mukavilta. Istun yhdessä toisen suomalaisen kanssa, koska syksyllä on tarkoitus hoitaa suomalaisia asiakkaita täältä Tukholmast käsin. Parasta tässä työpaikassa on, että se on lähellä mun entistä kotia, eli on tuttu ympäristö ja työmatkaan julkisilla menee vain puolisen tuntia, vaikka asutaan täällä toisella puolella Lidingö saarta. Työ vaikuttaa musta lupaavalta ja odotankin jo koska pääsen itsekin kokeilemaan työntekoa ilman, että tarvii vain katsella vierestä.

tiistai 4. syyskuuta 2018

kohti uusia tuulia

Tää kevät ja kesä on ollut yhtä vuoristorataa. Ensin menee hyvin kaikki asiat vaan loksahtaa paikoilleen ja sitten tuleekin se jyrkkä alamäki ja kaikki tuntuu katoavan. Näin mulla on melkein puoli vuotta menny. Oon käyny monissa työhaastatteluissa ja maaannut kotona päivät pitkät. Oon oppinut etten kestäis kotirouvana olemista! Viime viikolla mulla alko toivo hiipumaan kokonaan. Riideltiin parhaan kaverin kanssa ja työhaastattelu paikoista ei kuulunut mitään. Mutta perjantaina mä sain puhelun, jossa mulle tarjottiin osa-aikaista hommaa, koska musta tykättiin niin paljon. Olin ensin vähän pettynyt, koska puoliaikainen työpaikka palkkoineen ei riittäis ihan edes kaikkiiin pakollisiin menoihin saatikaan pystyisi säästämään mitään. No sain uuden puhelun samana päivänä, jolloin tarjottiin 75% osa-aikastyösuhdetta. Maanantaina otin sen vastaan ja tänään sain kuulla, että mut otettais kokopäiväseks työntekijäks, mutta edelleen 75%, mutta tuntipalkan sijaan saa kuukauspalkan ja tietty ansaitsee lomapäiviä. Mulla luonnollisesti ei ollut tätä mitään vastaan :D Asiat vissiin kuitenkin järjestyy! Sanoin aina, että minkä ikinä työpaikan saan, tulee se olemaan se täydellinen mulle, vaikka tässä on harmittanut pari paikkaa, joita en saanut. Mua jännittäää ihan älyttömästi, vaikka työt alkaa vasta kuun lopulla. Sain jo kutsunkin after wörkkiin, ennen kuin edes olen aloittanut siellä :D Vihdoinkin pääsen haastamaan itteeni ja ehkä lopulta opin olemaan lempeämpi itseäni kohtaan ja olemaan ylianalysoimatta asioita.