Se on varmaa

Nyt se on varmaa musta tulee stockholmare elokuussa! Kirjoitin heti viime torstaina kun olin kotona, että tulen mielelläni heille, jos he vain sitä haluavat. Sain hieman oudon vastauksen, vaikutti siltä, että äidillä oli ollut kiire vastatessa tai ajatellut jotain muuta. Niinpä kirjoitin hänelle, että olen hieman hämmentynyt, että haluavatko he minut sinne. Meni monta päivää ja ihmettelin, miksen ollut saanut vastausta. Käytän enmmäkseen sähköpostia puhelimmella, joten nään heti uudet viestit. Tajusin äsken, etten ollut saanut yhtään viestiä viiten päivään (mikä on erittäin outoa, sillä saan päivittäin vähittäin mainoksia), joten päätin käydä koneella katsomassa. Vastaus kysymykseeni oli suunilleen: "Kyllä haluamme, että tulet tänne :) elokuun alussa".Ja, jos nyt vieläkään en saa täältä kesätöitä, menen sinne kesäkuun lopuks, kun edellinen au pair lähtee. En malta oottaa!

Tukholma

Lensin eilen iltapäivällä Tukholmaan ja palasin tänään. Kävin moikkaamassa siis luultavasti tulevaa host-perhettä. Kentällä ku sanottottii sen äidin kanssa heipat, käski se miettii ja sulatella tätä. Tähänpähän vain totesin, että mielellänihän mä Ruotsiin tuun. Iiihan varma tästä paikasta en vielä ole, koska enää edes puolia muista, mitä puhuttiin, mutta eiköhä se tässä selvii kun kyselen koska olen elokuussa tulossa heille.
Talo oli iso, kuten saatoin olettaakin. Nätti valkonen iso talo kivalla pihalla. Lapsilla oli kaikkea, mm. jokaisella 5 lapsella on oma pädi. Ihan iillä melkein 5-vuotiaillakin. Sitten lapset ovat todella hemmoteltuja. Mikäs siinä, kun on rahaa, mutta kyllä nyt ruokailussa pitäisi itsekin jotain tehdä, eikä oottaa, että kaikki tulee valmiiksi pöytään. Tästä huolimatta uskon pärjääväni siellä.
Nykyiseltä au pairilta sain paljon tietoa lapsista ja vinkkejä, miten kannattaa toimia. Palkankin sain tietää. Ne vanhemmat maksaa sitä standardia palkkaa elikkäs noin 350 euroa kuussa. Kyllähän tosta säästöön jää, kun saa asua ilmatteeks ja kai ne matkakortinkin kustantaa. Nyt vaan odottelen kesää. Kaksostytöt oli tosi sulosia. Ja perhekin vaikutti normaalilta, luojan kiitos. Musta tulee stockholmare!

Just riitti kruunut suklaaseen, jota olin kuolannu tässä jo pari kuukautta.

Jännitys

Tiistaina ois sitten vihdoinki se päivä. Pääsen Tukholmaan tapaamaan toivottavasti mun tulevaa host-perhettä. Vähän jännittää nyt, kun en oo sähköpostitellu sen äidin kanssa nyt juuri ollenkaan sen jälkeen ku se lähetti mun lipun. Toki se on siellä mua vastassa ja se oottaa innolla mun näkemistä. Mut tällä kertaa kun lennän finnairilla joudun Arlandan terminaali 2, joka on ihan varmasti isompi kun terminaali 5, jossa viimeks pärjäsin hyvin. Sitten jännitän e-lippua. En koskaa ennen oo semmosella lentäny, mutta siinä vissiin se koodi laitetaan siihen automaattiin, joka sitten tulostaa sun boarding passin? No enköhän mä pärjään. Parasta tässä varmaan on se, että pääsen Arlandalla ostamaan Maraboun oreo-suklaata! Sitä ei oo vieläkään tullu Suomeen, toivottavasti tulee vielä! Mulla on viime matkasta vielä kruunuja jäljellä, ne tulee hyvin nytten käyttöön.  Tosin en aio ottaa mukaan enenpää kuin 40 kruunua, koska ennen muuttoa ja au pair hommia olis visiitti Ruotsiin mun ystävän luo.
Toivottavasti mulla on paljon hyvää kerrottavaa keskiviikkona!

Tahdon sen perheen

Eilen illalla puhuin ton toisen perheen kanssa, kun ne laitto viestii et maanantai-iltana voitas puhua. Tää puhelu vaan vahvisti mun valintaa. Kyllä mä kallistun tähän ensimmäiseen suomalaiseen perheeseen. Siitä puhelusta mulle jäi heti hyvä fiilis, varsinki ku äitiki tykkäs musta ja oli jotenki mun tyylinen. Kirjoitin vielä sille äidille, että kun nyt puhuin ton toisenkin kanssa nii näyttää siltä, että kyllä mielelläni tulisin heidän perheeseen. Toivon, ettei ne oo löytäny ketää parempaa tässä lyhyessä ajassa. Ne kuitenki maksaa lentoliput mulle, et pääsen käymää niillä ennen lopullista päätöstä. Viikonpäästä mun pitäiski sinne lentää. Odottelen tässä vielä tietoa, että millä ja monelta.

Tästä eilisestä mulle jäi semmone jännä fiilis. Ne vaikutti iha mukavilta, mut jotenki taas musta tuntuis, että me ei mätsättäis, ku kuitenki joutuisin olee vuoden siellä. Onneks ne iteki sano, et mietitään tässä viikko ja kuullaan sitten. No toisaalta siinä vaiheessa voinki jo sanoa, että oon saanu jo perheen, ainaki toivottavasti!

Tukholmaan

Mä en oo vielä kuullu siitä toisesta perheestä mitään. Niillä on mun s-postiosote ja oon ilmottanu, että pystyn puhumaan tän viikonlopun aikana. Mun tekis vaa mieli kirjottaa tolle ekalle, et valitsen ne. En vaa vielä ehkä uskalla. En tiiä pelkäänkö, että ne näin lyhyessä ajassa ois löytäny jonkun toisen. Äiti kyllä vaikutti kovasti tykkäävän musta, kun heti kirjotti puhelunki jälkeen. Ne kaksostytöt on niin söpöjä ja ihanassa iässä! Niistä puheenollen meen tapaamaan tätä perhettä 14. päivä ja jään sinne yheks yöks. Pikkasen jännittää, mut onneks oon jo aikasemminki lentäny yksin Tukholmaan. Ja nyt on helpompi, ku ei tarvii mitää matkalaukkua raahata mukana! Mä en vielä tiedä millä mä lennän saatika monelta, mut se selvii tässä kohta. Toivottavasti ne ei valkkaa mulle mitää aamulentoa! En haluis ihan zombina sinne mennä. Lapset pelästyis. Sit nään vielä niitten nykyisen Au Pairinki. Kiva, jos pääsee vähän kyselee, et miten se on viihtyny siellä.

Mahdollinen perhe löytyi

Apua! Kirjotin ekana päivänä kolmelle perheelle. Yks tais vastata ja ne luultavasti oli jo löytäny jonku, koska en enää pystyny näkee niitä tai viestejä, oli ne varmaa jo poistanut profiilin. No eilen huomasin, että toine perhe, jolle ilmasin kiinnostustani oli lukenut mun viestin, mut en tähän päiväänkään mennessä saanut minkäänlaista astausta. Eilen päätin, etten muuten jää odottamaan yhtä perhettä, joten bongasinki kaks uutta ja laitoin viestiä heti aamusta. Ei menny ku muutama tunti nii toinen jo kirjoitti mulle sähköpostia ja kyseli lisää ja ehdotti skypepuhelua! Myös se toinen perhe, jolle eilen kirjoitti ois kiinnostunu puhumaan mun kanssa skypessä nyt viikonloppuna. Tossa hetki sitte puhuin tän ekan kanssa, enkä ees eka tajunnu et ne on iha suomalasia! Puhuu ruotsia ja äiti vaikutti iha samantyyliseltä kun minäkin. Kauhistuttaa vaan se, että perheessä on 5 lasta. Tosin äiti sano, ettei niistä 12- ja 9-vuotiasta tarvii nii paljo "välittää", koska ne osaa jo hoitaa ittensä. 7-vuotiaan pojan perään mun pitäis vähän kattoo ja enimmäkseen hotaisin 5-vuotiaita kaksoistyttöjä. Toisen ehdinkin jo nähdä puhelun aikana ja oli tosi sulonen! Puhelun lopussa äiti vielä kysy oisko mulla mahdollisuus tulla moikkaa niitä vielä tässä kuussa, et näkisin kaikki ne ja voisin tehä lopullisen päätöksen. Ne toki maksais matkan. Nyt täytyy kattoo kalenteria, et mikä päivä sopis niitte pääsiäisloman jälkeen.

Kaiken tän jälkeen sain vielä 5 minuttia skype-puhelun jälkeen sähköpostin äidiltä, joka sano et vaikutan mukavalta ja iloselta, että ne mielellään haluais semmosen au pairiks. Eli jos nyt päätän ottaa tämän paikan se paikka vissiin on mun! Ihan mieletöntä kaiken tän jälkeen! Olin jo heittänyt kirveen kaivoon pari kertaa, mut kyl se aurinko risukasaaki paistaa!