sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Uusia tuttavuuksia

Lauantaina olin jo aikasin liikkellä. Keskustassa olin jo hiemana kahdentoista jälkeen, joka on mulle tosi aikaista, yleensähän nousen sängystä puoli 12 viikonloppuisin. Näin yhtä uutta suomiaupparia, joka tuli Västeråsista käymään Tukholmaan. Suunnattiin ensiksisuomalaisen koulun joulumarkkinoille, joka oli hieman pettymys. Ei löytynyt edes karjalanpiirakoita, joten päätettiin kävästä eräässä suomikaupassa. Pienen pyöriskelyn gpsn kanssa tuotti tulosta ja me löydettiin perille! Oltiin molemmat ekaa kertaa siellä ja no ei sitä "SUomikauppa" nyt ihan kaupaksi voi kutsu enneminkin pieneksi kojuksi. Mutta sieltä löyty karjalanpiirakoita, jopa munavoilla jos halusi. Me lähdettiin sieltä metrolla takasin keskustaan,vaikka myöhemmin meille selvis että kyseinen "kauppahalli", jossa tämä suomikauppa sijaitsi, oli aivan kävelymatkan päässä keskustasta.. Ja me otettiin metro ja kaiken lisäksi en edes kattonut mihin metroon hypättiin, niin teitysti siihen väärään metroon.

Keskustasta mukaan tarttui ihanat nahkahanskat, tosin hieman yli budjetin, ne makso n 40 euroa. Mutta kahdessa sormessa on sellaset kosketusnäyttö jutut, joten pystyn käyttämään puhelinta niillä! Tigeristakaan en koskaan lähde tyhjin käsin ulos.. Sieltä tarttui mukaan kynsitarroja (koska olen laiskistunut kynsien lakkaamisen suhteen) ja ihana koru, jollasta oon kuolannu jo pitkään. Sain myös ostettua viimeiset joululahjat/tuliaiset, ellen vielä spontaanisti keksi jollekin jonkun lahjan :D Mutta me tosiaan harhailtiin se viisi tuntia ympäri Tukholmaa ja hauskaa oli. Illalla näin vielä toisen miehen sunnuntailta ja käytiin syömässä mun vakkariravintolassa. Kaiken kaikkiaan mulla oli aivan huippupäivä ja olin tosi tyytyväinen kaikkeen.

Sunnuntainaamuna nousi hyväntuulisena ja odottavana. Mutta tilalle sainkin aika paskan päivän. Ahdistusta, itkua ja yksinäisyyttä. En viitsinyt kaupunkiin yksin lähteä, koska mitä mä sielä taas yksin tekisin ja romahtaisin? Silmät on itketty kuiviksi ja päänsärystäkin kärsitty ja epötoivo hiipuu hiljalleen takasisin iltapäivällä. Miks mun elämä on niin vaikeeta? Miksi sataa vain paskaa niskaan ja miks mun pitää reagoida niin voimakkaasti ihan pieniinkin asioihin.. Näitten neljän päivän jälkeen on ihan mukava palata töiden ääreen taas huomenna. 

Lähdin kiireessä yllättäen keskustaan illaksi, mutta siitä lisää myöhemmin.

perjantai 27. marraskuuta 2015

Yllättävät vapaapäivät

Keskiviikko aamuna puhelin niitä näitä hostmamman kanssa, tarkoituksena pyytää saada vihdoinki rahat SL-kortin lataamiseen. Keskustelussa kävi ilmi, että perheen ihan ensimmäinen au pair (ollut 5 ennen mua) on tulossa käymään ja mä voisin tehdä mitä huvittaa torstain ja perjantain. Sain siis pidennetyn viikonlopun! Torstaiaamuna mun piti vaan olla hetki tyttöjen kanssa, sillä aikaa kun hostmamma heitti pojat kouluun. Tytötkin oli vapaalla tarhasta, jotta ne pääsi olemaan tämän edellisen aupparin kanssa ja tekemäään kivoja juttuja.
No minäpä vapaapäivästä innostuneena kävin mun suomityttöjen kanssa lounaalla eräässä kiinalaisessa. Siellä vierähti muutama tunti nauttien hyvästä ruuasta ja seurasta. Oli ihana, kun ei ollut mitään kiirettä kotiin. Vaikka kotimatkalla kävi huono tuuri ja sekä metro että roslagsbana meni nenän edestä. Odotin siellä rossia puolisen tuntia, mutta onneksi oli akkua ja nettiä jäljellä!
Tänään on ollut vain rauhallinen kotipäivä. Stressasin taas turhista asioista ammuyöstä, joten en saanut nukuttua. On se kumma kun turhista asioista pitää aina murehtia.. Mun koko aamupäivä meni sängyssä pyöriskellen, kun en meinannut saada unta, vaikka väsymys painoin. Nyt toivon, että saan unenpäästä kiinni illalla, huomisesta on nimittäin tulossa ihan huippu päivä!

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

minä ja ruotsi

Ruotsi on ensimmäinen kieli, jonka oon oppinut. Oon siis aina osannut ruotsia, se ei koskaan oo ollut mulle vieras kieli. Suomen kielen opin kun olin reilu 3-vuotias ja menin suomenkieliseen tarhaan. Alle kouluikäsenä puhuin enimmäkseen ruotsia silti. En tiedä mikä muhun meni ala-asteen aikana. Vuosi vuodelta puhuin vähemmän ruotsia. Äidin kanssa kotona sekä puhelimessa sekä joskus sukulaisten kanssa (äidin puolelta kaksikielinen suku). Ala-asteen ja yläasteen välillä, alkoi mun niin sanottu "suomettuminen" (ei siis tarkoita sen alkuperäistä tarkoitusta). En juuri koskaan puhunut kenellekään ruotsia, yläasteella vain äidin kanssa puhelimessa.  Jotenkin suomen kieli vain valtas mut. Tietenkin kuulin joka päivä ruotsia ja se tuntui silti aina omalta kieleltä, vaikka olin jokseenkin vieraantunut siitä. Lukion aikana en enää edes puhunut puehlimessa äitini kanssa ruotsia! Silti mun oli jotenkin helpompi uttrycka eli ilmaista itseäni ruotsiksi. Lukiossa mun puheesta huomas sen, että ruotsi alkoi tulemaan takas. Joskus en saanut vaan päähäni suomeksi sanaa ja olen jopa joutunut tekstaamaan äidille kysyäkseni mikä joku sana on suomeksi!
Lukion aikana tosin sain mun ensimmäiset ruotsalaiset ystävät. Puhuin ekaa kertaa ruotsalaisen kanssa enemmän kuin käyttäen vain kahta sanaa. Sujuvaa ruotsiahan olen aina puhunut, vaikka se tietysti välillä hieman tökkii. Täällä Ruotsissa mulla siis ei ole mitään suurempia ongelmia ja puhetta on tullut alusta asti sujuvasti ja reippaasti. En silti koe olevani vielä kielellisesti valmis opiskelemaan ruotsiksi, kun en ole koskaan ennen sitä tehnyt.



tiistai 24. marraskuuta 2015

Treffien täyteinen sunnuntai

Mä olin onnistunut buukamaan kahdet treffit peräkkäin sunnuntaille, jep kahdet!  Ensimmäisen kanssa olin kirjottanut muutaman viikon ja ja toisen kanssa melkein viikon. Melko uusia tuttavuuksia siis. Ensimmäisen tapasin vielä valoisaan aikaan vanhassa kaupungissa. Tarkotuksena oli käydä pyörimässä turistikaupoissa vertailemassa valikoimia ja hintoja muutamaa joululahjaa varten. Kun vanha kaupunki oli kierrelty niin käytiin metsästämässä apteekkia ja vitamiineja ja sinkkiä mulle. Mutta sinkki oli liian kallista mun kukkarolle molemmissa apteekeissa, joten päädyttiin ettimään sitä ruokakaupasta. Sinkkiä ei löytynyt, mutta monivitamiinit ja magnesium löys paikkansa mun laukusta. Etsintöjen lomassa meillä oli hauskaa. Molemmat oli puheliaita, joten hiljasta hetkeä ei juuri lainkaan tullut! Löysin muuten Ur&Pennistä matkalaturin alle kymmenellä eurolla (ilman alennusta yli 20 euroa), joten nyt ei tarvitse enää panikoida akun loppumista! Käytiin vielä lopuksi kuolaamassa Åhlenssissa (vähän kun stockmann) Snö of Swedenin koruja. Täytyy kyllä käydä koruostoksilla kun lompakko on saanut vähän täytettä! Mutta kaiken kaikkiaan kolme tuntia meni tosi nopeasti ja sitten olikin aika juosta seuraavan luo :D Toisen herran kanssa käytiin jossain kivassa kahvilassa, jonka nimeä en valitettavasti muista. Hän ei meinanut tuntea katuja tai kauppoja, vaikka on asunut Tukholmassa lähes koko ikänsä :D Joten minä peräti osasin suunnistaa ja tiesin paikkoja paremmin! Lopulta kellokin alkoi olemaan sen verran, että oli pakko lähteä kotia kohti, jotta pääsisi ajoissa sänkyyn (sunnuntain huono puoli).

Sain tietää, että joulukatu avataankin vasta tänä lauantaina, joten ei ihme, etten mitään katua ollut löytänytkään! :D Etin siis ihan turhaa hienoja valokatuja, mutta sainpahan silti napattua söpön kuvan!


sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Shoppailupäivä

Lauantaina vietin ensimmäistä kertaa täällä ollessani shoppailu-päivää. Vaikkei mulla iso budjetti ollutkaan, matkaan tarttui löytöjä, joita oon ettiny jo pitkään. Parasta, että sain ne halvalla! Sain ostettua muutamat joululahjat ja koska olen muutaman myös itse tehnyt, ei jäänyt jäljelle enää kuin muutama pikku juttu ostettavaksi. Käytiin ensimmäiseksi eräässä halvassa kenkäliikkeessä, joka on nimeltään skopunkten. Siellä on usein tarjous "osta 2 saat halvemmasta parista -50%". Ja muutenkin siellä oli paljon kenkiä 30-40 eurolla ilman alennusta. Ostin tottakai kahdet kengät, kun toiset sai puoleen hintaan! Nyt sain hieman lämpimämmät talvikengät, ihanat bootsit. Voi sitä materialismionnellisuutta! Ja HMstä löysin mun pitkään metsästämän hatun melkein puolet halvemmalla, mitä muualta ostettuna, joten tottakai se lähti mukaan! Harmi vaan, että talvi lähestyy kovaa vauhtia ja sen käyttö jää vähemmälle tänä vuonna, kevättä odotellessa!
Shoppailun lomassa tuli nälkä, joten käytiin syömässä mun kantapaikassa soft bar&kök'ssä. Lauantai-iltana oli kuitenkin paljon porukkaa, mutta kyllä me pöytä ja ruuat kohtuu ajoissa saatiin! Kaiken kaikkiaan mulla oli tosi kiva lauantain, ihan superkivaa oli pitkästä aikaa!

 siskolle joululahja :)

Tukholman joulukatukin taidettiin avata nyt 21.11., mutta ei ehditty koskaan sinne kattomaan, koska aika kulu liian nopeesti. Valoja bongailin kuitenkin vanhassa kaupungissa, josta muutaman kuvan yritinkin napata. Yllätyin kuinka helposti pimeässäkin kuvat onnistuu!





lauantai 21. marraskuuta 2015

Miten Au Pairiksi?

Suunnitteletko lähtöa au pairiksi? Tässä muutama juttu, joka kannattaa ottaa huomioon ja perehtyä.

Perheen etsiminen
Ensin  täytyy tietysti päättää maa, jossa haluaa työskennellä ja siitä lähteä etsimään sopivaa perhettä kyseisestä maasta. On monia tapoja löytää perhe, kuten eri nettisivustot esimerkiksi aupairnet24 ja aupairworld, mikäli haluat etsiä itsenäisesti perhettä. Molemmissa sivustoissa voi rajata maan, josta hakee ja aupairworldissa jopa kaupungin, jos haluat perheen tietystä kaupungista. Itsenäiselle hakijalle voi perhe löytyä esimerkiksi facebook-ryhmistä. Itse aupparoin Tukholmassa, joten olen mukana ryhmässä "au pair Stockholm". Sieltä näen usein hakemuksiakin. Myös esimerkiksi mollin sivuilta saattaa löytyä ulkosuomalaisia perheitä, jotka etsivät suomalaista lastenvahtia.
Sitten on mahdollisuus hakea jonkun järjestön kautta (esimerkiksi Alianssi), jossa sulla on sen järjestön tuki ja turva koko ajan. Varsinkin, jos lähtee johonkin pidemmälle,voi olla parempi valita järjestön kautta. Maailman toiselta puoleltahan ei noin vain takaisin tullakaan. Ja on maita, joihin pääsee vain järjestön kautta (USA).

Asiat kelan kanssa
Kannattaa lukea tarkasti nämä kelan asiat, varsinkin, jos meinaat aupparoida vuoden tai yli. Kelalle ei pidä sanoa, että saat aupparoinista palkkaa, vaan taskurhaa, muuten et enää kuulu Suomen sosiaaliturvaan, vaikka aupparoisit vain muutaman kuukauden. Jos aupparoit vuoden tai alle kuulut automaattisesti Suomen sosiaalitruvaan ja mikäli et omista eurooppalaistasairaanhoitokorttia, kannattaa se tilata kelan sivuilta. Jotta kaikki asiat saadan järjestettyä, kannattaa varata kelalle aika ennen lähtöä ja käydä juttelemassa ja selvittämässä asioita, ettei sitten maailmalla tule ikäviä yllätyksiä (niinkuin minulle alkusyksystä).

Koti-ikävä
Tähän en itse osannut varautua ollenkaan. Alku on aina rankkaa. Olet uudessa maassa aivan yksin, kun et vielä tunne ihmisiä. Se tuntuu rankalta ja ensimmäiset kuukaudet meneekin usein ihmisiin tutustuessa. Älä jää yksin, vaan ota yhteyttä ihmisiin. Monissa auppari-ryhmissä löytyy myös toisia suomalaisia, johon on aina helppo tutustua,varsinkin, jos paikallisiin on vaikea tutustua! On myös ihanaa saada puhua ja kuulla omaa kieltä maailmalla ja jakaa omia kokemuksia.


Työn rankkuus
On rankkaa asua samassa paikassa, jossa työskentelee. Perheen kanssa täytyy tehdä selväksi työajat ja vapaa-ajat. Viiikonloppusin kannattaa mennä ulos ja tutustua ihmisiin ja uusin paikkoihin, näin saat myös tunteen, että olet oikeasti vapaalla! Alussa olin itsekin hieman varpailla iltaisin ja viikonloppusin, josko mun pitäisi tehdä jotain. Mutta jos sun pitää esimerkiksi arkisin tiskata lasten käyttämät astiat, älä tee sitä viikonloppusin, kun/jos olet vapaalla.
Aupparin hankkivat perheet ovat myös yleensä melkko varakkaita ja lapset usein hemmoteltuja ja kasvatustavat saattavat poiketa suuresti omasta näkemyksestäsi. Älä yritä muuttaa kasvatustapoja, vaan tee se mitä pyydetään, vaikka se tuntuisi oudolta.
Alussa myös lapset saattavat vierastaa sinua, vaikka tulisit hyvin toimeen lasten kanssa ja pitäisit heistä. Älä heitä kirvestä kaivoon heti. Lapset kyllä rohkaistuvat, kun viettävät kanssasi aikaa. Ole siis kärsivällinen.


Muuta
Mene avoimin mielin ja ole oma itsesi! Au pairina opit itsenäisemmäksi, opit uutta itsestäsi ja saat toivottavasti aivan mahtavia kokemuksia!

torstai 19. marraskuuta 2015

Joulutoiveita

Keskiviikkoiltat ovat viikon pahin hetki. Äiti juoksee jokaisen pojan harrastuksissa ja mä joudun hoitamaan iltaruuan ja nuorimman pojan sählyyn valmiiksi. Tytöt ei meinannut eilen pysyä paikallaan, vaan juoksivat koko ajan pois pöydästä ja toinen ei malttanut syödä ollenkaan, vaan riehu nuorimman veljensä kanssa. Jouduin nuorinta poikaa koko ajan muistuttamaan, että hänen pitää syödä, jotta ehtii pelamaan sählyä. Sen lisäksi, että tyttöjä ei meinaa saada pysymään pöydän ääressä, jouduin syöttämään toista (5v), jotta tämä söi, koska hän ei juurikaan ole kiinnostunut syömisestä. Nämä lapset syö harvoin lautasensa tyhjäksi..
Tänään tehtiin joululahjatoiveita. Tytöillä ei ollut juuri mitään toiveita valmiina, vaan he katsoivat lelukuvastoa ja valikoivat kasan leluja sieltä. Yllätyin oikeastaan kuinka lyhyt lista toisella tytöllä tuli! Ajattelin, että he haluavat jotain joka sivulta, muttei se ihan niin mennyt. Vilkaisin 9-vuotiaan pojan lahjalistaa, joka olisi arvoltaan noin 1000 euroa, siinä oli mm. iphone 6 suojakuorineen ja muistikortteineen. Perheessä on viisi lasta ja jos jokaisella olisi 1000 euron toivelistat niin tulisi kyllä aika kalliiksi yksi joulu! Ja toiseksi en tajua miksi pitäisi saada himokallis iphone, kun heillä on ipadit jolla he pelaavat, ja nuorimmat pojat käyttävät kännykkäänsä vain soittamiseen ja siihenkin harvemmin. Mulla on oikeastaan vain yksi lahjatoive; glitterin nahkahanskat, jotka oon jo vinkannut äidille aikaa sitten. Plussaa olisi jos parit halvat napakorut saisi crazy factorylta, mutta parasta tässä joulussa on, että pääsen kahdeksi viikoksi kotiin! <3 Saan viettää perheen kanssa joulua, rapsutella kisuja ja peuhata pienen siskoni kanssa, aivan parasta <3
 

tiistai 17. marraskuuta 2015

Träningshjul - kuntoilupyörä

Mä mainitsinkin edellisessä postauksesta, että kävin hetken mielijohteesta ostamassa itselleni ton kuntoilupöyrän (tai absroll). Oon oikeestaan jo pitkään miettiny sellasta ja nyt kun se tuli vastaan niin tottakai se piti napata mukaan. En ite oikein tiiä miten se vaikuttaa ja kuinka tehokas se on. Kuvastossa ainakin luki, että se treenaa selkä- ja vatsalihaksia sekä kai hartioita ja tasapainoa ja koordinaatiokykyä. Ja tolla siis treenataan oman vartalon painolla. Oon kattonut netistä videoita ja ne näyttää niin keveyeltä, mutta kun sen ite tekee niin se on kevyestä kaukana! Tässä eilen yritin videon mallin mukaisesti muutaman toiston tehdä, jotta oppisin sen liikeradan. Voin sanoa, että tänään tuntuu! Alavatsalihakset on niin kipeet, että luulis, että ois tehny kunnolla, mutta mä tosiaan harjottelin vasta noin 5-7 toistolla :D Kai sitä sitten on jotain oikein tehnyt ja vaikuttaa ainakin tehokkaalta!


Oon itseasiassa tässä viime viikolla kunnolla tutkinut kuinka paljon kaikki sisältää sokeria. Ihan vaan täälläkin myytävä valion vanilija jogurtti sisältää n. 14 grammaa sokeria sadasta! Me syödään tietämättämme ihan hirveesti sokeria päivittäin. En muuten yhtään ihmettele, miks lapset rakastaa niitten valkosta rieskamaista leipää, siinäkin on perätin 8 grammaa sokeria. Ajattelin, että ensi vuonna alan oikeasti rajottaa tota sokerin syöntiä ja katsomaan mitä suuhuni pistän. Tällä hetkellä yritän totutella siihen, että herkkuja syödään vain viikonloppuna eikä joka päivä. Yritän samalla taistella kaamosväsymystä vastaan ja pysyä pirteänä läpi tämän pimeän kylmän ajan.



Tänään muuten vietetään kansainvälistä keskospäivää, joten pukeutukaa lilaan ;) Itsekin olen ollut keskonen, vaikken ihan yhtä aikaisin tullut maailmaan kuin pieni siskoni. Nyt kun tietää oikeasti, mitä keskosuus on, osaa arvostaa sitä Suomen tasokasta hoitoa. Tippalinssissä olen lukenut toisten tarinoita, joista jotkut ovat valitettavasti päättyneet surullisesti. Onko keskosuus teitä lähellä, onko teijän suvussa keskosia vai oletteko peräti itse olleet keskosia?

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Touhukas viikonloppu

Eilen lauantaina mulla soi herätyskello kahdeksalta. Tuntui tuskaselta herätä niin aikaisin ja pitää kiirettä lauantaiaamuna. Hitaasti nousin sängystä ylös ja zombina valmistauduin lähtöön. 8.50 olin jo kävelemässä kohti roslagsbanaa. Suuntasin taas tcentraaliin, josta vaihoin toiseen metroon, jossa sain istua peräti 30 minuuttia. 10.20 olin perillä ja mun ystävä oli mua vastassa. Käytiin ostamassa halpiskaupasta kissoille ruokaa ja tarjous toffifeeta meille.
Me tehtiin ruokaa, syötiin suklaata ja katottiin leffaa. Selasin samalla pöydällä ollutta bilteman kuvastoa ja bongasin sieltä kuntopyörän/treenauspyörän mikälie onkaan suomeksi. Päätettii, että sunnuntaina ennen kuin meen kotiin, käydään biltemassa. Me katottiin vielä illemmalla toinen leffa nimeltään pitch perfekt (jonka loppua en muista, koska juutuin kännykkäään hups). Mutta oli mukavaa saada olla tutun ja turvallisen ihmisen seurassa ja vaan olla. Illalla tuli vielä simpsonit ja family guy, jotka halusin katsoa, mutta viimeset puolituntia alko kyllästyttää odottaminen, joten sainkin hieronnan ystävältäni. Olin ottanut mukaani hierontapalloni, joka pääsi nyt ekaa kertaa käyttöön. Mun koko selkä ja niskat oli niin jumissa, että oli hyvä että sain paikat auki!


Tänään heräsin joskus puoli kymmenen aikaa, vaikka sängystä pääsin ylös ehkä puoli kahdentoista maissa. Lagattiin sohvalla ennen kuin kahdelta päätettiin lähteä mäkkärin kautta biltemaan. Oli muuten mun eka kerta kai koskaan biltemassa, mutta sehän on ehkä vähän semmonen "miestenkauppa". :D Biltemasta ostin sitten sen rullan/pyörän mikälie kahdeksalla eurolla. Myöhemmin selvii sitten kuinka tehokas se on. Biltemasta suunnattiin yhteen isoimmista Ikeoista. Oli muuten ihan erilainen, mihin oli tottunut Suomessa. Siellä tais olla kolme tai neljä eri kerrosta ja kerrokset meni kirjaimellisesti ympyrää, ja ympyröiden/kerrosten keskellä oli aina niitä (pienenpiä) huonekaluja, mitä näkyi niissä huoneissa. Mitään ei tarttunut mukaa, mutta kaikkea kivaa hiplailtiin. Ikeassa käyni saa aina haikailemaa omaa kotia ja nyt mun päähän iski se, että mun kodista tulee vaalenpunavalkonen! Vihreä saa nyt siirtyä alta pois. Ikealta mun ystävä heitti mut metroon, jotta pääsin kotiin. Selvisin aika hyvin yli tunnin kotimatkasta, vaikka olinki ihan koomassa!


Hostpappahan asuu Pariisissa, hänestä en ole kuullut, koska olen ollut koko viikonlopun poissa, mutta on vissiin kuitenkin kunnossa. Tämmöset tapaukset on tosi kurjia ja koskettaa syvästi monia. Mun mielestä on vaan tosi tekopyhää muistaa pelkkää Ranskaa ja rukoilla niitten puolesta, kun tällästä tapahtuu lähes päivittäin muualla maailmassa myös isommassa mittakaavassa. Toivon, että saatais kaikkialle rauha ja että tämmöset iskut vähentyis merkittävästi ja ettei uskontoa sekotettais kaikkeen.

 

perjantai 13. marraskuuta 2015

Draama-perjantai

Aupparina pahinta on ehkä se, ettet sä voi puuttua kasvatustapioihin. Lapset voi olla täysin pilalle hemmoteltuja ja niitä täytyy vaa kestää. Tänään toinen kaksosista taas näytti kuinka draamaqueen on. Tyttö ei kelpuuttanu mun kysnienlakkausta vaan alkoi huutamaan siitä. Seuraavaksi hän yritti itse ja lopulta päätyi poistamaan kynsilakkoja veden alla. Sanoin, ettei se onnistu vedellä ja hän sai itkupotkuraivarit. Voi sitä huudon määrää! Tyttö meinas heittää tuolin parit portaat alas, mutta sain sen onneksi estettyä. Huutoa kesti kaikenkaikkiaan yli 40 minuuttia. Sanoin, etten voi auttaa, jos hän raivoaa. Lopulta, kun hän oli hieman rauhoittunut, sain putsattua kynnet lakasta. Huono tuuli ei meinannut hänestä lähteä, peliä pelatessa meinasi nappulat kadota, kun niitä piti heitellä ympäriinsä.  Yritä siinä pysyä rauhallisena ja olla mukava toiselle. Onneksi loppuilta sujui rauhallisesti katsoen (k11) elokuvaa tyttöjen (5w) kanssa... Katsottiin se oikea Alice in the Wonderland. Ja sainhan mä pizzaa, vaikka luulin jääväni ilman, mutta mut muistettiin!
Kaikki pojat oli tänää diskossa, mutta nuorin poika tuli sieltä surullisena kotiin. Joku oli huijannut häneltä rahat, jota hämellä oli mukana n 12 euroa. Todella kurjaa tommonen, ja toivon, että asia selvitettäisiin maanantaina koulussa..
Tänään menen aikasin nukkumaan, sillä huomenna on herätys kello kahdeksan. Mulle se on tosi aikasta, koska yleensä viikonloppusin löhöön  sängyssä yhteentoista :D Suuntaan aikalailla  keskelle ei-mitään, mutta siitä lisää ensi kerralla!

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Lumihiutaleita

Maanantai oli suoraan sanottuna ihan paska päivä. Vaikka sunnuntai-iltana puhuin skypessä mun ainoon ruotsalaisen kaverin kanssa ja päätettiin, että meen sen luokse metsään Mörköön viikonlopuks, olin silti aivan allapäin ja en saanut nukuttua juurikaan. Maanantaina olin siis koko päivän väsynyt, kiukkuinen ja surullinen. Mieli oli aivan maassa ja piti tsempata, etten huutanut lapsille ihan oikeesti meinasin alkaa karjumaan niille ja oikein kurittamaan. Jos oisin oikeasti näin tehnyt ois lapsilta kyllä leuka loksahtanu maahan. En oo mikään tiukin lastenvahti, mutta kovat otteet otan tarvittaessa käyttöön. En enää odota esimerkiksi 10 minuuttia ja huuda lapsia minuutin välein sisään. Jos eivät he tule itse, minä haen heidät.
Tiistai meni jo vähän paremmin, vaikka tytöt olikin kotona, koska heillä oli kampaaja. Tytöillä on tiistaisin uimakoulu, joten oon vapaalla heistä silloin. Se on kyllä tarpeen, koska nämä tytöt ovat vilkkaita tapauksia.

Kuten sanoin jo aikasemmin, ei nuorin poika enää lainkaan vierasta mua, vaikka onkin se ujoin. Tänään hän pyysi mun apua leivän etsimisessä. En heti tajunnut, mitä hän tarkoitti, mutta se oikea leipä löytyi lopulta ja suloisesti hän kiitti tack Julia, se oli musta jotenkin tosi hellyyttävää. 
Tytöt oli askarrellu lumihiutaleet tarhassa ja innoissaan näytti niitä mulle. Tehtiin sitten kanssa muutama kotona ja varsinkin toinen tykkäs, kun sain sydämiä lumihiutaleisiin. Tein hänelle samanlaisen kuin kuvassa, jotta hänkin sai tehtyä jonkilaisen joulukortin, johon muuten piti kirjoittaa Merry Christmas. :D


Tämmöisen simppelin joulukortin tekoon ei tarvitse kuin kahta värillistä paperia/pahvia, sakset, liimaa ja tussi. Helppo ja kiva idea, jos kortteja joutuu tehä useamman, näitä saa tehtyä kuin liukuhihnalla! Olettekos jo tehnyt joulukortteja tai aiotteko tehdä? :)

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Mun viikonloppu

Haluisin kertoo kuinka mahtava viikonloppu mulla on ollut teille. Kuinka paljon oon saanu kokea ja ketä kaikkia oon saanut tavata. Mutta ei se mee niin.. Yhä edelleen pyörin yksin Tukholman keskustassa, välillä itkua nieleskellen, kun nään ihmisiä kavereiden kanssa ilosena pyörimässä kauniina viikonloppuna keskustassa. Mä en saa kenenkään yhteyttä, kukaan ei halua tavata. Oon oikeesti jo yrittänyt kaikki mun konstit, mutta mitään ei tapahdu. Oon ollut täällä jo yli kolme kuukautta ja ajattelin, että se pahin ois jo ohi.. Mutten edelleenkään ole luovuttamassa, mutta kaipaan jo sitä kesää ja seuraava syksyä, jolloin luutavasti opiskelen. Pelkään vaan, että mun tulevaisuus näyttää tosi yksinäiseltä.
Lauantaina mä tapasin yhden mukavan miehen, joka tosin ei millää lailla ollu mun tyyppinen ja tuskin koskaan tavataan uudestaan, mutta oli ihana saada puhua vaihteeks ruotsia ruotsalaisen kanssa. Kävin myös ostamassa uutta shampoota ja hoitoainetta, kun mun hiukset näyttää kyllästyneen vanhaan samaan shampooseen.. Toivotaan, että oli hyvä ostos, oli ainakin melko halpa reilu kaks euroa molemmat. Huomenna nään, että toimiiko, mutta vaikuttaa ihan hyvältä kun sisältää öljyä, joka kosteuttaa hiusta! 
Menin tänään yksin keskustaan ja nyt täältä näsbyparkista kulkee taas roslagsbana, joten menen sillä ja metrolla. Roslagsbana menee paikkaan nimeltä Stockholms östra ja voi, että odotan, että mulla on aikaa käydä siellä kuvaamassa! En ikinä ennen oo ollu siellä, ja se onkin jo vähän enemmän keskustaa vanhoine taloineen. Se on aika iso keskus, mistä menee roslagsbanat, metrot ja bussit. Hyvin selvisin kaikesta, vaikka tulomatkalla ei ensin meinannut löytyä oikea laituri :D
 


torstai 5. marraskuuta 2015

Taikataikinaa

Tiistai meniki iha hyvin, vaikka "pitkän" loman jäljiltä oli vähän sekasin. Kaiken kaikkiaan oli onneks tosi rauhallinen päivä, koska tytöillä on nykyään kuudelta tiistaisin uimakoulu, joten oon osittain vapaalla jo ennen kuutta. Ainoo homma mikä mulle jäi illaks, oli iltapalan laitto nuorimmalle pojalle. Hän on muuten ollut se ujoin, eikä alussa edes meinannut uskaltaa vastata mulle. Oon kuullu, että se on ollu tosi hiljanen ja ujo edellisellekin aupparille tosi pitkään, mut nykyään se kysyy multa luvan, että saako mennä naapuriin leikkimään, uskaltaa pyytää välipalaa multa ja sanoo aina monet kerrat heipat, kun lähtee harrastuksiin. On tosi vapauttavaa, ettei tarvii kalastella hiljasta vastausta miljoona kertaa :D 
Keskiviikko oli pitkä päivä. Tytöt oli vapaana, koska toisella oli aamulla astmakontrolli ja iltapäivällä he saivat rokotuksen. Aamupäivällä oleskelin oikeestaa vaan mun huoneessa, koska en tienny oonko ns. töissä vai en ja lisäks tytöt katto enimmäkseen vaan leffaa ja äidilläkään ei ollut mitään kiireitä. Olin kahdesta puoli kymmeneen yksin lasten kanssa. Ajattelin ensin, että en tuu selviimään siitä. Oikeestaan aika meni aika nopeesti. Keksittiin tyttöjen kanssa tehä taikataikinaa Yritin ehdottaa, että voidaan tehdä vaikka koristeita joulukuuseen. Tytöt ei ollu ennen kuullutkaan tästä taikinasta. Itsekin tein sitä ekaa kertaa ja hyvin onnistu! Eihän siihen tarvita kun suolaa ja jauhoja samanverran ja tilkka vettä. Me tehtiin jotain hassuja koristeita ja kuivumisen jälkeen maalattiin ne vesiväreillä. Tytöt selivtti innoissaan veljilleen, että me tehtiin taikataikinaa :D
Mulla ei juuri koskaan oo enää nykyään vapaailtoja. Jos oon illan vapaa se alkaa 19-19.30. En ehi tehä mitään tai lähteä mihinkään. Ei huvitä enää puoli kahdeksalta mennä lenkille tonne kylmään pimeyteen. Ei ole mahdollisuuksia lähteä kaupunkiin, koska menee niin paljon aikaa. Välillä tuntuu kuin eläisi vankilassa. Elokuussa mulla sattu olla vapaailtoja jopa 3 viikossa. Mulle sanottiin, että oon vapaa iltaruuan jälkeen, jossei äidillä oo jotain menoa. No nykyään jokaisena iltana jollakin on joku harrastus ja perjantaisin äidillä on zumba.  Olis kiva asua lähempänä keskustaa, että voisi vaikka pyöräillä sinne ja nähdä ihmisiä..
 keskimmäisen pökäleet on mun tekeliä :D

maanantai 2. marraskuuta 2015

Halloween

Olin koko perjantain ihan yksin, joten lauantaina ootin malttamattomana suomiaupparini Oonan saapumista. Aamupäivällä meikkasin itselleni ns. piru meikin. Puin punaisen mekon ja lainasin tyttöjen pirunsarvia. En juuri koskaan kulje niin vahvassa meikissä, joten hieman kuumotti kävellä kadulla, kun lähdin Oonaa bussipysäkille vastaan. Onneksi oli jo pimeää, kun Oona pääsi tulemaan :D Käytiin kaupassa, missä meillä meni tovi, kun yritimme etsiä taco-kuoria. No löytyihän ne lopulta! Tämä meidän ns. lähikauppa näsby parkissa kun ei ole mikään pieni "alepa"..
Meijän halloween meni oikeestaan aika lailla syödessä ja juodessa. Oltiin hommattu muutamat 7 prosentin siiderit ja juteltiin myöhään yöhön asti, kun ei maltettu mennä nukkumaan. Ootettiin myös koko ilta siltä varalta, jos naapurin laspet ois tullut karkki ja keppostelee, mutta ei nähty ketään tällä meidän tiellä, onneksi. Kaiken kaikkiaan oli kyllä tosi kiva ilta.
Koska ei oo tullu täällä nyt nukuttua niin paljoa, olin aivan kuollu eilisen krapulan jäljiltä. Nukuinpa melkeinpä kellon ympäri ja siksi olen ollut aivan koomassa tänään. Ei ollut energiaa tehdä paljon mitään. Olen katsellut ruudusta ohjelmia, käynyt koiran kanssa ulkona ja samalla nopeasti vähän kuvaillut ja kuunnellut musiikkia ja pelannut tabletilla. Katotaan, miten huominen arki taas luistaa nyt 1½ viikon loman jälkeen!