Uusia tuttavuuksia

Lauantaina olin jo aikasin liikkellä. Keskustassa olin jo hiemana kahdentoista jälkeen, joka on mulle tosi aikaista, yleensähän nousen sängystä puoli 12 viikonloppuisin. Näin yhtä uutta suomiaupparia, joka tuli Västeråsista käymään Tukholmaan. Suunnattiin ensiksisuomalaisen koulun joulumarkkinoille, joka oli hieman pettymys. Ei löytynyt edes karjalanpiirakoita, joten päätettiin kävästä eräässä suomikaupassa. Pienen pyöriskelyn gpsn kanssa tuotti tulosta ja me löydettiin perille! Oltiin molemmat ekaa kertaa siellä ja no ei sitä "SUomikauppa" nyt ihan kaupaksi voi kutsu enneminkin pieneksi kojuksi. Mutta sieltä löyty karjalanpiirakoita, jopa munavoilla jos halusi. Me lähdettiin sieltä metrolla takasin keskustaan,vaikka myöhemmin meille selvis että kyseinen "kauppahalli", jossa tämä suomikauppa sijaitsi, oli aivan kävelymatkan päässä keskustasta.. Ja me otettiin metro ja kaiken lisäksi en edes kattonut mihin metroon hypättiin, niin teitysti siihen väärään metroon.

Keskustasta mukaan tarttui ihanat nahkahanskat, tosin hieman yli budjetin, ne makso n 40 euroa. Mutta kahdessa sormessa on sellaset kosketusnäyttö jutut, joten pystyn käyttämään puhelinta niillä! Tigeristakaan en koskaan lähde tyhjin käsin ulos.. Sieltä tarttui mukaan kynsitarroja (koska olen laiskistunut kynsien lakkaamisen suhteen) ja ihana koru, jollasta oon kuolannu jo pitkään. Sain myös ostettua viimeiset joululahjat/tuliaiset, ellen vielä spontaanisti keksi jollekin jonkun lahjan :D Mutta me tosiaan harhailtiin se viisi tuntia ympäri Tukholmaa ja hauskaa oli. Illalla näin vielä toisen miehen sunnuntailta ja käytiin syömässä mun vakkariravintolassa. Kaiken kaikkiaan mulla oli aivan huippupäivä ja olin tosi tyytyväinen kaikkeen.

Sunnuntainaamuna nousi hyväntuulisena ja odottavana. Mutta tilalle sainkin aika paskan päivän. Ahdistusta, itkua ja yksinäisyyttä. En viitsinyt kaupunkiin yksin lähteä, koska mitä mä sielä taas yksin tekisin ja romahtaisin? Silmät on itketty kuiviksi ja päänsärystäkin kärsitty ja epötoivo hiipuu hiljalleen takasisin iltapäivällä. Miks mun elämä on niin vaikeeta? Miksi sataa vain paskaa niskaan ja miks mun pitää reagoida niin voimakkaasti ihan pieniinkin asioihin.. Näitten neljän päivän jälkeen on ihan mukava palata töiden ääreen taas huomenna. 
Lähdin kiireessä yllättäen keskustaan illaksi, mutta siitä lisää myöhemmin.