Mitä mä ikinä teen

Mitä mä ikinä teenkin niin paskaa vaan sataa niskaan. En oo koskaan tehnyt kellekään mitään pahaa, mutta silti kaikkialla mua kohdellaan huonosti. Välillä sitä miettii mitä sitä on elämässään väärin tehnyt. Mä sain joka viikko kuulla kuinka huolellista työtä mä tein ja että oon tullut tosi hyvin ryhmään sisään, mikä on tärkeetä. Kunnes pomo piikitti selkää teki omia olettamuksia ilman, että puhui mun kanssa ja otti selvää totuudesta. Jäin viime kuussa taas työttömäks ja mun pahin pelko toteutui taas. Tuntu, että menetti kaiken. Toi työ ja työpaikka merkitsi mulle niin paljon. 
Nyt yritän koota itseäni kasaan ja yrittää olla välittämättä tän  maailman paskamaista epäreiluutta. Näissä tilanteissa arvostaa Suomen sosiaaliturvaa. Mä en saa mitään työttömyyskorvausta, vaikka vasten tahtoani jäin työttömäksi. Ensi vuoden alussa käyn paikallisessa työkkärissä kyselemässä. Miten mä voin pärjätä jopa polen vuoden työhakuprosessin, jos mä en saa edes pienen pientä avustusta? Nyt kokemusesta tiedän, että työpaikkaa välttämättä saa kuukaudessa tai parissa.. Onneksi mulle jäi muutama ihana ihminen mun elämään ja toivonmukaan tällä kertaa suosituksien saamisessa ei ole yhtä suurta ongelmaa.
Enää viikko ja istun pian lentokoneessa ja laskeudun toivottavasti lumiseen Suomeen.