maanantai 25. syyskuuta 2017

oikealla opintiellä

Tää syyskuu on ollu täynnä opiskelua ja nukkumista. Oon ollut kipeenä melkein kolmisen viikkoa, joka on siis puolet koko kouluajasta. Onneksi nyt ollaan jo elävien kirjoissa. En haluais toiste kärsiä kolmen viikon flunssasta, jolloin joka kolmas päivä nousee melkeen kuumeen puolelle. Ensimmäinen kotitentti tuli ja meni, nyt jännitetään ja toivotaan, että tuli hyväksytty. Puoliksi kun sitä kirjotin flunssan kourissa, tuntui siltä kuinka olisi kirjottanu reilu kaksi sivua pelkkää p*skaa :D
Mulla on tosi tiukka aikataulu opintojen suhteen nyt syksyllä, mutta edelliseen kurssiin verrattuna on tää opiskelu paljon melekkäämpää. Mulla on tosi kivoja kurssikavereita ja oonkin alkanut tutustumaan muihin mun seminaariryhmästä. Ja mitkään seminaarit tai muut ryhmätehtävät ei aiheuta minkäänlaista paniikkia. Tuntuu, että on kaikin puolin okealla linjalla nyt. Ihan vaa se, että joku kurssikaveri lähettää ystäväpyynnön facebookissa, tuntuu ihan mahtavalta :D Välillä sitä miettii, että miks mä opiskelen ja miten mä muka pystyn tähän, mutta sitten mä tuun ajatteleeks mitä oon jo saavuttanu ja kuinka mä oon saanu kaiken kasaan tiellä, nii kyllä sitä taas tietää, että kaikkeen pystyy.

Viihdyn kanssa tosi hyvin täällä korridorhuoneessa. Mulla on tosi mukavia naapureita ja aina välillä jauhetaankin joutavia keittiössä, jos sille päälle satutaan. Sijainti on mulle niin täydellinen. Mulla kestää vaan reilu kymmenen minuuttia terminaalilekin, mikäli joku joskus mua saapuu moikkaamaan.
Oltiin eilen poikaystävän kanssa kattomassa vähän puolustusvoimien tapahtumaa täällä Gärdetissä. Oli meilenkiintosta ja harmitti ku mentii sinne vaan viimeseks tunniks. Olisi ollut ni paljon mielenkiintosta nähtävää. Ehdittiin sentään nähdä yhden hävittäjän ohilento. 




Käytiin yks päivä Oonan kanssa vähän kuvailemassa. Meillä oli hauskaa, vaikkakin mun 247 kuvasta vain ehkä noin viisi onnistu :D Kaipaa ehkä vähän harjotusta, mutta pääasia että meillä oli hauskaa. Pitäis päästä vähän useemminkin kuvailemaan, mutta varsinki näin pimenevään ja kylmenevään vuoden aikaa sitä ei vaa oikein tuu kuvattua..

tiistai 5. syyskuuta 2017

Valkoinen vai vaalenapunainen?

Olipas taas sellanen muutto, etten pitkään aikaan halua muuttaa. Mulla sattui perjantaina olemaan kaikki maholliset jutut ja tapahtumat. Päivä alkoi arkistokäynnillä, joka oli aika siistiä. Nähtiin sellanen noin 300 vuotta vanha kirja. Rakastan vanhan hajua, mutta kirjoista voin sanoa, että ne haisee melkein vaan homeelta :D Arkistosta lähdettiin kurssikaverin kanssa lounaalle keskustaan, josta taas suunattiin seminaarin. Olin suunitellut, että jos lähden sen puolisen tuntia aikasemmin ehin hyvin hakea mun avainmen. No opettaja päästi meijät kyllä aikasemmin, muttei sieltäkää pois meinannu päästä! Juoksin metrolle ja ehin hyvissä ajoissa hakea mun avaimen.

Ekaa kertaa kun astuin huoneeseen yllätyin kuinka tilavalta se vaikuttuikin. Kuvista päätellen huone näytti tosi kapealta, muttei onneksi ollutkaan niin kapea! Muutaman videon siitä sitten otin, jonka jälkeen suuntasin Oonalle etkoille. Mentiin illalla tervetuliasbileisiin, ekat kunnon opiskelijabileet ja ihmisiä kyllä riitti! Tosin me lähdettiin sieltä melko aikasin, koska seuraavana aamuna mulla oli muutto. Mut sitten ei mennykään ihaan nappiin. Kun astuin metroon centraalista huomasin, että hei mun kännykkä ei oo messissä. No kännykän lisäks kadonnut oli mun SL-kortti ja Id-kortti. Kuoletin kaikki kortin kun yöllä pääsin poikaystävälle ja tästä tuntia myöhemmin sain viestin joltain tytöltä, että hänellä oli mun puhelin.. Jos olisi vain odottanut aamuun näitä asioita.

mansikoita, päärynöitä ja viinirypäleitä välipalaksi
Aamulla saatin sitten soittaa ikeaan, josta odotin tilausta, että soittavat mun poikaystävän numeroon. Odotettiin melkein viisi tuntia, että mä sain mun sängyn. Parin mutkan kautta sänky onneksi pääty mun luo ja päästii ajamaan ikeaan ostamaan loput tavarat. Ja niitä kasattiinkin koko sunnuntai. Ja miten vaikeeta voi olla asentaa lamppu kattoon? Tarvitaan joku ihme osa, jota kutsutaan sokeripalaksi.. Onneksi poikaystävän isäpuoli on sähköasentaja niin saatiin hyvät ohjeet ja ei palanu koko talo :D
Mutta kuinka vaikeeta on elää ilman puhelinta ja etenkin ilman sim-korttia! Mun huoneessa ei ole vielä wifiä, joten en oikeestaan tee mun puhelimella nyt yhtään mitään paitsi, että se toimii mun herätyskellona.. Nettijohto toimii onneksi koneessa ni ei pääse ihan erakoitumaan tänne!


Huone on sisustukseltaan valkovaaleanpunainen. Muutama pikkuhankinta vielä puuttuu. Sekä kylppäriin että huoneeseen pitäis vielä löytää matto. Muutama taulukin piristäis seiniä. Muuten täällä alkaa olla aika valmista ja tykkään kyllä kovasti tästä mun korridor huoneesta!

lauantai 19. elokuuta 2017

Muuttohommia

Tää kesä on taas mennyt ihan hujahduksessa. Nyt mulle kävikin niin, että mulla varmistu muutto, sillä mä sain opiskelijahuoneen Gärdetistä! Siis aivan huippua. Metroasema on ihan 400 metrin päässä ja keskustaan menee vajaa kuusi minuuttia. Lisäksi siljan terminaali on lähellä, mikäli sukulaisia saapuu tervehtimään. Koko alue vaikuttaa niin rauhalliselta ja vihreältä ja luulen viihtyväni siellä hyvin! Muutto on edessä juuri tasan kahden viikon päästä ja paljon on tekemistä sitä ennen.
Mulla oli nyt viimeinen viikko töitä, jotta ehdin hengähtää edes yhden viikon ennen opintoja. Syksystä tulee hektinen; jo ensimmäisellä viikolla on liuta luentoja, seminaareja ja opintokäynti. Ja sen lisäksi mulla alkaa siitä viikon päästä suomen nettikurssi, että tekeminen ei ainakaan lopu! Pieni stressi alkaa puskemaan tässä päälle. Miten ehtiä hakemaan avain ensimmäinen syyskuuta on luento taikka opintokäynti juuri samaanaikaan..
Elämä on yhtä stressiä ja kaaosta juuri nyt, mutta todellakin odotan innolla tulevaa. Kyllä tämä tästä! Palailen taas blogin ääreen, kun olen saanut muutettua ja saanut opinnot sujuvasti alkamaan.

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Haaveissa opiskelijahuone

Nyt kun mä pääsin opiskelemaan ja tiedä, että aika varmasti pääsen tästä eteenpäinkin sisään hauista (suoritan siis tutkintoa itsenäisinä kursseina), joten oon alkanut innostumaan opiskelijahuoneista. Jopa näihin on yleensä sellanen vuoden jonotusaika ja mulla on nyt kasassa noin 230 jonopäivää, mutta syksymmällä mulla pitäsi olla hyvät mahdollisuudet saada sellanen! Ihan aluksi ajattelin, että asun mielummin alivuokralaisena kuin miljoonan muun opiskelijan kanssa. Mutta tää alkaa kyllästyttää tässä pikkuhiljaa ja kyllä mä haluan oman ison huoneen omalla kylpyhuoneella toimivalla netillä ja alhaiseen vuokrahintaan! Sitäpaitsi kesä- ja heinäkuulta ei tarvitse maksaa vuokraa, jolloin ei menis nää kesät näin peeaana. Alkaa ottamaan päähän kun vessaan ei pääse aina silloin kun pitäis, kun joku voi sattua olemaan suihkussa juuri silloin. Oon kyllästyny myös siihen, että oon huomannu että joku on käyttänyt mun hoitoainetta ja jopa hammastahnaa! Lisäksi oon tottunu jakamaan keittiön, niin ei ole ongelma jakaa sitä vielä muutaman muun kanssa, varsinkin kun saa ihan oman kaapin eikä vain minimaalista hyllyä tavaroilleen..
Oon jo alkanut miettii sisustusta ja mitä kaikkee mun on hommattava. Suuntaankin pian ikeean ostelemaan ja pieniä juttuja. Keittiöpyyhkeitä oon jo saanut hommattua, mutta on niiin paljon hankittavaa! Kaikki mahdolliset kuten leikkuulauta, kattila, vedenkeitin, aterimet, lautaset, yövalo, rikkalapio ja mitä vielä! Haluan ostaa paljon vaalenpunaista, koska muuten huone olisi varmaan vain valkoinen. Odotan jo sitä, että saisin huoneen ja pääsisin muuttamaan. Saisin ottaa kysymättä lupaa vieraita, kokata päivällisen poikaystävän kanssa ja vaikka pitää pyjamabileet parhaan kaverin kanssa. Kaiken lisäks melkein kaikki nää alueet, joissa huoneita on sijaitsee ihan lähellä metroa-asemaa, ihan unelma!





torstai 13. heinäkuuta 2017

Kun ikävä taas mulle jää

Mulla tuli tiistaina perhe Suomesta muutamaks päiväks tänne. Odotin tiistaita kuin kuuta nousevaa! Olin heitä vastassa Gärdetin asemalla, josta me suunnattiin suoraan poikaystävän luo kahville. Oli mukava näyttää heille vähän missä mä vietän aikaa ja samalla päästä perus keskustasta pois. Tosin kahvittelun jälkeen suunnattiin keskustaan syömään. Jos pikaruokapaikkaa vailla, kannattaa suunata Maxiin. Iso plussa express kassoista, niin ei tarvitse itse puhua ja tilata haha. Käytiin myös taas suuressa BRssä, jossa on pieni leikkinurkkauskin perheen pienimmille.


Tiistaina käytiin ekaa kertaa junibackenissa. Sieltä löytyy kaikki Astrid Lingrenin satuhahmot. Paikka oli itsessään kyllä tosi pieni ja ahdas, varsinkin kun oli niin paljon ihmisiä. Mutta oli tosiaankin kokemisen arvoinen. Ihastuin erityisesti satujunaan, joka muistutti hieman linnanmäen taikasirkusta. Tosin tämä "juna" leijuu ilmassa toisessa kerroksessa aina toisinaan. Kierros kestää 12 minuuttia, joista kuullaan ja nähdään Astridin tarinoita. Olisin mielellään mennyt siihen uudestaakin! Satujunasta pääsee myös toisenkerroksen huvikumpuun.


Junibackenin jälkeen suunnattiin Skanseniin, jonka yksi sisäänkäynti oli kävelymatkan päässä. Olin reilu vuosi sitten siellä tätini perheen kanssa ja Skanseniin on aina yhtä ihana mennä. Koska kello oli jo aika paljon suunnattiin heti markkina-alueelle syömään. Eräs sorsa tosin tuli niin sanotusti kerjäämään ja en oikein linnuista välitä, joten juoksentelin ympäriinsä kuin päätön kana. Mun ehdoton lemppari sieltä on paahdetut mantelit! Yksi pussi maksaa 30 kruunu ja on muuten ihan parhaita! Lisäksi markkinapaikalta saa ostettua muita vanhan ajan namuja tai ihan vain hattaraa, jos sitä haluaa. Myös 40 kruunua maksava opastettu kierros junalla lähtee sieltä. Ihana koko perheen paikka. Me ei viivytty kovin kauaa tällä kertaa, koska meillä oli mukana pikkusiskoni. Ehdittiin kuitenkin nähdä eläimiä niin maatilaneläimiä kuin biisoneitakin.


Torstaina sai äiti ja isäpuoli viettää kaksinkeskeistä aikaa kaupungissa, joten mä nappasin siskon ja poikaystävän mukaan ja suunnattiin puistoon östermalmille. Tukholmassa on monta asukaspuiston tapasta puistoa. Puisto jossa käytiin oli hyvä. Sieltä löytyi aidatut alueet niin pienille kuin vähän isommille lapsille. Talossa oli sisävessa ja hoitohuone. Pihalla oli myös grilli, jos haluaa grillata ja makkaraakin voi sotaa puistosta. Lisäksi siellä oli saatavilla jopa aurinkotuoleja ja kahviakin oli ostettavissa, jotta aikuisetkin viihtyvät.
Aika meni hirmu nopeasti taas. Puistossa ollessa katsoin vielä korkeakoulutulokset. Ja kyllähän se niin meni, että mä pääsin molemmille kursseille sisään! Luen syksyllä siis historiaa ja suomea. Aion kirjoittaa kandin historiasta itsenäisesti ja nyt on ainakin kurssi, josta oikeasti tykkään! Tämä suomen kurssi on vain extra 15 opintopisteen kurssi, jotta saan mun puuttuvat pisteet kasaan, joita en nyt nationalekonomista saanut. Kyllä tää vielä iloksi muuttuu!
Puistosta me suunnattiin takas keskustaan, jossa käytiin vielä frozen yogurtilla. Sitten olikin aika taas hyvästellä hetkeksi. Ai että mä inhoon sitä hetkeä, kun perhe kääntyy toiseen suuntaan ja mä tiiän, etten nää niitä taas moneen kuukauteen.. Onneksi mulla on jo mahdollisuus syksyllä käydä Suomessa.


maanantai 19. kesäkuuta 2017

Lokrum

Tiistaina me suunnattiin aamun ensimmäiseen lauttaan, joka vei meidät lokrum saarelle. Tällä saarella on muuten kuvattu Game of Thronesia. Tosin mua se ei innostanut, koska en kyseistä sarjaa ole jaksoakaan nähnyt. Venematka kesti 10-15 minuuttia ja saari sijaitsee ihan kaupungin edustalla. Tällä saarella on kasveja ihan Australiasta asti. Saarella ei saa polttaa, tehdä nuotiota, pitää lemmikkejä vapaana eikä telttailla. Kasvisto on kuivaa, mutta nähtävää saarella on paljon. Nähtiin mm. oliivipuu puutarha, vanha linnoitus ja vapaana tallustavia riikinkukkoja, joita ennen vanhaan on saarella pitetty pyhimyksinä. Saarella riittää nähtävää melkein koko päiväksi. Myös oikea cocktailbaari löytyy, mikäli haluaa istahtaa alas ja viilentää itseään. Musta kasvisto ei ollut niin ihmeellinen, mitä väitettiin, mutta tykkäsin todella saaresta ja suosittelen käymään siellä, varsinkin jos on GOT-fani.



Me lähdettiin saarelta iltapäivällä tarkoituksena lähteä shoppailemaan jonnekin. Aikaamme odotettiin bussia, joka lopulta tuli ja oli aivan täynnä, joten tyydyttiin taksiin. Dubrovnikissä ei ole isoja kauppakeskuksia ja me kai päästiin siihen isoimpaan, joka käsitti ehkä noin kolme tai neljä vaatekauppaa, ison marketin, apteekin, stockmannin tapaisen kaupan, kenkäkaupanja pari pikkuputiikkia. Yksi paita ja pari kenkiä tarttui mukaan. Olin ihan onneni kukkuloilla, kun vihdoin löysin korolliset avokkaat koossa 35, jotka istui täydellisesti mun jalkaan!


Keskiviikkona oli meidän vika kokonainen päivä Dubrovnikissä. Mä halusin vielä pulahtaa lämpimään välmereen, joten heti aamusta mentiin rannalle ottamaan aurinkoa ja pulahtamaan mereen. Muutama tunti siellä vierähti ja saatiikin vähän väriä pintaan, ettei valkoisena tarvinnut kotiin matkustaa :D Me haettiin taas ruokaa meidän asuntoon. Dubrovnikissä tuntui, että oli aina nälkä :D Tosin tuli käveltyä huima määrä portaitakin, joten kulutin enemmän kuin tavallisesti. 
Illalla me suunattiin vielä vanhaan kaupunkiin. Ei päästy ravintolaan johon haluttiin, mutta saatiin ainakin syödäksemme. Vanhassa kaupungissa ja mukava kävellä pimeän tultua, silloin on niin erilainen tunnelma eikä aurinkokaan enää pahda niskaan, joten jaksaa kävellä. Istahdettiin johonkin drinkkibaariin nautisekelemaan viimeisistä hetkistä kaupungissa. Sieltä myös sai erikoisen game of thornes drinkin, joka oli muuten hyvää, joten jos siellä pyöritte, kannattaa ehdottomasti kokeilla!



Kaiken kaikkiaan tykkäsin tosi paljon Kroatiasta ja Dubrovnikistä. Ihana rannikkokaupunki, koska mä rakastan merta ja vettä. Samalla sai nauttia vuoristosta ja upeista näköaloista. Jos haluaa lämpimän kaupunkiloman ja nauttia historiasta ja kulttuurista, on Dubrovnik oiva valinta siihen. Ja tässä ihanassa kaupungissa et voi välttyä portailta! Joten pahimpina kesähelteinä ei ehkä ole paras valinta. Jos on vailla rantalomaa taikka shoppailua niin dubrovnik ei ole se paras paikka. Mutta mä rakastuin tähän kaupunkiin ja sen tarjoamiin viineihen, että ehdottomasti lähtisin uudestaan!