Au pairin salaista elämää

On paljon asioita, joita ihmiset ei tiedä, mutta jotka on yleisiä auppareiden keskuudessa. Ajattelin kirjoittaa tästä mun näkökulmasta ja asioista, joita oon huomannut (ja joihin muut varmasti voivat samaistua). Tätä, kun ei yleensä blogeissa tai tv-ohjelmissa näe.

Syöminen
Vaikka mulle on sanottu, että saan syödä kaikkea mitä löytyy, niin silti välillä mietin voinko syödä iltaruuasta jääneen annoksen. Ja se, kun hostvanhemmat ei oo keittiössä/ kotona, sitä ryntää ensimmäiseksi jääkaapille :D Eihän sitä halua, että muu perhe kyttää mitä syöt.

Vapaalla vai ei
Vaikka oltais sovittu ns. työajoista perheen kanssa, sitä miettii välillä kuitenkin onko vapaalla vai ei. Ja usein iltaisin sitä on vähän varpaillaan, jos apua sittenkin tarvitaan. Ja vaikka sitä on vapaalla ihan vaikka viikonloppuna, niin tuleehan sitä silti välillä autettua lapsia esimerkiksi lelujen etsimisessä.

Siisteys
Koska siivooja imuroi munkin huoneen, yritän aina pitää lattian siistinä. Ja muutenkin mä yritän pitää kaiken niin tip top kuin vain voin. Hostäiti on tosi siisti ja koko talossa on aina siistiä. Mun huoneen ovi on usein auki (muuten huone muuttuu jääkaapiks) ja siitä tulee paineita. Eihän sitä halua, että hostäiti kattoo, että onpas toi sotkunen! Varsinkin, kun joudut joka päivä huolehtimaan siitä, että keittiö on siisti ja siivoamaan toisten jäljet.

Melu

Mitä enemmän talossa on lapsia, sitä enemmän on luonnollisesti melua. Ja koska on pienenpiä lapsia talossa, on turha kuvitella nukkuvansa rauhassa pitkään viikonloppuisin (ellei oikeesti nuku kun tukki eikä havahdu mistään). Mä kuulen usein töminää korvatulppienkin läpi, kun lapset juoksee yläkerrassa.

Tai kun oot illalla ihan kuollu ja haluaisit vaan nauttia rauhassa hiljasuudesta, kuuletkin sen sijaan lasten kiukuttelua ja huutoa.. Mutta onneksi tähän ongelmaan on keksitty kuulokkeet ja spotify!

Unen tarve

Usein sitä on nukahtamispisteessä jo yhdeksän maissa. Ja vaikka ei olisi edes koko päivää lasten kanssa, on silti tosi uuvuttavaa olla päivä toisensa jälkeen lasten kanssa. Itse menen aina viimeistään kymmeneltä nukkumaan, jotta jaksaa nousta taas seitsemän jälkeen ylös. Sen lisäksi nukun joka päivä päiväunet.

Kielimuuri

Ihan sama mitä kieltä puhuu niin alkaa turhauttamaan, kun ei saa ilmaistua itseänsä juuri niin kuin haluaa. Ja vaikka jo osaisitkin kielen, alkaa se tietenkin juuri h-hetkellä tökkimään ja joudun miettimään miten asian ilmaiset. Tämä tosin menee pikkuhiljaa ohi ajan kuluessa.

Hyvää huomenta - ystävällinen small talk
Mä aloitan aina aamuni sanomalla hyvää huomenta hostäidille, vaikka en ole mikään aamuihminen enkä rakasta puhua aamuisin. Myös hostäidin kanssa tulee rupateltua niitä näitä välillä aamuisin. Sitä vaan pitää jaksaa hieman ystävällistä jutustelua, vaikka ei ite olisikaan sillä tuulella.