Miksi Ruotsi?

Nyt kun 10 lukijan raja ylittyi, kerron miksi valitsin juuri Ruotsin.

 Olin kuusivuotias kun ekan kerran kävin Ruotsin risteilyllä. En siitä juurikaan enää muista, mutta se, joka jäi mieleen oli tunnelma, joka oli aivan mahtava. Toinen Ruotsin risteilyni oli ala-aste aikoinani. Vietin mukavan päivän äitini kanssa Skansenissa, jonne voisin ehdottomasti mennä uudestaan. Jo tuolloin pidin ruotsalaisista, vaikka he olivatkin vain kansa muiden joukossa. Itsekin saatoin haukkua svedupelleksi, kuten monet luokaltani, mutta toisaalta pidin sitä jo ärsyttävänä. Silloin tosin olin itsekin enemmän ja enemmän suomenkielinen (ensimmäinen kieleni on ruotsi), vaikka ruotsi on aina tuntunut omalta ja turvalliselta kieleltä.

Yläasteella lähenin Ruotsiin. Aika siellä oli vaikeaa, mutta lohtua sain haaveista. Silloin tosin suunitelmissa oli lähteä Saksaan, vaikka vaihto-oppilaaksi. Tosin se innostus kesti vain vuoden. Yläasteella tapasin netissä ensimmäisen ruotsalaisen tuttuni. Innoistuin omeglesta ja sydän hakkasi sanasta Sweden. Tosin kieli ei niin kiinnostava. Osasin ja tiesin sen ja siksi pidin oppitunteja tylsinä, enkä koskaan lukenut kokeisiin taikka viitannut tunneilla. Siksi 10 laski ysiin. Mutta ruotsalaisista pidin. He olivat aina mukavia ja hauskoja mielestäni. Inhosin kaikkia, jotka haukkuivat heitä. Lisäksi oli hauska silloin tällöin katsoa ruotsalaisia ohjelmia. Oli mukava kehittää taitojaan, kun oli tottunut vain suomenruotsiin.
Lukion ekalla se idea sitten tuli jäädäkseen. Halusin lukion jälkeen Ruotsiin. Tosin silloin vielä ajattelin, että haen suoraan opiskelemaan. Silloin löysin myös ruotsalaisen saitin, jossa vietin paljon aikaa. Ruotsin tunneilla kerroin Ruotsista ja kaikesta mitä olin kuullut ruotsalaisilta. Autoin mielelläni luokkalaisiani ruotsissa, mutten halunnut kaikkien tietävän että tavallaan puhun sitä äidinkielenäni. Ihastuin enemmän ja enemmän Ruotsiin ja aina kun pääsin Risteilylle olin aivan inoissani, melkein juoksin seiniä päin. Aina kun astuin laivasta ulos Tukholmaan, minut valtasi valtava onni. Minulle riitti vain  se, että sain katsella ympärilleni ja vain kuunnella ihmisiä. Jo toisella luokalla puolet luokkalaisistani pitivät minua täysin Ruotsi hulluna. Sitä he eivät edes täysin ymmärtäneet.

Nykyään ruotsalaisa ohjelmia katsoessani minut valtaa valtava onni (djup lycka) ja innostus.Rakastan yli kaiken solsidania, joka vie ehdottomasti voiton salkkareista! Kokovuoden odotan aina melodifestivalia. Myös ruotsalainen musiikki saa sydämeni sykkimään, erityisesti ruotsin kieliset kappaleet. Olen lisäksi saanut aivan ihanan ruotsalaisen ystävän ja monia muita mukavia tuttavuuksia. Kielitaitoni on parantunut uskomattoman paljon ja suomi alkaa jo melkein töksähtelemään. Odotan innolla, että pääsen tutustumaan uusiin ihmisiin, viettämään au pair vuottani, opiskelemaan, löydän ruotsalaisen poikaystävän ja toivottavasti kolmen vuoden sisällä saan Ruotsin kansalaisuuden!
Onko jollakin teillä samanlaista rakkautta johonkin maahan?