My friend

Tasan kuukauden päästä mä tosiaan lähden tästä perheestä.. Ei olla kovin paljon vielä keskusteltu asioista, päivämäärät vain tiedetään. Tulee olemaan ihan hassua alottaa koko elämä ihan uusiksi. Kaikki päivät täällä menee niin rutiinilla. On ihan normaalia aloittaa maanantaiaamu tiskikoneen tyhjentämisellä, nukkua 2 tunnin päiväunet ja pelailla mitä kummallisimpia pelejä lapsien kanssa iltapäivällä. Vaikka tää aika ja tää kokemus on ollut mun kannalta tosi sekavaa, en tosiaankaa kadu taikka vaihtas tätä pois! Tää oli tämmönen välietappi, joka oli tehtävä.

Tosiaan enää kuukausi jäljellä aupairiutta. Niin myös ystävälläni Oonalla. Ja siitä hän lähteekin jo Suomeen. Oonasta on tullut kovin läheinen ystävä täällä. Me ymmärretään toisiamme ja voidaan puhua ihan mistä vain milloin vain ja missä vain. Valitetaan puolin ja toisin, vaihetaan kokemuksia, juoruillaan ja ymmärretään toisiamme. Ollaan tehty juttuja yhdessä, joita en oo koskaa aikasemmin tehnyt. Ollaan tehty lukemattomia shoppailureissuja, syöty ihan liikaa frozen yogurttia, pidetty myöhäsiä illanistujaisia lomalla, nautittu ruuasta vakkariraflassa, seikkailtu gps kanssa ja vaikka mitä muuta. Mulla on ollu täällä suuri tuki. Toisaalta lasken päivä ja odotan, että tää loppuu, mutta lasken samalla päiviä koska Oona palaa Suomeen. Mitä mä sitten teen? Kenen kanssa mä sitten spontaanisti menen fiiniin italialaisene pizzeriaan taikka matkustan pummilla metrolla ja jään portteihin jumiin? Mulla tulee ikävä sua.