Haluan itsenäistyä

Haluan todellakin itsenäistyä ja olla riippumatta muista (paitsi kelan tuista opiskelijana). Haluan saada oikeian työn, josta saa oikeaa palkkaa omalle tilille ilman, että saa kaiken "pimeesti" käteisenä. Haluan huolehtia täysin itsestäni. Haluan, että mua kohdellaan tavallisena ihmisenä eikä roskakasana, joka ei tarvitse mitään ajoissa. Mä kaipaan kouluun. Mä teen oikeesti ihan mitä vain, jotta heinäkuussa mulle tulee kirje, että olen päässyt Tukholman yliopistoon. Tää palo opiskeluun ja itsenäiseen elämään vain kasvaa ja kasvaa, kun elän tässä vankilassa. Mä odotan niin kovasti opiskelijaelämää, vaikka tiedän, ettei se todellakaan ole mitään ruusuilla tanssimista. Haluan asua itse tai kämppiksen kanssa. Haluan voida olla kokonaan oma itseni kodissa/paikassa, jossa asun. Mä haluan kodin, tänne Ruotsiin. Mä haluan kasvaa. Ja toivon, että musta tulee tasapainonen aikuinen, kunnon kansalainen. Haluan vain unohtaa kaiken paskan mun menneisyydestä. Mun onnettomuus ja helvetti yläasteella varjostaa edelleen mun elämää harmaana pienenä haamuna. Mä en uskalla luottaa ihmisiin. Mä en uskalla uskoa, että kaikki ei halua satuttaa mua tai nujertaa mua. Mä haluan uskoa, että mä olen vahva ja pystyn mihin vain. Onhan nämä elämän vaikeudet jo osoittanut, että mä olen vanhvempi kuin traktori ja oikeasti olen selvinnyt henkisesti rankoista jutuista. Musta on tullut vahvempi ja ennen kaikkea rohkeampi. Uskallsinhan mä viime vuonna ottaa valtavan askeleen kohti tuntematonta ja tulla Ruotsiin. Hoidin kaikki ite ja oon jo selvinnyt 5 einiinkivasta auppari kuukaudesta ja saman verran vain ois vielä jäljellä. Mä nään jo valoa tunnelinpäässä.Mä oon ylpeä itsestäni ihan oikeisti. Uskon itseeni.