bloggaustauko?

Tää on ollut tosi terapeuttista kirjottaa. Kokemus on ollut tosi kasvattava enkä todellakaan kadu tähn ryhtymistä. Vaikka kaikkihan sen tietää, että lapset imee energiaa ihan sama ootko sisarus, lastenhoitaja tai vanhempi. Tiedän, että eräs henkilö tätä lukee myös. Musta on ollu hienoo sekin täällä, että vaikka lapset osaa olal tosi vaikeita ja oikuttelevia, niin ei ne koskaan sitä pahaa oo muhun suunnanut. Ei mua ole haukuttu tai lyöty. Mä yritän aina parhaani riitatilanteissakin kuunnella kaikkia osapuolia ja keskustella asiasta ja sanoa, mikä on väärin (lyöminen ym.). En voi enää avoimesti kirjoittaa. Haluan vain sanoa, että vaikka tänne on tullut tosi negatiivista tekstiä, ei se tosielämä niin pahaa ole. Kirjoitan enimmäkseen juuri ärsyytyneenä, koska kirjoittaminen helpottaa ihan tosi paljon. Jos asiat ois tosi hunosti, nii enhän mä täällä olis. Täällä on ollu haastetta eikä elämä oo ollu turhan helppoo ja se on tehnyt mulle tosi hyvää. Oon kasvanu ihmisenä valtavasti. Ja kyllä mä tätä jollain tasolla joskus tuun kaipaamaanki. JA vaikka au pairius ei oo ruusuilla tanssimista, ja mulla oli alussa tosi vaikeeta sopeutua, niin suosittelen sitli koko sydämmellä kaikille, jooita se vähääkään kiinnostaa! :)
Tää tästä. Sinä, arvoisa L, älä huoli kaikki on täällä hyvin. Ei tarviste raportoida kaikkea. Nää on vaan mun sen hetkisiä tuntemuksia, kun on vaan pakko saada tunteet ulos. Asiat on meillä hyvin kaikkien osapuolien kesken. Väärinymmärryksiä on tapahtunut kaikkien kesken. Mutta nyt on asiat on selvitetty ja asiat on nyt paremmin kuin koskaan aikasemmin.

Tässä siis syy, jos tämä blogini hetkeksi hiljenee taikka jollai tavalla muuttuu.

Ps. Iloisiakin uutisia tänään. Mä pääsin kai työhaastatteluun :)