keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Hulinaa ja vilinää

Maanantai poikkesi muista päivistä. Tavallisesti tulin yläkertaan puoli kahdeksan aikoihin poikkeuksellisen hiljaiseen keittiöön. Hostäiti kertoi, että eräs tarhasetä oli pudonnut katolta/tikkailta ja loukkaantunut. Tytöt olivat koko päivänkotona. Tarhaan ei kai oltu saatu sijaista niin nopealla varoitusajalla. Oltiin tyttöjen kaa aamusta kolme tuntia ulkona. Hypittiin trampoliinillä, leikittiin kahvilaa, käytiin metsässä ja syötettiin hevosia. Väliin mahtui myös kiukunpuuska ja naapurin pihalla sekoilemista. Päivällä hengähdettiin hetki tvn ääressä piirrettyjä kattoen. Sitten pelattiin taas lautapelejä. Ruokailun yhteydessä sain pienen lepotauon. Sitten siivosinkin jäljet, täytin koneen ja söin. Lapset leikki ulkona, joten nopeasti kävin lukemassa blogeja. Naapurintyttö tuli leikkimään sisälle juuri ennen iltapalaa ja kyseli paljon. Kuka olet? Mistä olet? Mitä teet? Missä nukut? Jne. Lopulta naapurin isä tuli pyytämään lapset kotiin ja sain tytöt vihdoin iltapalalle, jonka jälkeen hostäiti vihdoin tuli kotiin vanheimpanillasta. Olin työn touhussa poikkeuksellisen koko päivän; kahdeksasta puoli kahdeksaan. 
 Tiistaina tytöt onneks meni tarhaan ja sain mun omat vapaat tunnit, jotka puolet kulutin taas nukkumiseen. Tässä kun oon pelaillu pelejä huomasin, kuinka lapset käyttäytyy kuin maailman napa olisi he. Pelatessa yksi ei malta odottaa vuoroaan edes niin simppelissä pelissä kuin muistipeli. Käänneetään kortteja toisten vuorolla ja fuskataan, minkä kerkeää. Eikä pelata sääntöjen mukaan. Tytöt saattaa tapella pareista, koska ei saa mieleistä ja siitä syntyy tappelu.Varsinkin, kun tappelun seuraksena toinen toivoo sisaruksensa kuolemaa. Inhoan väkivaltaa sen kaikessa muodossa.  Haluaisin opettaa, että voittaminen ei todellakaan oo tärkeinta, vaan se, että on kivaa.



 Iltasin, varsinkin jos menee myöhempään, on rentouttava istahtaa sängylle ja lueskella blogeja fazerin suklaata mussuttaen. Omat hetket on parasta varsinkin illalla pitkän päivän jälkeen. Vaikka en ihan kauheita määriä töitä tee, on kuluttavaa hengata pikku riiviöiden kanssa. Varsinkin kun talossa on vilkkaat kaksoset :D Ja lapset eivät ole sieltä helpoimmasta päästä. Tässä työssä ainakin oppii arvostamaan äitiään ja kaikkea sitä, mitä hän on vuokseni tehnyt. Voin vilpittömästi sanoa, että arvostan äitiäni todella paljon ja kaikkea mutä hän on vuokseni tehnyt ja että rakastan häntä erittäin paljon.

3 kommenttia:

  1. Uskon, että saat opetettua lapsille tuon ajatuksen, että tärkeintä on pitää hauskaa :) Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista

Muistathan olla asiallinen kommentoidessasi :)