Tästä se lähtee

Eilinen oli haikea päivä. Hassua olla surullinen päivänä, jota on puolet iästänsä odottanut. Tulin eilen yhdeltä kotiin ja ehdin viettämään viimeset pari tuntia kotona. Siinä yritin pakkailla vielä viimeset tavarat, onneks sain hieman apua. Musta kun ei oikein ole pakkaajaksi :D Keskikokoinen matkalaukku, kaksi käsilaukkua, kangaskassi ja kameralaukku seuranani suuntasin satamaan perheen avustuksella. Siinä sitte sanottiinki heipat ja hyppäsin autoon tyttöjen väliin. Siitä sitten ajettiin Silja Seranaden kyytiin. Oli muuten iso laiva, joka muistutti hieman kauppakeskusta, jossa oli isoiso tax free! Sieltä löysinkin alennuksesta vähän kosmetiikkaa, vaikka tarkotuksena oli ettiä hajuvesi, mutta säästyipä ainakin rahaa (euroja).

Täällä alkaa sujumaan paremmin kun alkuajat kesällä. Tultii jo talolle kymmenisen jälkeen, koska satamasta ei kauankaa tänne ajanu. Oli hassua, kun alko tunnistaa jo katuja täällä. Sain tavaratki purettua heti aamusta. Kaappi ja laatikosto vaan täytty tavaroista. Valitettavasti mun matkalaukku on liian iso sängyn alle, joten saan keksiä sille jonkun toisen paikan.
Tänään sain paperille kirjotettuna mun ns. työohjeet. Herätys on seittemältä, ja sitte autan aamupalan kanssa. En tosin usko, että lapset syö heti herättyään, joten voin varmaan nukkua vähän pitempään, enintään puoli kahdeksaan. Mutta onneksi on vielä vajaa kaksi viikkoa lomaa, nii ei tarvitse vielä heräillä niin aikasin. Kunhan koulut alkaa ja tytöt on hoidossa, käydään rekistöröimässä mut hakemassa ruotsalainen henkilönumero. Sitten vaan tiliä avaamaan, jotta saan palkan. Saanpi jo niistä kahdesta viikosta hieman rahaa ja bussikortin perhe kustantaa, joten kohta pääsen varmaan seikkailemaan vähän kaupungille.

Viime hetken ajatuksia

Tässä jo ehdin miettimään, olenko edes lähdössä mihinkään. Perjantaina kirjoitin jo sähköpostia äidille, että mites se maanantai. Mutten saanut mitään vastausta ennenkuin nyt myöhään sunnuntai-iltapäivällä. Olisi mukava tietää etukäteen aikatauluja, jotta osaisi varautua ja suunnitella sen mukaan. Olen huomenna lähdössä perheen kanssa silja linella, joka lähtee satamasta viiden aikaan.
Perjantaina ehdin vielä nähdä vanhimpia serkkuja. Tilattiin pizzat läksiäisten kunniaksi, siemailtiin hieman shamppanjaa (seven upilla haha) ja poltetliin hieman vesipiippua. Oli muuten jännä kokemus. Sääkin suosio meitä. Sade ehti juuri loppua, kun pääsimme serkun luo ja istuskeltiinkin terassilla nauttimassa. Oli myös ihana nähdä serkun karvakuonoja (kissoja ja koiria) ennen lähtöä.

Nyt olisi edessä vielä viimeset pakkaamiset. Olen saanut rajattua kenkien ja mekkojen mukaanottoa, ettei matkalaukkua täyty vain niistä :D Lisäksi keksin, että voin laittaa tavaraa vielä yhteen käsilaukkuun ja laittaa sen roikkumaan matkalaukkuun. Näin saan vielä enemmän pakattua mukaan, kiitos laivan! Hieman jo valmiiksi kauhistuttaa, miten jaksan kantaa kaiken. Onneksi kävelyä ei suinkaan ole niin paljoa ja onneksi huoneeni sijaitsee alakerrassa! Jos saisin ottaa kissat ja siskon mukaan, en varmaan jäisi kaipaamaan paljon muuta. Kissojen ja siskon jättäminen tuntuu kaikista vaikeimmalta, etenkin kun kissoja ei voi Ruotsiin mukaan ottaa, jos tulee käymään. Onneksi olen ehtinyt viikonlopun aikana viettää perheen kanssa aikaa. Nyt lähden viimeiseksi yöksi kesäheilani luokse ja sammutan oman koneeni (joka vihdoin saatiin korjattua!) ja seuraavan kerran postausta tuleepi jälleen Tukholmasta.

Kaveriläksiäiset

Aamut voi jo laskea yhden käden sormilla. Pelottaa, jännittää, innostuttaa, tulevaisuus huolettaa ja vaikka mitä. Mua stressaa jo valmiiks, etten saa Tukholmasta koulupaikkaa, vaikka haenkin vasta keväällä. Yritän kuitenkin ottaa tän vuoden vielä rauhalliseti murehtimatta turhia.

Tänään mulla oli pienet läksiäsjuhlat kavereille. Olin leiponut minipizzoja ja tarjosin mun shamppanjaa kavereille. Mitkään viinit ei tosin oo yhtään mun juttu, mutta kyllä se spritellä meni! Istuttiin pöydän äärellä ja pidettiin kovaa ääntä (lue keskusteliin). Pidin myös pienen singstar-kisan, jonka palkintona oli Konad-kynsileimasetti, kun jo omistin yhden en kahta tarvitse. Pelattiin siis singstarin bileet "peliä" ja koska meitä oli pariton määrä uhrauduin molempiin joukkoeihin ja sainkin laulaa myös sen edestä. Mutta hauskaa oli ja oli kiva laulaa kerrankin porukalla ja pelata joukkoeissa. Aika taas meni aivan liian nopeasti ja ennen kuin muu perhe ehti tulla kotiin tanssittiin vielä Antti Tuiskun keinutaan-biisin tahdissa. Hyvät muistot jää ja oli ihan huippuhauskaa viettää aikaa vielä kerran kaikken kavereiden kanssa. Ikävä tulee, mutta onneksi lentokoneet ja laivat kulkee Tukholmaan!

Huomenna olisi edessä vielä käynti vihdinki nordeaan, joka ei oikeen nappaa. Sitten viimeset tarvittavat ostokset ja sitten voikin alkaa suunittelemaan pakkaamista. Mun tulevaisuus Ruotsissa alkaa siis ihan pian..

kahdet läksiäiset

Viime viikon lauantaina näin iskää viimesen kerran ns. läksiäisten merkeissä. En tässä muutamaan vuoteen oo hirveesti iskää nähny kun pari ekrtaa vuodessa, koska en enää jaksa sen luo Tampereelle mennä. Mutta lauantaina iskä tuli Helsinkiin sen naisystävänsä kanssa. Ne oli vuokrannu laina-auton, jota päästäis käymään mummillakin. No iskä oli kyllä kirjottanu kadun osotteen ylös, mutta etsittii autoa kuitenki puoli tuntia turhaan väärältä kadulta. Sen takia ei ehittykään olla mummilla kuin vajaat 40 minuuttia, mutta pääasia, että päästiin ees käymää! 
Kun oltii palautettu auto ja tultu takas keskustaan, suunnattiin Amarilloon syömään. Oli hieman ihmisiä, mut onneks saatiin kuitenki heti pöytä. Iskä tarjos drinkkejä ja ruokaa ja juteltii siinä kolmistaan niitä näitä. Ruoka, juoma ja seura oli hyvää ja aika kulukin tosi nopee. Käytiin vielä jossain drinkkipaikassa drinkeillä. Juotiin iskän naisystävän kanssa jotain vadelmadrinkkii, joka maistu ihan vadelmapirtelöltä. Oli muuten hyvää! Lopulta kello oli jo nii paljon, että oli aika suunnata kohti kamppia, ennen kun meijät bussit lähtiä kotia päin eli Tampereelle ja Espooseen. Ennen ku sanottiin heipat sain mun shamppanjapullon, joka oli mun valmistujaislahjan, ja sulosen kortin (kuva). Sinne iskä oli kirjottanu runon, missä sano, että mulla on paikka sen sydämessä ja vaikka se ei alussa ollukaa ihan läsnä mun elämässä oon silti sen aarre joka avas sen silmät. Tippahan siinä tuli linssiin kun sitä bussissa luki!


Eilen vietettiin läksiäisiä koko pienen (äidin) suvun voimin. Minä, itse juhlakalu, olin tietenkin myöhässä, sillä kaikki vieraat olivat jo vanhimman tätini luona, kun perheemme sinne saapui. Vietimme pienimuotoisia pihajuhlia. Syötiin hyvää grilliruokaa ja salaattia ja nautittiin juomasta. Sääkin oli meidän puolella, eikä mitään luvattua myrskyä sitten tullutkaan. Nuorimmainen tätinikin pääsi mukaan juhlimaan, kunsopivasti oli tämän viikon Suomessa. Lähes koko meidän pieni suku oli koossa ja tunnelma mukavan rento. Kun vihdoin oltiin syöty alkoivat tätini laulaa jotain ihme laulua kortti ja kangaskassi kädessä. Sain "selviytymiskassin" täynnä kaikkea tarpeellista ja vähemmän tarpeellista. Tässä muutenkin paniikki, miten saan kaikki tarvittavat tavarat mukaan pieneen matkalaukkuun! :D Katsoin kassin sisällön yksi kerrallaan, jolloin tavaran ostanut kertoi sen tarinan tai että miksi oli ostanut sen/ mihin sitä käytetään. Kun olin selvinnyt kassista, ilmaantui serkkuni mies vielä toisen pussin kanssa. Tämä kassi sisälsi sitten enemmän sitä k18 tavaraa eikä siitä sen enenpää. Illan aikana tuli naurettua paljon ja vietettyä aikaa kaikkien läheisten kanssa. Kun lopulta lähdin hyvästeltyäni kaikki, ei ollut mikään haikea fiilis. Toisaalta on ihana päästä kauaksi hullusta ja rakkaasta suvustaan ja toisaalta Tukholma on niin lähellä, että sinne on helppo tulla moikkaamaan.

Näiden lisäksi tuli viel muuta tilpehööriä, jota ehkä tulen tarvitsemaan.

Nyt on reilu viikko aikaa Suomessa ja aika kuluu kuin siivellä. En ehdi saada edes eurooppalaista sairaanhoitkokorttia (äiti lähettää sen kyllä Ruotsiin), koska aloin hoitamaan asioita liian myöhään ja kelalla tunnetusti aina kestää. Nordeaan ehdin onneksi hyvin vielä alkuviikolla ja asiat saadaan selviksi. Keskiviikkona on vielä läksiäiset kavereille ja sitten onkin aikalailla kaikki läksiäiset vietetty. Haikeaa.

Roadtrip Turkuun

Tänä kesänä halusin tehä kaikkea mahollista. Saattaahan tää olla mun viimenen kesä Suomessa. Lauantaina tehtiin pieni toadtrippi Turkuun mun kesäheilan kanssa. Lähettiin ajaa yhentoista maissa kohti Turkua ja oltiinki jo hotelilla puol yks. Majotuttiin scandic hotell seurahuoneeseen. Tsekattiin sisään hotellii, jätettiin ylinääräset kamat sinne ja suunnistettii kohti Turun linnaa. Hotellilta sinne ajo vaan viidessä minuutissa. Olin innoissani päästessäni linnaan, koska oon historiafriikki ja olin viimeksi sielä kuusivuotiaana. Täytyy muuten päästä käymää eri linnoissa tuolla Ruotsin puolella! Turun linna oli iso. Siellä oli paljon nähtävää ja oli hauska käydä sielä ku ties paljon siitä historiasta ite (kiitos kirjotusten luvun). Valitettavasti ei ihan kaikkea ehitty nähdä ja tutkia, koska verensokeri laski uhkaavasti ja mulla alko olla hankala kävellä tärisevin jaloin :D Käytiin suoraa linnasta hakee välipalaa hotellihuoneesee. Illalla käytii mun lempiravintolassa, pancho villassa, jota ei valitettavasti oo pk-seudulla. Jälkiruuaksi otettiin muutaman drinkit ja suunnistettiin sitten koomassa hotellihuoneesee. Reissu oli väsymyksestä huolimatta mahtava ja hotelilla oli hyvä aamupala. Tämmösiä minireissuja tekisin mielusti uudestaan.
Enää on jäljellä noin 2 ja puoli viikkoa enkä oo vieläkään käyny nordeassa tai kelalla.. Onneksi tässä on vielä aikaa. Ruotsiin avaan kyllä pankkitilin heti ku mut on sinne rekistöröity. 

Hellepäivät

Keskiviikkona, sopivasti ennen heinäkuuta, alkoi lopulta  se kesä! Perheen talossa ei valitettavasti ilmastointia löytynyt, mutta onneksi huoneeni sijaitsee alakerrassa, jossa on hieman viileämpää. Aurinko paistoi mukavasti ne loppupäivät Ruotsissa. Kokoaikaa ei ulkonakaan viitsitty olla, niinpä hieman askarreltiin. Tein tytöille omat rannekorutkin. Opin jo tunnistamaan heidän, vaikka olisivatkin pukeutuneet samanlaisiin vaatteisiin. 

Torstaina olikin jo todella lämmin yli 30 astetta. Istuskelimme koko perheen voimin pihalla nauttimassa auringosta. Lapset leikki innoissaan vesiletkulla. Itse yritin saada rusketusrajoja :D Illalla perhe meni naapuriin grillaamaan. Jäin itse huoneeseeni selvittelemään ajatuksia ja käyttämään sosiaalista mediaa, nyt kun wifi taas toimi ainakin koneella. Minun oli tarkoitus alkuviikosta tavata eräs, mutta tuntia ennen hän ilmoitti, ettei ehdikään nähdä. Torstaina piti nähdä ranskalainen au pair mutta hänkin ilmoitti muutama tunti ennen, ettei ehdikään tulemaan. Pettyneenä ja ahdistuneena makoilin sängyllä. Onneksi saan elokuussa busskortin, joten pääsen liikkumaan ympäri Tukholmaa!

Viimesenä päivänä olin pisimpään yksin lasten kanssa. Äiti kävi kokouksessa keskustassa. Sillä aikaa kaikki lapsen pelasivat viileässä alakerrassa ja käytin sen ajan hyödyksi ja grillasin itseäni auringossa. Kun äiti tuli kaupungista oli poikien vuoro lähteä parturiin. Jäin tyttöjen kanssa ensimmäistä kertaa kolmistaan, he tosin leikkivät naapurissa. Itse istuin yhdestätoista kolmeen grillaamassa itseäni. Samalla sain koko ajan muistutella, että lasten pitää muistaa juoda. Tytöillä riitti energiaa kuumuudesta huolimatta :D
Haikeana petasin sänkyäni hetkellisesti viimeistä kertaa, mutta samalla olin todella iloinen. Ikävöin kovasti pientä siskoani ja odotin lauantaiaamua kuin kuuta nousevaa. Halusin vain siskoni syliin. Palaan Ruotsiin lopullisesti jo 3.-4.8.

  

Talo sijaitsee ihan luonnon helmassa, ja metsässä voi käydä kävelyllä tai ihastelemassa hevosia :)