lauantai 25. heinäkuuta 2015

kahdet läksiäiset


Viime viikon lauantaina näin iskää viimesen kerran ns. läksiäisten merkeissä. En tässä muutamaan vuoteen oo hirveesti iskää nähny kun pari ekrtaa vuodessa, koska en enää jaksa sen luo Tampereelle mennä. Mutta lauantaina iskä tuli Helsinkiin sen naisystävänsä kanssa. Ne oli vuokrannu laina-auton, jota päästäis käymään mummillakin. No iskä oli kyllä kirjottanu kadun osotteen ylös, mutta etsittii autoa kuitenki puoli tuntia turhaan väärältä kadulta. Sen takia ei ehittykään olla mummilla kuin vajaat 40 minuuttia, mutta pääasia, että päästiin ees käymää! 
Kun oltii palautettu auto ja tultu takas keskustaan, suunnattiin Amarilloon syömään. Oli hieman ihmisiä, mut onneks saatiin kuitenki heti pöytä. Iskä tarjos drinkkejä ja ruokaa ja juteltii siinä kolmistaan niitä näitä. Ruoka, juoma ja seura oli hyvää ja aika kulukin tosi nopee. Käytiin vielä jossain drinkkipaikassa drinkeillä. Juotiin iskän naisystävän kanssa jotain vadelmadrinkkii, joka maistu ihan vadelmapirtelöltä. Oli muuten hyvää! Lopulta kello oli jo nii paljon, että oli aika suunnata kohti kamppia, ennen kun meijät bussit lähtiä kotia päin eli Tampereelle ja Espooseen. Ennen ku sanottiin heipat sain mun shamppanjapullon, joka oli mun valmistujaislahjan, ja sulosen kortin (kuva). Sinne iskä oli kirjottanu runon, missä sano, että mulla on paikka sen sydämessä ja vaikka se ei alussa ollukaa ihan läsnä mun elämässä oon silti sen aarre joka avas sen silmät. Tippahan siinä tuli linssiin kun sitä bussissa luki!


Eilen vietettiin läksiäisiä koko pienen (äidin) suvun voimin. Minä, itse juhlakalu, olin tietenkin myöhässä, sillä kaikki vieraat olivat jo vanhimman tätini luona, kun perheemme sinne saapui. Vietimme pienimuotoisia pihajuhlia. Syötiin hyvää grilliruokaa ja salaattia ja nautittiin juomasta. Sääkin oli meidän puolella, eikä mitään luvattua myrskyä sitten tullutkaan. Nuorimmainen tätinikin pääsi mukaan juhlimaan, kunsopivasti oli tämän viikon Suomessa. Lähes koko meidän pieni suku oli koossa ja tunnelma mukavan rento. Kun vihdoin oltiin syöty alkoivat tätini laulaa jotain ihme laulua kortti ja kangaskassi kädessä. Sain "selviytymiskassin" täynnä kaikkea tarpeellista ja vähemmän tarpeellista. Tässä muutenkin paniikki, miten saan kaikki tarvittavat tavarat mukaan pieneen matkalaukkuun! :D Katsoin kassin sisällön yksi kerrallaan, jolloin tavaran ostanut kertoi sen tarinan tai että miksi oli ostanut sen/ mihin sitä käytetään. Kun olin selvinnyt kassista, ilmaantui serkkuni mies vielä toisen pussin kanssa. Tämä kassi sisälsi sitten enemmän sitä k18 tavaraa eikä siitä sen enenpää. Illan aikana tuli naurettua paljon ja vietettyä aikaa kaikkien läheisten kanssa. Kun lopulta lähdin hyvästeltyäni kaikki, ei ollut mikään haikea fiilis. Toisaalta on ihana päästä kauaksi hullusta ja rakkaasta suvustaan ja toisaalta Tukholma on niin lähellä, että sinne on helppo tulla moikkaamaan.
Näiden lisäksi tuli viel muuta tilpehööriä, jota ehkä tulen tarvitsemaan.

Nyt on reilu viikko aikaa Suomessa ja aika kuluu kuin siivellä. En ehdi saada edes eurooppalaista sairaanhoitkokorttia (äiti lähettää sen kyllä Ruotsiin), koska aloin hoitamaan asioita liian myöhään ja kelalla tunnetusti aina kestää. Nordeaan ehdin onneksi hyvin vielä alkuviikolla ja asiat saadaan selviksi. Keskiviikkona on vielä läksiäiset kavereille ja sitten onkin aikalailla kaikki läksiäiset vietetty. Haikeaa.

2 kommenttia:

  1. Ihana tunnelma välittyi tänne asti. Läksiäiset on aina haikeita, mutta onneks ne ei silti tarkota loppua millekään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, eivät ne mikään loppu ole, päinvastoin :)

      Poista

Muistathan olla asiallinen kommentoidessasi :)