Täby

Perjantai aamu alkoi sateisissa merkeissä. Olin sopinut tukholmalaisen kaverini kanssa, että nähtäisiin täby centrumissa, siinä suuuressa kauppakeskuksessa. Vihdoinkin pääsisin ulos! Koska fammo viipyi sunnuntaihin, sain minä hieman vapaata, vaikka äidillä olikin hieman töitä. Koko perjantai meni iltaa odottaessa. Päivällä lepäilin ja askartelin itselleni "Au Pair-korun". Lainasin vähän tyttöjen helmiä.

Viiden aikaan lähdin tallustelemaan kohti Täby centrumia apunani navigaattori/gps. Jääräpäisenä en seurannut täysin samaa reittiä ja sainkin kävellä hieman enemmän, mutta löysin periĺle. Tapasin myös ystäväni ensimmäistä kertaa kasvokkain. Olenkin tuntenut hänet melkein kaksi vuotta, joten olikin jo aika tavata.

Kauppakeskus Täby C(entrum) on pohjolan yksi isoimmista kauppakeskuksista. Itse olin aivan pyörällä päästäni. Käytäviä tuntui olevan joka puolella. Kävin vain murto-osassa liikkeissa, tottakai tutussa ja turvallisessa HMssä! Sieltä sain ostettua ns. toiset työhousut ja sukat. Bongasin myös sieltä marimekon. Kävimme myös ihmettelemässä alea gina tricotissa ja bongasin oudot shortsit, joita oli pakko saada sovittaa. Sain jopa ystäväni (joka on jätkä) sovittamaan niitä ja voi sitä naurun määrää. Ruotsalaiset ovat aika rentoja myös. Kaverini oli ostanut kuulokkeet, jotka piippasivat aina kun tulimme ulos kaupasta. Eräässä kaupassa händlle vaan sanottiin, ettö hän näyttää reilulta jätkältä, mene vain. Sain myös huomata, että ruotsalaiset miesmyyjät ovat erittäin puheliaita ja ystävällisiä. Eräässä miestenliikkessä myyjä heitti läppää ja puhui paljon. He myös sanoivat ystävälliset heipat toisin kuin naismyyjät joihin törmäsin. Toisaalta ruotsalaiset ovat kyllä avoimpia ja puheliaita. Nautin ajastani siellä joka sekunti. Aika hurahti kuin siivellä ja yhdeksältä oli jo aika kävellä kotia päin. Tällä kertaa selvisin perille ilman gpsää! 

 

Viikonloppuna sain vihdoin kotiavaimen tänne! Nyt voin mennä viikonloppuisin ja tulla milloin vain viikonloppuisin. Olin Täbyssä vain yhden viikonlopun, mutta ehdin silti kokea. Lauantai tapasain spontaanisti erään miehen. Treffit sujuivat hyvin, vaikkei hän ollut yhtään tyyppiäni. Kaikkein parasta on tavata ihmisiä spontaanisti! Kun jälleen kerran kävelin kauppakeskuksesta kotiin ja matkalla kuuntelin Eric Saadea ja tajusin, että pääsen ehkä vihdoinkin hänen keikalleen, olin niin onneni kukkuloilla! Talsin pitkin Täbyn katuja leveä hymy huulilla. Voi sitä onnellisuutta!