Päiväni kaupungilla

Eilen mun piti alunperin mennä suomiauppareiden pikkujouluihin, mutta väki peruikin sen ja mulle tuli muuta hommaa, joten en sitten päässytkään ns. pikkujouluihin (kiitos vähäisen reskassan). Jouduin aamulla olemaan hetken töissä, kun hostäiti joutui menemään johonkin kurssille ja hostpappa tuli sitten yhden maissa Pariisista. Siitäpä minä lähdin heti kaupungille mun suomitytön kanssa. Kiereltiin muutama kauppa ja löydettiin hänelle täydelliset kalliit farkut. Mun missio oli löytää glitteristä kampavalkki, koska oon hurahtanut hiustenlaittoon ja omistan jo nutturavalkin, joka on ihanan helppokäyttöinen. Mutta näköjään Ruotsista niitä ei saa, sen bongasin muutenkin Suomen glitterin kampausoppaasta.. No ostinpa ensi viikon baarireissulle söpön hiuskoristeen!
Tukholmassa oli vieläkin hirmu tuulista mysrkyn jäljiltä, mutta otin riskin ja otin mun uuden hatun päähän ja ihanat nahkahanskani, kun oli niin lämmintä. Epäonnekseni unohdin hanskat penkille kauppakeskukseen ja kun sen tajusin juoksin tuhatta ja sataa takaisin, mutta joku oli ilmeisesti ottanut ne. Pistää vihaksi, että joka vaan nappaa toisen omaisuutta, eikä vie esimerkiksi infoon, jotta ne palautuisivat omistajalleen.. Voi sanoa, että oli tosi paska fiilis ja on vieläkin. Onneksi mulla on ihana suku, joka avustaa, jotta saan ensi viikonloppuna uudet. Oon kaks vuotta odottanu, että voin hommata nahkahanskat (ei mitään Guessin ökykalliita) ja sitten ne vain viedään.. Onneksi saan uudet enkä mene vararikkoon.

Tänään meni muuten 10 000 katselun raja rikki mun blogissa, vau!

Mitä olen au pairina oppinut?

Siivoamaan
Olen niin tottunut siivomaan keittiön. Tiskikoneen täyttö on yksi mukavimmista hommista tässä isossa keittiössä. Tiskikoneen täyttö ei ole enää ällöttävää. Ennen suostuin vain tyhjentämään koneen puhtausta astioista. Tiskirätin käyttö on myös tullut tutuksi! En ikinä kotona pyyhkinyt pöytää ym., mutta täällä se menee jo rutiinilla, koska lapsethan ei tunnetusti kovinkaan siistejä ole :D Myös lasten askartelujen siivouskaan ei enää tunnu pakkopullalta.

Kärsivällisyyttä
Lapsille ei voi alkaa huutaa, ei ne ymmärrä. Voin joutua siivoamaan samat sotkut useaan kertaan, kun lapset päättävätkin yhtäkkiä jatkaa askartelua. Asiat eivätmyöskään aina mene, kuten on suunniteltu ja siihen pitää vain suhtautua kärsivällisesti.

Itsenäisyyttä
Au Pairina et voi enää pyytää äitiä hoitamaan asioitasi. Kaikesta pitää selvitä itse, vaikka hostperheeltä voi aina pyytää apua. Kaikki alkaa jo siitä, että etsit itse perheesi ja lähdet matkaan. Au Pairina olo valmistaa kyllä hyvin omille muuttoa, vaikka sun ei juurikaan laskuja ym. tarvitse vielä maksaa. Itse maksan ns. prepaidliittymäni joka kuukausi sekä matkakorttini, mikäli perheen antama rahamäärä ei kaikkiin matkoihin riitä.

Säästämistä
Säästän yli puolet saamastani "palkasta", eli säästöön menee aina 2 000 kruunua (200e). En myöskään heti osta haluamaani vaatetta/tuotetta, vaan kiertelen eri kauppoja ja vertailen hintoja. Joskus sitä tosiaan löytää haluamansa paljon halvemmalla, jos vaan malttaa mielensä ja odottaa!

Suunnittelua
Koska en loppuelämääni tässä talossa ja perheessä asu, pitää olla tulevaisuuden suunnitelman selvät. Myös joka kuukauden käyttörahat  vaativat suunnittelua, sillä raha ei riitä kaikkeen, johon haluaisi. Suunnittelen mielelläni viikonloputkin viikkoa aikasemmin ja suunnittelen budjetin tulevia päiviä varten. Mitä tarvitsen ja mitä vain haluan.

Joulukuu

Ja näin se joulukalenterin ensimmäinen luukku avautui. Tosin ei mulla, koska en tänä vuonna omista yhtäkään joulukalenteria, joka on ihan hassua. Mutta enää 19 päivää kotiin <3 Lapset avas joulukalenterit innoissaan tänään. Niitähän on peräti kolme jokaisella; yksi kuvakalenteri, yksi suklaakalenteri ja yksi äidin tekemä, josta he saavat joka päivän pussin, joka sisältää pieniä leluja ja juttuja. Itse olisin halunnut marssuklaa-kalenterin. Olisi ainakin joka päivä tekosyy syödä suklaata :D Onko teillä jonkilaista joulukalenteria?

Sunnuntai-iltana lähdin 10 minuutin varotusajalla keskustaan. Mulle on tullut yhteydenottoja blogin kautta toisilta auppareilta ja nyt tapasin jälleen yhden. Aupparina vaan yksinkertasesti tarvitsee toisen aupparin vertaistukea. Se kun toinen oikeesti ymmärtää mitä tarkoittaa ja mitä kokee.

Mutta tosiaan Tukholman keskustassa on mieletön määrä erilaisia jouluvaloja kaikkialla ja kaduilla menee niin sanottu "valokävely", jonka varrella voi samalla bongailla erilaisia valohässäköitä. Hirvet oon bongannu, mutta yritettiin ettii enkeleitä, mutta ei löydetty niitä tai sitten eivaan osattu lukea karttaa. Mutta varmaan Tukholman isoin joulukuusi tuli bongattua! Ja aion vielä löytää ne enkelit ennen kuin käväisen Suomessa ja joulu loppuu..

Kokeilin vielä kaupan irtosalaatti valikoimaa (vai miksikä sitä kutsutaan), joka on varmaan kolme kertaa suurempi ja hygienisempi kuin Suomen mm k-kaupoissa :D Sen verran hyvää oli, että voi olla että osa palkasta tästä lähtien hupenee salaattibaariin.. Rakastan Ruotsin kaupoissa sitä, kun ei tarvitse itse punnita mitään, kiikutat kaikki vaan kassalle suoraan.

Uusia tuttavuuksia

Lauantaina olin jo aikasin liikkellä. Keskustassa olin jo hiemana kahdentoista jälkeen, joka on mulle tosi aikaista, yleensähän nousen sängystä puoli 12 viikonloppuisin. Näin yhtä uutta suomiaupparia, joka tuli Västeråsista käymään Tukholmaan. Suunnattiin ensiksisuomalaisen koulun joulumarkkinoille, joka oli hieman pettymys. Ei löytynyt edes karjalanpiirakoita, joten päätettiin kävästä eräässä suomikaupassa. Pienen pyöriskelyn gpsn kanssa tuotti tulosta ja me löydettiin perille! Oltiin molemmat ekaa kertaa siellä ja no ei sitä "SUomikauppa" nyt ihan kaupaksi voi kutsu enneminkin pieneksi kojuksi. Mutta sieltä löyty karjalanpiirakoita, jopa munavoilla jos halusi. Me lähdettiin sieltä metrolla takasin keskustaan,vaikka myöhemmin meille selvis että kyseinen "kauppahalli", jossa tämä suomikauppa sijaitsi, oli aivan kävelymatkan päässä keskustasta.. Ja me otettiin metro ja kaiken lisäksi en edes kattonut mihin metroon hypättiin, niin teitysti siihen väärään metroon.

Keskustasta mukaan tarttui ihanat nahkahanskat, tosin hieman yli budjetin, ne makso n 40 euroa. Mutta kahdessa sormessa on sellaset kosketusnäyttö jutut, joten pystyn käyttämään puhelinta niillä! Tigeristakaan en koskaan lähde tyhjin käsin ulos.. Sieltä tarttui mukaan kynsitarroja (koska olen laiskistunut kynsien lakkaamisen suhteen) ja ihana koru, jollasta oon kuolannu jo pitkään. Sain myös ostettua viimeiset joululahjat/tuliaiset, ellen vielä spontaanisti keksi jollekin jonkun lahjan :D Mutta me tosiaan harhailtiin se viisi tuntia ympäri Tukholmaa ja hauskaa oli. Illalla näin vielä toisen miehen sunnuntailta ja käytiin syömässä mun vakkariravintolassa. Kaiken kaikkiaan mulla oli aivan huippupäivä ja olin tosi tyytyväinen kaikkeen.

Sunnuntainaamuna nousi hyväntuulisena ja odottavana. Mutta tilalle sainkin aika paskan päivän. Ahdistusta, itkua ja yksinäisyyttä. En viitsinyt kaupunkiin yksin lähteä, koska mitä mä sielä taas yksin tekisin ja romahtaisin? Silmät on itketty kuiviksi ja päänsärystäkin kärsitty ja epötoivo hiipuu hiljalleen takasisin iltapäivällä. Miks mun elämä on niin vaikeeta? Miksi sataa vain paskaa niskaan ja miks mun pitää reagoida niin voimakkaasti ihan pieniinkin asioihin.. Näitten neljän päivän jälkeen on ihan mukava palata töiden ääreen taas huomenna. 
Lähdin kiireessä yllättäen keskustaan illaksi, mutta siitä lisää myöhemmin.

Yllättävät vapaapäivät

Keskiviikko aamuna puhelin niitä näitä hostmamman kanssa, tarkoituksena pyytää saada vihdoinki rahat SL-kortin lataamiseen. Keskustelussa kävi ilmi, että perheen ihan ensimmäinen au pair (ollut 5 ennen mua) on tulossa käymään ja mä voisin tehdä mitä huvittaa torstain ja perjantain. Sain siis pidennetyn viikonlopun! Torstaiaamuna mun piti vaan olla hetki tyttöjen kanssa, sillä aikaa kun hostmamma heitti pojat kouluun. Tytötkin oli vapaalla tarhasta, jotta ne pääsi olemaan tämän edellisen aupparin kanssa ja tekemäään kivoja juttuja.
No minäpä vapaapäivästä innostuneena kävin mun suomityttöjen kanssa lounaalla eräässä kiinalaisessa. Siellä vierähti muutama tunti nauttien hyvästä ruuasta ja seurasta. Oli ihana, kun ei ollut mitään kiirettä kotiin. Vaikka kotimatkalla kävi huono tuuri ja sekä metro että roslagsbana meni nenän edestä. Odotin siellä rossia puolisen tuntia, mutta onneksi oli akkua ja nettiä jäljellä!
Tänään on ollut vain rauhallinen kotipäivä. Stressasin taas turhista asioista ammuyöstä, joten en saanut nukuttua. On se kumma kun turhista asioista pitää aina murehtia.. Mun koko aamupäivä meni sängyssä pyöriskellen, kun en meinannut saada unta, vaikka väsymys painoin. Nyt toivon, että saan unenpäästä kiinni illalla, huomisesta on nimittäin tulossa ihan huippu päivä!

minä ja ruotsi

Ruotsi on ensimmäinen kieli, jonka oon oppinut. Oon siis aina osannut ruotsia, se ei koskaan oo ollut mulle vieras kieli. Suomen kielen opin kun olin reilu 3-vuotias ja menin suomenkieliseen tarhaan. Alle kouluikäsenä puhuin enimmäkseen ruotsia silti. En tiedä mikä muhun meni ala-asteen aikana. Vuosi vuodelta puhuin vähemmän ruotsia. Äidin kanssa kotona sekä puhelimessa sekä joskus sukulaisten kanssa (äidin puolelta kaksikielinen suku). Ala-asteen ja yläasteen välillä, alkoi mun niin sanottu "suomettuminen" (ei siis tarkoita sen alkuperäistä tarkoitusta). En juuri koskaan puhunut kenellekään ruotsia, yläasteella vain äidin kanssa puhelimessa.  Jotenkin suomen kieli vain valtas mut. Tietenkin kuulin joka päivä ruotsia ja se tuntui silti aina omalta kieleltä, vaikka olin jokseenkin vieraantunut siitä. Lukion aikana en enää edes puhunut puehlimessa äitini kanssa ruotsia! Silti mun oli jotenkin helpompi uttrycka eli ilmaista itseäni ruotsiksi. Lukiossa mun puheesta huomas sen, että ruotsi alkoi tulemaan takas. Joskus en saanut vaan päähäni suomeksi sanaa ja olen jopa joutunut tekstaamaan äidille kysyäkseni mikä joku sana on suomeksi!
Lukion aikana tosin sain mun ensimmäiset ruotsalaiset ystävät. Puhuin ekaa kertaa ruotsalaisen kanssa enemmän kuin käyttäen vain kahta sanaa. Sujuvaa ruotsiahan olen aina puhunut, vaikka se tietysti välillä hieman tökkii. Täällä Ruotsissa mulla siis ei ole mitään suurempia ongelmia ja puhetta on tullut alusta asti sujuvasti ja reippaasti. En silti koe olevani vielä kielellisesti valmis opiskelemaan ruotsiksi, kun en ole koskaan ennen sitä tehnyt.