Lauantaina olin jo aikasin liikkellä. Keskustassa olin jo hiemana kahdentoista jälkeen, joka on mulle tosi aikaista, yleensähän nousen sängystä puoli 12 viikonloppuisin. Näin yhtä uutta suomiaupparia, joka tuli Västeråsista käymään Tukholmaan. Suunnattiin ensiksisuomalaisen koulun joulumarkkinoille, joka oli hieman pettymys. Ei löytynyt edes karjalanpiirakoita, joten päätettiin kävästä eräässä suomikaupassa. Pienen pyöriskelyn gpsn kanssa tuotti tulosta ja me löydettiin perille! Oltiin molemmat ekaa kertaa siellä ja no ei sitä "SUomikauppa" nyt ihan kaupaksi voi kutsu enneminkin pieneksi kojuksi. Mutta sieltä löyty karjalanpiirakoita, jopa munavoilla jos halusi. Me lähdettiin sieltä metrolla takasin keskustaan,vaikka myöhemmin meille selvis että kyseinen "kauppahalli", jossa tämä suomikauppa sijaitsi, oli aivan kävelymatkan päässä keskustasta.. Ja me otettiin metro ja kaiken lisäksi en edes kattonut mihin metroon hypättiin, niin teitysti siihen väärään metroon.
Keskustasta mukaan tarttui ihanat nahkahanskat, tosin hieman yli budjetin, ne makso n 40 euroa. Mutta kahdessa sormessa on sellaset kosketusnäyttö jutut, joten pystyn käyttämään puhelinta niillä! Tigeristakaan en koskaan lähde tyhjin käsin ulos.. Sieltä tarttui mukaan kynsitarroja (koska olen laiskistunut kynsien lakkaamisen suhteen) ja ihana koru, jollasta oon kuolannu jo pitkään. Sain myös ostettua viimeiset joululahjat/tuliaiset, ellen vielä spontaanisti keksi jollekin jonkun lahjan :D Mutta me tosiaan harhailtiin se viisi tuntia ympäri Tukholmaa ja hauskaa oli. Illalla näin vielä toisen miehen sunnuntailta ja käytiin syömässä mun vakkariravintolassa. Kaiken kaikkiaan mulla oli aivan huippupäivä ja olin tosi tyytyväinen kaikkeen.
Sunnuntainaamuna nousi hyväntuulisena ja odottavana. Mutta tilalle sainkin aika paskan päivän. Ahdistusta, itkua ja yksinäisyyttä. En viitsinyt kaupunkiin yksin lähteä, koska mitä mä sielä taas yksin tekisin ja romahtaisin? Silmät on itketty kuiviksi ja päänsärystäkin kärsitty ja epötoivo hiipuu hiljalleen takasisin iltapäivällä. Miks mun elämä on niin vaikeeta? Miksi sataa vain paskaa niskaan ja miks mun pitää reagoida niin voimakkaasti ihan pieniinkin asioihin.. Näitten neljän päivän jälkeen on ihan mukava palata töiden ääreen taas huomenna.
Lähdin kiireessä yllättäen keskustaan illaksi, mutta siitä lisää myöhemmin.
Keskiviikko aamuna puhelin niitä näitä hostmamman kanssa, tarkoituksena pyytää saada vihdoinki rahat SL-kortin lataamiseen. Keskustelussa kävi ilmi, että perheen ihan ensimmäinen au pair (ollut 5 ennen mua) on tulossa käymään ja mä voisin tehdä mitä huvittaa torstain ja perjantain. Sain siis pidennetyn viikonlopun! Torstaiaamuna mun piti vaan olla hetki tyttöjen kanssa, sillä aikaa kun hostmamma heitti pojat kouluun. Tytötkin oli vapaalla tarhasta, jotta ne pääsi olemaan tämän edellisen aupparin kanssa ja tekemäään kivoja juttuja.
No minäpä vapaapäivästä innostuneena kävin mun suomityttöjen kanssa lounaalla eräässä kiinalaisessa. Siellä vierähti muutama tunti nauttien hyvästä ruuasta ja seurasta. Oli ihana, kun ei ollut mitään kiirettä kotiin. Vaikka kotimatkalla kävi huono tuuri ja sekä metro että roslagsbana meni nenän edestä. Odotin siellä rossia puolisen tuntia, mutta onneksi oli akkua ja nettiä jäljellä!
Tänään on ollut vain rauhallinen kotipäivä. Stressasin taas turhista asioista ammuyöstä, joten en saanut nukuttua. On se kumma kun turhista asioista pitää aina murehtia.. Mun koko aamupäivä meni sängyssä pyöriskellen, kun en meinannut saada unta, vaikka väsymys painoin. Nyt toivon, että saan unenpäästä kiinni illalla, huomisesta on nimittäin tulossa ihan huippu päivä!
Ruotsi on ensimmäinen kieli, jonka oon oppinut. Oon siis aina osannut ruotsia, se ei koskaan oo ollut mulle vieras kieli. Suomen kielen opin kun olin reilu 3-vuotias ja menin suomenkieliseen tarhaan. Alle kouluikäsenä puhuin enimmäkseen ruotsia silti. En tiedä mikä muhun meni ala-asteen aikana. Vuosi vuodelta puhuin vähemmän ruotsia. Äidin kanssa kotona sekä puhelimessa sekä joskus sukulaisten kanssa (äidin puolelta kaksikielinen suku). Ala-asteen ja yläasteen välillä, alkoi mun niin sanottu "suomettuminen" (ei siis tarkoita sen alkuperäistä tarkoitusta). En juuri koskaan puhunut kenellekään ruotsia, yläasteella vain äidin kanssa puhelimessa. Jotenkin suomen kieli vain valtas mut. Tietenkin kuulin joka päivä ruotsia ja se tuntui silti aina omalta kieleltä, vaikka olin jokseenkin vieraantunut siitä. Lukion aikana en enää edes puhunut puehlimessa äitini kanssa ruotsia! Silti mun oli jotenkin helpompi uttrycka eli ilmaista itseäni ruotsiksi. Lukiossa mun puheesta huomas sen, että ruotsi alkoi tulemaan takas. Joskus en saanut vaan päähäni suomeksi sanaa ja olen jopa joutunut tekstaamaan äidille kysyäkseni mikä joku sana on suomeksi!
Lukion aikana tosin sain mun ensimmäiset ruotsalaiset ystävät. Puhuin ekaa kertaa ruotsalaisen kanssa enemmän kuin käyttäen vain kahta sanaa. Sujuvaa ruotsiahan olen aina puhunut, vaikka se tietysti välillä hieman tökkii. Täällä Ruotsissa mulla siis ei ole mitään suurempia ongelmia ja puhetta on tullut alusta asti sujuvasti ja reippaasti. En silti koe olevani vielä kielellisesti valmis opiskelemaan ruotsiksi, kun en ole koskaan ennen sitä tehnyt.
Mä olin onnistunut buukamaan kahdet treffit peräkkäin sunnuntaille, jep kahdet! Ensimmäisen kanssa olin kirjottanut muutaman viikon ja ja toisen kanssa melkein viikon. Melko uusia tuttavuuksia siis. Ensimmäisen tapasin vielä valoisaan aikaan vanhassa kaupungissa. Tarkotuksena oli käydä pyörimässä turistikaupoissa vertailemassa valikoimia ja hintoja muutamaa joululahjaa varten. Kun vanha kaupunki oli kierrelty niin käytiin metsästämässä apteekkia ja vitamiineja ja sinkkiä mulle. Mutta sinkki oli liian kallista mun kukkarolle molemmissa apteekeissa, joten päädyttiin ettimään sitä ruokakaupasta. Sinkkiä ei löytynyt, mutta monivitamiinit ja magnesium löys paikkansa mun laukusta. Etsintöjen lomassa meillä oli hauskaa. Molemmat oli puheliaita, joten hiljasta hetkeä ei juuri lainkaan tullut! Löysin muuten Ur&Pennistä matkalaturin alle kymmenellä eurolla (ilman alennusta yli 20 euroa), joten nyt ei tarvitse enää panikoida akun loppumista! Käytiin vielä lopuksi kuolaamassa Åhlenssissa (vähän kun stockmann) Snö of Swedenin koruja. Täytyy kyllä käydä koruostoksilla kun lompakko on saanut vähän täytettä! Mutta kaiken kaikkiaan kolme tuntia meni tosi nopeasti ja sitten olikin aika juosta seuraavan luo :D Toisen herran kanssa käytiin jossain kivassa kahvilassa, jonka nimeä en valitettavasti muista. Hän ei meinanut tuntea katuja tai kauppoja, vaikka on asunut Tukholmassa lähes koko ikänsä :D Joten minä peräti osasin suunnistaa ja tiesin paikkoja paremmin! Lopulta kellokin alkoi olemaan sen verran, että oli pakko lähteä kotia kohti, jotta pääsisi ajoissa sänkyyn (sunnuntain huono puoli).
Sain tietää, että joulukatu avataankin vasta tänä lauantaina, joten ei ihme, etten mitään katua ollut löytänytkään! :D Etin siis ihan turhaa hienoja valokatuja, mutta sainpahan silti napattua söpön kuvan!
Lauantaina vietin ensimmäistä kertaa täällä ollessani shoppailu-päivää.
Vaikkei mulla iso budjetti ollutkaan, matkaan tarttui löytöjä, joita oon
ettiny jo pitkään. Parasta, että sain ne halvalla! Sain ostettua
muutamat joululahjat ja koska olen muutaman myös itse tehnyt, ei jäänyt
jäljelle enää kuin muutama pikku juttu ostettavaksi. Käytiin
ensimmäiseksi eräässä halvassa kenkäliikkeessä, joka on nimeltään skopunkten. Siellä on usein tarjous "osta 2 saat halvemmasta parista -50%". Ja muutenkin siellä oli paljon kenkiä 30-40 eurolla ilman alennusta. Ostin tottakai kahdet kengät, kun toiset sai puoleen hintaan! Nyt sain hieman lämpimämmät talvikengät, ihanat bootsit. Voi sitä materialismionnellisuutta! Ja HMstä löysin mun pitkään metsästämän hatun melkein puolet halvemmalla, mitä muualta ostettuna, joten tottakai se lähti mukaan! Harmi vaan, että talvi lähestyy kovaa vauhtia ja sen käyttö jää vähemmälle tänä vuonna, kevättä odotellessa!
Shoppailun lomassa tuli nälkä, joten käytiin syömässä mun kantapaikassa soft bar&kök'ssä. Lauantai-iltana oli kuitenkin paljon porukkaa, mutta kyllä me pöytä ja ruuat kohtuu ajoissa saatiin! Kaiken kaikkiaan mulla oli tosi kiva lauantain, ihan superkivaa oli pitkästä aikaa!
siskolle joululahja :)
Tukholman joulukatukin taidettiin avata nyt 21.11., mutta ei ehditty koskaan sinne kattomaan, koska aika kulu liian nopeesti. Valoja bongailin kuitenkin vanhassa kaupungissa, josta muutaman kuvan yritinkin napata. Yllätyin kuinka helposti pimeässäkin kuvat onnistuu!
Suunnitteletko lähtöa au pairiksi? Tässä muutama juttu, joka kannattaa ottaa huomioon ja perehtyä.
Perheen etsiminen
Ensin täytyy tietysti päättää maa, jossa haluaa työskennellä ja siitä lähteä etsimään sopivaa perhettä kyseisestä maasta. On monia tapoja löytää perhe, kuten eri nettisivustot esimerkiksi aupairnet24 ja aupairworld, mikäli haluat etsiä itsenäisesti perhettä. Molemmissa sivustoissa voi rajata maan, josta hakee ja aupairworldissa jopa kaupungin, jos haluat perheen tietystä kaupungista. Itsenäiselle hakijalle voi perhe löytyä esimerkiksi facebook-ryhmistä. Itse aupparoin Tukholmassa, joten olen mukana ryhmässä "au pair Stockholm". Sieltä näen usein hakemuksiakin. Myös esimerkiksi mollin sivuilta saattaa löytyä ulkosuomalaisia perheitä, jotka etsivät suomalaista lastenvahtia.
Sitten on mahdollisuus hakea jonkun järjestön kautta (esimerkiksi Alianssi), jossa sulla on sen järjestön tuki ja turva koko ajan. Varsinkin, jos lähtee johonkin pidemmälle,voi olla parempi valita järjestön kautta. Maailman toiselta puoleltahan ei noin vain takaisin tullakaan. Ja on maita, joihin pääsee vain järjestön kautta (USA).
Asiat kelan kanssa
Kannattaa lukea tarkasti nämä kelan asiat, varsinkin, jos meinaat aupparoida vuoden tai yli. Kelalle ei pidä sanoa, että saat aupparoinista palkkaa, vaan taskurhaa, muuten et enää kuulu Suomen sosiaaliturvaan, vaikka aupparoisit vain muutaman kuukauden. Jos aupparoit vuoden tai alle kuulut automaattisesti Suomen sosiaalitruvaan ja mikäli et omista eurooppalaistasairaanhoitokorttia, kannattaa se tilata kelan sivuilta. Jotta kaikki asiat saadan järjestettyä, kannattaa varata kelalle aika ennen lähtöä ja käydä juttelemassa ja selvittämässä asioita, ettei sitten maailmalla tule ikäviä yllätyksiä (niinkuin minulle alkusyksystä).
Koti-ikävä
Tähän en itse osannut varautua ollenkaan. Alku on aina rankkaa. Olet uudessa maassa aivan yksin, kun et vielä tunne ihmisiä. Se tuntuu rankalta ja ensimmäiset kuukaudet meneekin usein ihmisiin tutustuessa. Älä jää yksin, vaan ota yhteyttä ihmisiin. Monissa auppari-ryhmissä löytyy myös toisia suomalaisia, johon on aina helppo tutustua,varsinkin, jos paikallisiin on vaikea tutustua! On myös ihanaa saada puhua ja kuulla omaa kieltä maailmalla ja jakaa omia kokemuksia.
Työn rankkuus
On rankkaa asua samassa paikassa, jossa työskentelee. Perheen kanssa täytyy tehdä selväksi työajat ja vapaa-ajat. Viiikonloppusin kannattaa mennä ulos ja tutustua ihmisiin ja uusin paikkoihin, näin saat myös tunteen, että olet oikeasti vapaalla! Alussa olin itsekin hieman varpailla iltaisin ja viikonloppusin, josko mun pitäisi tehdä jotain. Mutta jos sun pitää esimerkiksi arkisin tiskata lasten käyttämät astiat, älä tee sitä viikonloppusin, kun/jos olet vapaalla.
Aupparin hankkivat perheet ovat myös yleensä melkko varakkaita ja lapset usein hemmoteltuja ja kasvatustavat saattavat poiketa suuresti omasta näkemyksestäsi. Älä yritä muuttaa kasvatustapoja, vaan tee se mitä pyydetään, vaikka se tuntuisi oudolta.
Alussa myös lapset saattavat vierastaa sinua, vaikka tulisit hyvin toimeen lasten kanssa ja pitäisit heistä. Älä heitä kirvestä kaivoon heti. Lapset kyllä rohkaistuvat, kun viettävät kanssasi aikaa. Ole siis kärsivällinen.
Muuta
Mene avoimin mielin ja ole oma itsesi! Au pairina opit itsenäisemmäksi, opit uutta itsestäsi ja saat toivottavasti aivan mahtavia kokemuksia!
