Me saatiin hostäidin kanssa puhuttua kaikesta ja puhistettua ilmaa yksi ilta. Kävi ilmi, että me molemmat ollaan väärinymmärretty toisiamme. Sen takia ilmapiirikin on ollut vähän kireä ja outo. Kuten oon aikasemmin todennu, että oon oppinu valtavasti itsestäni täällä niin en ole tajunnut, että olen rakentanut tosi vahvan suojamuurin itseni ympärille ja sulkeutunut omaan maailmaani. Kaiken jälkeen hostäiti halas ja sano, että hänhän on tämmöinen varamamma ja tottakai mua auttaa ja että voi aina tulla puhumaan. Mä yritän olla koko ajan avoimempi, mutta on vaan vaikee luottaa uusiin ihmisiin menneisyydessä tapahtuvien asioiden takia.. Ja kuinka erilaiset ihmiset voivatkaan ymmärtää samaa tekstiä aivan eri tavalla?
Mä en oo nukkunu kovin hyvin tän flunssan takia, joka onneks on jo paranemaan päi, joten taas on aivan kuollu olo, eikä tunnu yhtään keväältä. Toisaalta kyllä jaksan huomattavasti paremmin nyt kun on kevät. Nythän alkoi pääsiäisloma ja mä jään tänne taas viitisen päivää koira- ja talovahdiks, jota oikeestaan odotankin. Saa vaan olla ja levätä. Me varmaan vaan nukutaan ja ulkoillaan koiran kanssa :D Ja onneksi Oona tulee pelastamaan mut yksinäisyydeltä ja apua maanantaina vihdoinkin yliopistoon haku!
Mun pitää vielä lisätä tähän, että kun kirjotan, että mulla on paljon töitä jatkuvasti niin se tarkoittaa lähinnä sitä, että olen jatkuvasti valmiudessa täällä talossa. Eli en ole vapaalla, en voi vain mennä ulos näkemään kavereita. Eli se on mun työaikaa. Mua ärsyttää, että mun kirjotuksista väännetään ihan jotain muuta kuin mitä se todellisuudessaan on.
Nyt olen avautunut ja avautuminen saa hetkeksi riittää :D
Tää on ollut tosi terapeuttista kirjottaa. Kokemus on ollut tosi kasvattava enkä todellakaan kadu tähn ryhtymistä. Vaikka kaikkihan sen tietää, että lapset imee energiaa ihan sama ootko sisarus, lastenhoitaja tai vanhempi. Tiedän, että eräs henkilö tätä lukee myös. Musta on ollu hienoo sekin täällä, että vaikka lapset osaa olal tosi vaikeita ja oikuttelevia, niin ei ne koskaan sitä pahaa oo muhun suunnanut. Ei mua ole haukuttu tai lyöty. Mä yritän aina parhaani riitatilanteissakin kuunnella kaikkia osapuolia ja keskustella asiasta ja sanoa, mikä on väärin (lyöminen ym.). En voi enää avoimesti kirjoittaa. Haluan vain sanoa, että vaikka tänne on tullut tosi negatiivista tekstiä, ei se tosielämä niin pahaa ole. Kirjoitan enimmäkseen juuri ärsyytyneenä, koska kirjoittaminen helpottaa ihan tosi paljon. Jos asiat ois tosi hunosti, nii enhän mä täällä olis. Täällä on ollu haastetta eikä elämä oo ollu turhan helppoo ja se on tehnyt mulle tosi hyvää. Oon kasvanu ihmisenä valtavasti. Ja kyllä mä tätä jollain tasolla joskus tuun kaipaamaanki. JA vaikka au pairius ei oo ruusuilla tanssimista, ja mulla oli alussa tosi vaikeeta sopeutua, niin suosittelen sitli koko sydämmellä kaikille, jooita se vähääkään kiinnostaa! :)
Tää tästä. Sinä, arvoisa L, älä huoli kaikki on täällä hyvin. Ei tarviste raportoida kaikkea. Nää on vaan mun sen hetkisiä tuntemuksia, kun on vaan pakko saada tunteet ulos. Asiat on meillä hyvin kaikkien osapuolien kesken. Väärinymmärryksiä on tapahtunut kaikkien kesken. Mutta nyt on asiat on selvitetty ja asiat on nyt paremmin kuin koskaan aikasemmin.
Tässä siis syy, jos tämä blogini hetkeksi hiljenee taikka jollai tavalla muuttuu.
Ps. Iloisiakin uutisia tänään. Mä pääsin kai työhaastatteluun :)
Sunnuntai oli pahin päivä pitkään aikaa. Olo ei ollut yhtään sen parempi kuin lauantainakaan. Makasin vaan sohvalla ja tein pakolliset jutut eli ruokin lapset. Jotenki alko ottaa päähän, kun lauantai-iltana hostäiti kysy miten oli menny. Sanoin, et tunsin itteni kipeeks, mutta hyvin ollaa pärjätty. Hän selitti kurssistaan ja iloisesti lapsille tokas, että heidän pitäis olla kiltisti, jotta mä jaksan heidän kanssaan, kun hän on maksanut jo kurssin. Minkäänlaista apua en saanut, vaan jouduin 10 tuntia pärjäämään koiran ja viiden lapsen kanssa heikossa hapessa. Pelkästään viiden askeleen ottaminen sai mut hengästymään. Viimesen tunnin aikana alkoi ottaa sen verran päähän lasten huuto (kukaahan ei kipeänä kestä jatkuvaa meteliä), joten oli pakko lievittää hermoja äidille soittaen. Ja saanko mä tästä viikonlopusta yhtään mitään extraa?
Tytöt syö joka iltapäivä hedelmän ja jogurttia muromyslin kera. Sehän on hyvä välipala. Tosin toisinaan halutaan vielä leipääkin, vaikka äiti kieltää leivän välipalana tytöiltä. Tänään toinen oli syönyt ja kinusi leipää. Äiti kielsi, koska kohta syötäisiin. Siitä alkoi minä tahdon leipää minä otan leipää. Äiti kielsi edelleen, mutta kun alko tasajalkaa hyppimällä vaatia niin tottakai annetaan sitten periksi. Oi miksi? Opetetaan, että lapset saa kaiken raivoomalla. Toine tytöistä yritti multa kinua toista leipää monen monta kertaa. Mun vastaus oli aina sama. Ei, kohta on ruokaa nyt ei enää oteta lisää välipalaa. Ei auttanut vaikka kuinka mutristi huulia ja oli suuttuneen näköinen. Ei on ei ja piste. Ei voi olla niin vaikeeta pitäytyä siinä kiellossa..
Mua ketutttaa tää flunssa, kun en saa nukutuksi, kun happi ei kulje. Kohtalontovereita? Miten saan nenän tukkoisuuden poistettua kotikonstein, muutakun valkosipulilla?
Mä turhauduin taas kunnolla eilen. Oon varmaan kolmisen tuntia ettinyt sivuja, joiden kautta löytäis kesätöitä. Ja kun semmonen löytyy ja löytää paikan, johon voisi jopa hakea niin vaaditaanki alan koulutus ja/tai x määrä kokemusta. Miten työnantajat voi vaatia parikymppistä työntekijää 15 vuoden kokemuksella? Hello wake up! Me rakennetaan maata aj tulevaisuutta, mutta mites se meiän tulevaisuus, kun ei edes anneta mahdollisuutta?? Lähetin tänään taas toiseen vanhustenhoitopaikkaan kesätyöhakemusta, kun edellisestä en kuullut mitään, vaikka väitettiin ottavan yhteyttä viime viikolla.. Voi kun joku ees tarvis tiskaajan, mutta niitäkään ei löydy. Ei täälläkään taida olla etua kaksikielisyydestä.. Luovuttaa kun niin tekis mieli, muttakun se ei kuulu mun luonteeseen!
Pitkä työputki kostautui. Arvatkaa kuka on taas kipeänä? Jep minä, ei ollut vaikea arvata. Mun fiilikset ei tästä viikonlopusta ole kovin hyvät. Kipeenä lasten kanssa 10 tuntia.. Aamu meni ihan hyvin. Mä nousin puoli kahdeksalta ja tulin yläkertaan kun hostäiti lähti. Tytöt oli just heränneet. Pelattiin hassuja pelejä ipadeilla ennen aamupalaa. Päivällä käytiin lyhyellä kävelyllä potkulautaillen ja vielä nopeasti koiraa pissittämään. Sen jälkeen mä sain myös syötyä aamupalaa, jonka jälkeen loppupäivä meni oikeastaan sohvalla makoillessa, kun olo pahentui. Onneksi lapset on ollut suht kilttejä ja hyvällä tuulella. Naapurinpoika oli meillä leikkimässä, joten mä sain löhötä rauhassa. Dramaqueen ollut tietenkin vauhissa ja tirautellut parit kyyneleet, mutta kaikilta tappeluilta ollaan vältytty! Ja lopulta vanhin poika oli mun apuna esimerkillisenä isoveljenä. Ja hostäiti tuli ajoissa, oikeestaan etuajassa, kotiin.
Katotaan miten huomisesta selvitään. Toivottavasti lapset nukkuu hyvin ja on iloisia ja pirteitä huomenna. Ja toivottavasti olo ei nyt parannu.. Onneksi viikon päästä alkaa viikonloma, jolloin ehtii nauttimaan ja lepäämään oikein kunnolla! Ja eikö se ollut niin, että suklaa on paras lääke vilustumiseen (veden lisäksi)? ;) Oli pakko eilen kädä ostamassa tuollainen shamppanjapullo suklaineen, tosi hauska idea!
Kuulin, että hostäiti on hakenut hierojakouluun ja että hänellä tulee olemaan kolme viikonlopun kestävää kurssia sen takia. Väitti, että tulen saamaan siitä jotain extraa, mutta tosta naisesta ei koskaan tiedä.. Viime viikonloppuhan meni töiden merkeissä iltaa lukuunottamatta, ja niin myös tämän viikonloppu siis ihan jopa 10 tuntisia päiviä.. Olen ollut tosi väsynyt stressin takia, kun en ole saanut yhtäkää päivää vapaata, jotta saisin kunnolla levättyä ja tehdä asioita, joista nautin.. Eilen oli pinna todella kireällä, koska olin valmiiksi väsynyt ja olin 22 asti yksin lasten kanssa. Ja tässäkö pitäis jaksaa hymyillä lasten kanssa? Nyt olisin niin hermoloman tarpeessa. Onneksi pääsiäsloma on lomaa, vaikka ekat 4-5 päivää olen täällä koiravahtina ja loppuviikko menee luutavasti metsässä ystävän luona.
Ja tää pankkijuttu ai, että kun ketuttaa. Otin itse eilen yhteyttä nordeaan, että mikä kestää. Lähetettiin se lappu 9 viikkoa sitten, jotta ne vain vahvistaa mun asiakkuuden nordessa. No tuli viestiä, että voin saada 34 euron hintaisen kirjeen, jolla saan avattua tilin täällä. Seriosly?? No kävin handelsbankenissa tänään hakemassa lapun, jonka nyt lähetän itse uudestaan nordealle ja aion vielä kirjoittaa heille, että nyt hopihopi hoitakaa työnne. Olenhan jo ehtinyt menettää muutaman euron nordean takia, ja mun pitäsi vielä maksaa siitä??
 |
| anteeksi kännykkälaatu |
Mä menin pankista suoraan eräälle auppari kaverille, joka asuu aika lähellä mua. Oli niin ihana ilta, että käytiin jossain puistossa hänen ja hänen hostlapsen kanssa. Oli niin ihanan virkistävää olla ulkona auringonpaisteessa! Ja se, että puistossa oli kaksi tuollaista ihanaa isoa keinua, ai että! Sinne voisi joku ilta vain mennä keinumaan ja rentoutumaan.
Nyt mä paljastan tän teillekin. Kuten teille lyhyesti kerroin pari viikkoa taaksepäin, että sain mielenkiintoisen yhteydenoton mun blogin kautta. Muhun otettiin yhteyttä sisu-radiosta, joka on siis suomalaisten radiokanava täällä. Kysyttiin, että olisiko mulla kiinnostusta tehdä juttu musta ja aupairiudesta. No tottakai oli! Tänään tehtiin haastattelu kahvilassa. Heidän sivuilleen tulee ruotsiksi jonkin näköinen artikkeli sekä haastattelu äänite. Eihän sitä tiiä, jos se äänitekin päätyy johonkin radiolähetykseen.. Mutta oli kyllä hauska kokemus. Varsinkin, kun en edes ole koskaan ollut työhaastattelussa, mutta nyt sitten tämmöisessä! :D
Ainiin eilen koin elämäni ensimmäisen täiepisodin! Mä menin tavallisesti tyttöjä vastaan eteiseen ja ihmettelin missä toinen tyttö ja äiti luuraa. Sieltähän ne juoksi melkein pakokauhussa sisälle, täällä on täitä! Näin eilen elämäni ensimmäisen täin, hyi! Jos jotain positiivista tässä, niin täitä ei ollut kamalasti. Eniten oli toisella tytöllä ehkä kymmenkunta aikuista elävää tätitä. Multa ei näkynyt mitään, mutta meidät kaikki pestiin kamalalla täishamppoolla. No onpahan sekin koettu ja toivottavasti ei enää ikinä :D Hostmamma pelkää täitä ja heitti kirjaimellisesti pois kaikki lasten peitot ja tyynyt ja kävi ostamassa uudet. Jotenkin ihan koominen päivä! Mutta nyt on talo ja lapset täipuhtaita!
