Sairastuvalta terveisiä

Nää lapset on tottunu, että niillä on vuoden au pairi Suomesta ja sitten se lähtee  takaisin Suomeen. Tyttöjen puhuu välillä mun kodista Suomessa ja nuorin poika, sanoi siskolleen, etten mä voi enää sitten auttaa, kun mä muutan takaisin Suomeen. Aika suloista, mutta mähän oon jäämässä tänne :D Nytkin oon jo katsonut muutaman työvaihtoehdon valmiiksi, jota pian haenkin ja maaliskuussa alkaa jo kämpän/huoneen metsästys. Nyt vaan peukut ja varpaat pystyyn, että saan jotain ja että saan sitten kunnon tuet kelalta.
Mä en tiedä mikä tätä perhettä vaivaa, kun aina vain sairastutaan uudestaan ja uudestaan.. Eikö ne pese käsiään vai mikä on ongelmana? Mä, joka oon ollut keskimäärin joka toinen kuukaus täällä kipeenä, en ole saanut mitään tartuntaa enää sen reilun kolmen viikon takaisen flunssan jälkeen..
 Kunnon tavallista arkea ei ole täällä nähty reiluun kolmeen viikkoon. Kolmen viikon sisällä tytöt on ollut varmaa 3-4 päivää tarhassa. Ja kaksi pojista ja tytöt ovat sairastuneet jo kahdesti kerran parannettuaan.. Ja vaikka mulla tietysti on nyt vapaailtoja, kun jalkapallopoika ei pääse treeneihin, niin ei jaksaisi tätä sairastelurumbaa enää.. Mä tarviin rutiineja toimiakseni. Tuntuu, että omakin pää menee ihan sekaisin tästä.. Mutta kohta on onneksi viikonloppu ja silloin aion ainakin nukkua!

 Ja kattokaas mitkä ihanuudet tänää tuli postista <3 Tilasin vähä aika sitten parit napakorut crazy factoryltä ja oon ihan rakastunut näihin! Sopivasti pituutta ja blingiä <3

Au pairin salaista elämää

On paljon asioita, joita ihmiset ei tiedä, mutta jotka on yleisiä auppareiden keskuudessa. Ajattelin kirjoittaa tästä mun näkökulmasta ja asioista, joita oon huomannut (ja joihin muut varmasti voivat samaistua). Tätä, kun ei yleensä blogeissa tai tv-ohjelmissa näe.

Syöminen
Vaikka mulle on sanottu, että saan syödä kaikkea mitä löytyy, niin silti välillä mietin voinko syödä iltaruuasta jääneen annoksen. Ja se, kun hostvanhemmat ei oo keittiössä/ kotona, sitä ryntää ensimmäiseksi jääkaapille :D Eihän sitä halua, että muu perhe kyttää mitä syöt.

Vapaalla vai ei
Vaikka oltais sovittu ns. työajoista perheen kanssa, sitä miettii välillä kuitenkin onko vapaalla vai ei. Ja usein iltaisin sitä on vähän varpaillaan, jos apua sittenkin tarvitaan. Ja vaikka sitä on vapaalla ihan vaikka viikonloppuna, niin tuleehan sitä silti välillä autettua lapsia esimerkiksi lelujen etsimisessä.

Siisteys
Koska siivooja imuroi munkin huoneen, yritän aina pitää lattian siistinä. Ja muutenkin mä yritän pitää kaiken niin tip top kuin vain voin. Hostäiti on tosi siisti ja koko talossa on aina siistiä. Mun huoneen ovi on usein auki (muuten huone muuttuu jääkaapiks) ja siitä tulee paineita. Eihän sitä halua, että hostäiti kattoo, että onpas toi sotkunen! Varsinkin, kun joudut joka päivä huolehtimaan siitä, että keittiö on siisti ja siivoamaan toisten jäljet.

Melu

Mitä enemmän talossa on lapsia, sitä enemmän on luonnollisesti melua. Ja koska on pienenpiä lapsia talossa, on turha kuvitella nukkuvansa rauhassa pitkään viikonloppuisin (ellei oikeesti nuku kun tukki eikä havahdu mistään). Mä kuulen usein töminää korvatulppienkin läpi, kun lapset juoksee yläkerrassa.

Tai kun oot illalla ihan kuollu ja haluaisit vaan nauttia rauhassa hiljasuudesta, kuuletkin sen sijaan lasten kiukuttelua ja huutoa.. Mutta onneksi tähän ongelmaan on keksitty kuulokkeet ja spotify!

Unen tarve

Usein sitä on nukahtamispisteessä jo yhdeksän maissa. Ja vaikka ei olisi edes koko päivää lasten kanssa, on silti tosi uuvuttavaa olla päivä toisensa jälkeen lasten kanssa. Itse menen aina viimeistään kymmeneltä nukkumaan, jotta jaksaa nousta taas seitsemän jälkeen ylös. Sen lisäksi nukun joka päivä päiväunet.

Kielimuuri

Ihan sama mitä kieltä puhuu niin alkaa turhauttamaan, kun ei saa ilmaistua itseänsä juuri niin kuin haluaa. Ja vaikka jo osaisitkin kielen, alkaa se tietenkin juuri h-hetkellä tökkimään ja joudun miettimään miten asian ilmaiset. Tämä tosin menee pikkuhiljaa ohi ajan kuluessa.

Hyvää huomenta - ystävällinen small talk
Mä aloitan aina aamuni sanomalla hyvää huomenta hostäidille, vaikka en ole mikään aamuihminen enkä rakasta puhua aamuisin. Myös hostäidin kanssa tulee rupateltua niitä näitä välillä aamuisin. Sitä vaan pitää jaksaa hieman ystävällistä jutustelua, vaikka ei ite olisikaan sillä tuulella.

Rentouttava viikonloppu

Lauantaina olin ensimmäinen joka oli hereillä. Pakkasin viimeiset tavarat laukkuun, meikkasin ja lähdin kaupan kautta roslagsbanalle. Kaiken kaikkiaan mun ystävän luo menee puolitoista tuntia, mutta reissaan vain tunnin julkisilla.
Me käytiin ensimmäisenä kaupassa nimeltä willy's. Siellä oli mansikat tarjouksessa 250 gramman paketti vain 1,50€. Olihan niitä pakko ostaa ja vaikka olivatkin ulkomaalaisia, oli hyviä mansikoita eikä hinnalla pilattu. Me ei muuten tehty paljon mitään. Katseltiin leffaa ja syötiin hyvin. Illalla alkoi vihdoin melodifestival ja pääsin äänestämään ensimmäistä kertaa! Oli hyvä show, vaikkakin yksi kappale oli erittäin tylsä.
Sunnuntaina me katottiin joku söpö dinoleffa ja tietenki englanniksi ilman tekstejä. Alan jo ymmärtämään paremmin, vaikken ole kuin muutaman leffan ilman tekstejä tänä vuonna katsoa :) Ennen kun mä suuntasin kotiin ajettiin me mäkkäriin syömään. Mäkkärin sovelluksella sai ilmasen japp-jätskin, jos osti valinnaisen keskisuuren kahvin. No tulipa siinä vain kahvi mustana ja minä fiksuna yritin pistää sekaan vähän jäätelöä.. Sanonpa vain, että tällä hetkellä mä en lattea lähemmäksi pääse kahvia :D

Vaikka mä jouduinkin spagaattihaasteen lopettamaan vanhan tutkimattoman vamman takia enkä nyt viikkoon ole pystynyt venyttelemään, niin jotain edistystä on tapahtunut sen reilun viikon aikana! Nyt otetaan rauhallisesti reittä kuunnellen niin josko saisin sen spagaatin kesäkuuhun mennessä!

 

  
Tää maanantai alko epätavallisesti. Mä menin tavallisesti puoli kaheksan jälkeen keittiöön eikä siellä ollut ketään eikä aamupalaakaan laitettu. No edelleen neljä viidestä lapsesta ja hostmamma on kipeenä.. Mä en nyt tosiaankaan haluais kolmatta kertaa kahen kuukauden sisään sairastua... Nyt pidetään peukkuja, että vältyn tältä! C-vitamiini on nautittu ja käsiä pesty, nyt voi kai vaan toivoa parasta..

iso hiuskriisi

Mä en tiedä mitä mun hiuksille on tapahtunut. Ne ei taida tykätä Ruotsin vedestä. Pesen hiukset normaalisti 3 kertaa viikossa, mutta silti mun hiukset näyttää koko ajan äärettömän rasvasilta ja likasilta. Oon kokeillu jo erilaisia shamppoita eikä kyse näytä olevan niistä.. Tällä hetkellä käytän mun Suomessa käytettyä shamppoota ja hiukset on täällä ihan erilaiset kuin Suomessa..
Tässä perheessä on myös suihkussa kaksi erilaista suihkua, toinen ns sellainen tavallinen, mikä melkein joka kodista löytyy ja toinen semmonen iso jota ei saa irti (enosaaselittää). Oon kokeillu vaihella suihkujakin, mutta sekään ei auta. Tässä on pieni paniikki meneillään... Mutta ehkä kokeilen vielä syväpuhdistavaa shampoota, jos löydän sitä jostain.

Mun perjantai oli aika rento. Suurinpirtein kaikki muut paitsi minä ja nuorin poika on kipeenä. Mua ei haittaa ollenkaan, että hostmamma on kipeenä eikä tänään mennyt zumbaan, koska sehän tarkoittaa vapaailtaa mulle! Aion ottaa rennosti ja katsella rikkaiden deittipalvelua :D Huomenna on herätys kahdeksalta ja suuntaan kohti paikkaa nimeltä Mörkö. Hyvää viikonloppua kaikille!

Mitä täällä tapahtuu?

Löysin pari viikkoa sitten mainoksen happy pancakesta facebookista. No päätinpä rekistöröityä sinnekin ja katsoa mitä sieltä löytyy. Eräs kiinnostava henkilö sieltä ilmaantuikin ja aloimme keskustelemaan kikin välityksellä vielä enemmän. Eilen hän sanoin, ettei enää jaksa, koska kiinnostukseni on 0 häntä kohtaan. Tottahan se on, ettei mulla semmoisia fiiliksiä häntä kohtaan ole (enkähän mä tässä muutenkaan mitään poikaystävää ole hakemassa), mutta voisinhan mä hänet tavata. Eilen sain kuulla, että hän on ollut valmis auttamaan mua. Mä oon kertonut, että saatan yrittää heinäkuuksi löytää jonkun työn vanhusten parissa, koska siellähän on aina pula työntekijöistä ja heinäkuu on  lomakuukausi. Hän  oli kuulema kysellyt jostain kotihoidosta jotain ja yrittänyt auttaa mua saamaan töitä. Katoin sen viestin varmaan kolmesti ja olin äimän käkenä. Siis mitä, voiko tommosia ihmisiä edes olla olemassa?
Mä en viime viikolla ollut ihan oma itseni, joten yritän nyt parantaa tapani. En antanut sitä parasta vaikutelmaa silloin.. Eikö se ole niin, etät hyvistä ihmisistä pitää pitää kiinni?

Tässä talossa sairastetaan jo kolmatta viikkoa.. Nyt on viimeinenkin lapsi saanut pöpön. Yksi pojista on ollut jo kaks kertaa kipeenä kolmen viikon sisällä.. En tiedä alkoko tää kaikki musta, koska olin ensimmäisenä flunssassa, mutta toivottavasti menee kaikilta pian ohi! Mun vastustuskyvyllä en haluaisi taas sairastua.. Mutta yksi hyvä puoli tässäkin on; enemmän vapaailtoja!

Ainiin mä sain taas loistoidean. Mulle iski palo kuvata joku video, mutten tiedä mikä :D Enkä tiedä, jos uskallan taikka osaan (miten ihmeessä sen esim. saa youtubeen) ja en todellakaan osaa muokata videoita :D Onko teillä vinkkejä videon kuvaamiseen, sen lataamiseen ja editoimiseen? 

Ajatukset vain pyörivät ympyrää

Aloin pohtimaan syvällisiä. Miks mä aina romahdan täällä? Mä taisin tajuta syyn. Ei syynä oo vaan yksinäisyys, mulla on mahtavia ihmisiä täällä. Ongelma on se, että mä junnaan paikallani, oon ihan jumissa mun elämässä. Mun auppari vuoden päätarkotus oli kerätä rahaa ja kehittää kieltä. Mutta musta tuntuu, että mun kieli junnaa paikallaan edelleen. Turhaututtaa, kun ei saa käyttää sitä. Se on ihan eri asia leikkiä tyttöjen kanssa ja sanoa muutama sana tai kysyä välipalatoiveita kuin se, että oikeasti keskustelisi jonkun kanssa. Tää on yks iso syy, miksi mä useesti oon valittanut, etten saa millään yhteyttä ruotsalaisiin. Mulle ruotsi on ensimmäinen kieli ja se tärkeämpi kieli. Sen takia oon jännittäny ja stressannu aikoinaa ruotsin kokeita, koska tiedän, että osaan ja se on niin tärkee. 
Mun toinen tavoite oli buukata viikonloput täyteen ja tehdä asioita ja tutustua ihmisiin. Tiesin, että ne ensimmäiset kuukaudet on vaikeita ja pirun rankkoja ja niinhän ne olikin, mutta valitettavasti tuppaa olemaan sitä vieläkin. Mä silti yritän uskoa siihen, että tää on mun vuosi. Kohtahan on maaliskuu ja pääsen hakemaan kouluun ja sitten toivottavasti opiskelemaan, mitä odotankin eniten tulevaisuudelta. Silloin voin vaikuttaa mun omalla panoksella mun tulavaisuuteen. Mä tapaan ihmisiä vähintääkin koulussa ja mulla on viikot täynnä jo pelkästä opiskelusta. Mun ei tarvi istua tyhjänpanttina ja istua ja pohtia asioita, jotka vaan saa mut ahdistuneeksi.

Mä oon yrittänyt nää viimeset viikot ottaa rennommin. En stressaa viikonlopuista niinkuin ennen. Mulla on ollut ihan mukavat viikonloput täällä tänä vuonna. Mutta, jos on tilanne, että mä lauantaiaamuna huomaan, että hei mulla ei oo mitään tekemistä eikä kukaan ehi nähdä, mä vaivun todella alas. Koska tää talo tuntuu toisinaan kuin vankilalta. Mähän oon täällä 24/7 iltaisinkaan ei aina ehdi/jaksa edes lenkille. Mutta sitten, jos oon yksin keskustassa tuntuu sekin ahdistavalta, koska oon siellä yksin kaikkien iloisten ihmisten ympärillä. On tosi tärkeetä, että täällä on niitä muitakin aupparikavereita, vaikka ei nekään 100% voi samaistua mun tilanteeseen, harvat asuu yhtä "metsässä" ja jumissa kuin minä. Onneksi mä meen helmikuun ensimmäiseksi viikonlopuks mun ystävän luo sinne metsään. Siellä voi rentoutua ja unohtaa turhat murheet. Sitä odotellessa.