Löysin pari viikkoa sitten mainoksen happy pancakesta facebookista. No päätinpä rekistöröityä sinnekin ja katsoa mitä sieltä löytyy. Eräs kiinnostava henkilö sieltä ilmaantuikin ja aloimme keskustelemaan kikin välityksellä vielä enemmän. Eilen hän sanoin, ettei enää jaksa, koska kiinnostukseni on 0 häntä kohtaan. Tottahan se on, ettei mulla semmoisia fiiliksiä häntä kohtaan ole (enkähän mä tässä muutenkaan mitään poikaystävää ole hakemassa), mutta voisinhan mä hänet tavata. Eilen sain kuulla, että hän on ollut valmis auttamaan mua. Mä oon kertonut, että saatan yrittää heinäkuuksi löytää jonkun työn vanhusten parissa, koska siellähän on aina pula työntekijöistä ja heinäkuu on lomakuukausi. Hän oli kuulema kysellyt jostain kotihoidosta jotain ja yrittänyt auttaa mua saamaan töitä. Katoin sen viestin varmaan kolmesti ja olin äimän käkenä. Siis mitä, voiko tommosia ihmisiä edes olla olemassa?
Mä en viime viikolla ollut ihan oma itseni, joten yritän nyt parantaa tapani. En antanut sitä parasta vaikutelmaa silloin.. Eikö se ole niin, etät hyvistä ihmisistä pitää pitää kiinni?
Tässä talossa sairastetaan jo kolmatta viikkoa.. Nyt on viimeinenkin lapsi saanut pöpön. Yksi pojista on ollut jo kaks kertaa kipeenä kolmen viikon sisällä.. En tiedä alkoko tää kaikki musta, koska olin ensimmäisenä flunssassa, mutta toivottavasti menee kaikilta pian ohi! Mun vastustuskyvyllä en haluaisi taas sairastua.. Mutta yksi hyvä puoli tässäkin on; enemmän vapaailtoja!
Ainiin mä sain taas loistoidean. Mulle iski palo kuvata joku video, mutten tiedä mikä :D Enkä tiedä, jos uskallan taikka osaan (miten ihmeessä sen esim. saa youtubeen) ja en todellakaan osaa muokata videoita :D Onko teillä vinkkejä videon kuvaamiseen, sen lataamiseen ja editoimiseen?
Aloin pohtimaan syvällisiä. Miks mä aina romahdan täällä? Mä taisin tajuta syyn. Ei syynä oo vaan yksinäisyys, mulla on mahtavia ihmisiä täällä. Ongelma on se, että mä junnaan paikallani, oon ihan jumissa mun elämässä. Mun auppari vuoden päätarkotus oli kerätä rahaa ja kehittää kieltä. Mutta musta tuntuu, että mun kieli junnaa paikallaan edelleen. Turhaututtaa, kun ei saa käyttää sitä. Se on ihan eri asia leikkiä tyttöjen kanssa ja sanoa muutama sana tai kysyä välipalatoiveita kuin se, että oikeasti keskustelisi jonkun kanssa. Tää on yks iso syy, miksi mä useesti oon valittanut, etten saa millään yhteyttä ruotsalaisiin. Mulle ruotsi on ensimmäinen kieli ja se tärkeämpi kieli. Sen takia oon jännittäny ja stressannu aikoinaa ruotsin kokeita, koska tiedän, että osaan ja se on niin tärkee.
Mun toinen tavoite oli buukata viikonloput täyteen ja tehdä asioita ja tutustua ihmisiin. Tiesin, että ne ensimmäiset kuukaudet on vaikeita ja pirun rankkoja ja niinhän ne olikin, mutta valitettavasti tuppaa olemaan sitä vieläkin. Mä silti yritän uskoa siihen, että tää on mun vuosi. Kohtahan on maaliskuu ja pääsen hakemaan kouluun ja sitten toivottavasti opiskelemaan, mitä odotankin eniten tulevaisuudelta. Silloin voin vaikuttaa mun omalla panoksella mun tulavaisuuteen. Mä tapaan ihmisiä vähintääkin koulussa ja mulla on viikot täynnä jo pelkästä opiskelusta. Mun ei tarvi istua tyhjänpanttina ja istua ja pohtia asioita, jotka vaan saa mut ahdistuneeksi.
Mä oon yrittänyt nää viimeset viikot ottaa rennommin. En stressaa viikonlopuista niinkuin ennen. Mulla on ollut ihan mukavat viikonloput täällä tänä vuonna. Mutta, jos on tilanne, että mä lauantaiaamuna huomaan, että hei mulla ei oo mitään tekemistä eikä kukaan ehi nähdä, mä vaivun todella alas. Koska tää talo tuntuu toisinaan kuin vankilalta. Mähän oon täällä 24/7 iltaisinkaan ei aina ehdi/jaksa edes lenkille. Mutta sitten, jos oon yksin keskustassa tuntuu sekin ahdistavalta, koska oon siellä yksin kaikkien iloisten ihmisten ympärillä. On tosi tärkeetä, että täällä on niitä muitakin aupparikavereita, vaikka ei nekään 100% voi samaistua mun tilanteeseen, harvat asuu yhtä "metsässä" ja jumissa kuin minä. Onneksi mä meen helmikuun ensimmäiseksi viikonlopuks mun ystävän luo sinne metsään. Siellä voi rentoutua ja unohtaa turhat murheet. Sitä odotellessa.
Lauantaina mä suuntasin kohti Kungsholmenia Oonan luo. Me tehtiin pizzaa, jonka ohjeen saittekin edellisessä postauksessa. Meidän ei tarvinnutkaan käydä ostamassa täytteitä pizzaan, koska Oonan hostisä oli käynyt kaupassa. Otettiin myös samalla vähänkuvia, mutta mun ns asukuvat ei nyt oikein mennyt putkeen :D Leikittiin kameran kanssa ikkunalaudalla ja yritettiin saada taiteellisia kuvia. Kummaltakaan ei luonnistu se luontainen poseeraminen, mutta hauskaa meillä oli. Ja mua ei yhtään haittaa nää lauhemmat kelit, kun saan noita ihania tekonahkahousuja käyttää<3
Illalla kävin vielä Sinin kanssa "koomakahveilla". Ei kumpikaan oltu ihan pirtemmillään, mutta oli hauska keskustella kahvikupposen parissa. Tosin unohdin sanoa pieni, joten sain jäätävän ison laten sen sijaan. Ainakin piristyi hetkeksi!
Tänään suunnitelmat muuttu. Mun piti nähdä yks mies, jonka kaa oon hetken kirjotellu, mutta hän tuli kipeeksi valitettavasti. Mä suuntasin yksin kuitenkin keskustaan ja näin sitten taas Siniä. Käytiin ostamassa mulle kahen euron tussit tigerista, jotta päsen taas värittämään mun värityskirjaa :D Käytiin myös lohturuualla maxissa ja hyvää oli. Lasten ateriasta sai muumilasin ja nyt munkin on pakko käydä siellä lastenaterialla, jotta saan söpön muumilasin! Löydettiin myös uusi askartelukauppa missä pyörähdettiin. Valitettavasti langat oli aika hinnakkaita, joten täytyy vielä miettiä jaksaako virkata laukun vai ei..
Kokeiltiin tänään Oonan kanssa tehdä vähän erilaista pizzaa ja siitä tuli ihan hyvä, joten ajattelin jakaa tämän teidänkin kanssa :) Näin tän alunperin videolla, josta tiski halu kokeilla itsekin. Nimeltään tämä on pizzatwist, mutta mä kutsun sitä aurinkopizzaksi, koska se näyttää ihan auringolta sekä tehtiin myös ns. kampapizza.
Tähän pizzaan ei voi laittaa niin paljoa täytteitä, mutta me käytettiin
Valmista (tai itsetehtyä) pizzataikinaa, myös voitaikina käy.
Tomaattikastiketta
Tonnikalaa
Mozzarellaa (viipaloituna)
Juustoraastetta
Aloitettiin lämmittämällä uuni reiluun 200 asteeseen. Avattiin valmis taikinat ja käytettiin isoa lautasta, jotta saatiin samanlaiset ympyrät. Pohjalle laitettiin tomaattikastiketta ja ohuesti täytteitä nyt tonnikalaa ja mozzarellaa.
Lopuksi reilusti juustoraastetta ja sitten toinen pala päälle ns kanneksi. Jos taikinaa jää yli voi vierelle tehdä pienen tavallisen pizzan niin kuin mekin tehtiin.
Sitten painetaa mukilla keskikohta "auringolle" ja leikataan pizzaan siivuja. Siivut pyöräytetään kahdesti ja niistä muodostuu ns. sakaroita. Lopuksi lasi pois ja tarvittaessa pizzan voi voidella.
Tehtiin myös "kampapizza" samalla tekniikalla, koska taikinaa jäi suorakaiteen muodon verran. Annetaan paistua uunissa noin 20 minuuttia, tai kunnes pizza on saanut hieman väriä.
Tätä voi syödä käsin, kunhan antaa tarpeeksi jäähtyä. Repäisee vain yhden sakaroista. Tämä sopii tarjoiltavaksi hyvin vaikka juhliin! Ja hyvää oli :)
Keskiviikko oli niin epätavallinen päivä kuin vain olla voi. Mä tein tein "töitä" ehkä tunnin koko päivänä. Aamulla kuulin, että kaikki pojat olivat flunssassa, joten he nukkuivat vielä. Tytöt onneksi meni tarhaan ja iltapäivällä mulle jäi hommaks vaan laittaa tytöille välipalat. Äidilläkään ei ollut mitään menoa, joten sain loppupäivän vapaaksi. Sain tehdä mitä halusin. Siis mitä, VAPAATA?! No mä lähdin pitkästä aikaa lenkille ja oli kyllä fiilis niin huipussaan. Ohikulkijat varmaan piti mua ihan hulluna, kun hyppelin kadulla :D
Illalla Oonalta sain kuulla, että peräti kaksi miestä suostuis mun kanssa sokkotreffeille! Ja taas mitä ihmettä, kaksi?! Mä olin jo menettäny toivon tässäkin asiassa. Nyt en vain yhtään tiiä, että koska nään ne, koska tää asiahan ei oo mun käsissä. Miehestä tiedän vain ja ainoastaan pituudet... Ja miks mä keksin tän hullun idean? Haluan tehdä kaikkea uutta ja hullua, koska mä tiedän, että mä pystyn siihen juuri nyt.
Mitä mä opin torstaina? Muista syödä! Mä en juurikaan syönyt mitään koko päivänä ja olin viellä nukkunut liian lyhyet yöunet, joten olin äkäinen kuin ampiainen.. Illan velloin itsesäälissä käpertyneenä viltin alle. Mutta sitten sitä taas muisti, että missä olin 6 vuotta sitten. Missä helvetissä sitä silloin oli ja kuinka onnekas oon siitä, että oon tässä just nyt! Ja kuinka just nyt kaikki alkaa tuntumaan pikkasen valoisammalta ja positiivisemmalta. En anna yhden pienen romahduksen mua masentaa. Mä nousin sieltä taas hymyilemään!
Keskiviikkona sain myös kirjeen Suomesta. Mun puhelimen kuoret tuli vihdoin! Tilasin tuon alemman (anteeksi huono kuvalaatu) wish verkkokaupasta parilla eurolla. Jouduin vain hieman säätämään, että sain sen.. siksi se lähetettiin Suomeen äidin osoitteeseen ja äiti sitte lähetti tänne mulle. Äiti oli tilannu yllätyksenä nuo ylemmä kuoret mytrendphonesta :) En ajatellu niitä saavani vielä, mutta nyt ainakin saan suojattua uuden puhelimen näteillä kuorilla!
Tiistaina
oli oikeestaan tosi kiva päivä. Aamulla tytöt oli yllättävän reippaita
ja saatiin hoidettua hommat ajoissa. Iltapäivällä, kun tytöt tuli kotiin
läks hostmamma melkeen samantien kaupungille muutamaan kokoukseen.
Tytöt auttoi purkamaan kauppakassit innoissaan. Ja välipalan jälkeen me
kaikki pelattiin wedding salon 2sta :D Istuttiin kaikki kolme vierekkäin
sohvalla. Mä sain hoitaa ruuan pitkästä aikaa. En tosin aina kovin
iloinen siihen osaan oo, koska ruokailut muuttuu helposti ihan
kaaokseks. Mutta tiistaina kaikki söi lautaset tyhjiks ilman, että
hyppivät koko ajan pois pöydästä!
Mulla
oli kaiken kaikkiaan hyvä fiilis, vaikkakin iltaa kohden olin tosi
väsynyt. Valitettavasti mun kone taas pimahti, joten äänet lakkas jälleen
kerran toimimasta, ettei ainakaan mitään leffoja vahingossakaan pääsis
kattomaan.. No onneksi ruudusta löytyy muutama kattomisen arvoinen
ohjelma! Onneksi illat menee myös venyteltäessä. Oon mukana sportyfeelin spagaattihaasteessa tai vähän sovellan sitä ja tavoitteena on saada se spagaatti kuukaudessa. Vielä on kolme viikkoa aikaa..
Ja voi tätä säätä. Eipä täällä juurikaan enää lunta ole. Neljättä päivää plussan puolella jo.. Mikä tää tämmönen tammikuu on, kun on viisi astetta plussaa?
