Aamukatastrofit

Se tunne, kun heräät kerrankin melko pirteenä ja ilosena aamulla. Siivoat keittiön, toisinsanoen täytät tiskikoneen, ja odottelet tyttöjä valmiiksi. Pyydän toista pukeutumaan ja kerrankin hän saa vaatteet päälle ilman sen kummempia säätöjä. Toinenkin pääsee aamiaspöydästä ja me kaikki kolme mennään sukkalaatikolle valmitsemaan jonkin parin niistä kaikista miljoonasta uudesta sukkaparista.  Sukkia vaihetaan vähitään kolmesti. Toisella vaatteet päällä, toinen hipsii pikkuhousuissaan. Mutta kumpikaan ei saa valittua mieleisiä sukkia. Toiselle löydetään sopiva paita, mutta housuja hän ei tahdo laittaa. Ei ole vaatteita. Eipä ei, kaappi täynnä vaatteita, mutta siltikään ei ole vaattteita. Sukista väännettään vielä tässä vaiheessa, onneksi toinen saa valittua sukat ja onkin kokonaan pukenut. Toinen kiukustuu ja heittää juuri laittamansa paidan pois. Yritän jättää hänet valitsemaan vaatteitaan, kun yritän siskoaan saamaan vessaan pesemään hampaita. Mutta ei, ei hän halua olla ensimmäinen, vaikkei eilen ollutkaan. Hän linnottautuu sänkyynsä peiton alle ja heittää sukat pois. Äiti on 5 minuutin päästä kotona, mutta emme ole läheskään valmiita. Toinen mököttäää sängyssä, toinen puolialasti lattialla kiukustuneena. Sanon, että tytöt ei saa murjottaa, tontut katsoo. Lopulta saan valita vaatteet tytölle, mutta kun hän yrittää saada housuja jalkaan tulee taas kiukun puuska. Ne on liian isot. Eivät ne ole isot, ei vain ole kärsivällisyyttä laittaa niitä jalkaan. Sanon, ettei tarhaan voi mennä puolialasti, ulkonakin on kylmä. Ei mitään reagointia. Äiti tulee kotiin ja pääsee selvittelemään vaatekriisiä. Alkaa varsinainen kiukkuaminen. Päästään vihdoinkin valmiin tytön kanssa harjaamaan hampaat, vaikka ensin pitää kiukutella uusista sukista, jotka tuntuvat hassuilta ja isoilta.

Tällaista on keskimäärin joka toinen/kolmas aamu. Lieneekö syynä väärällä jalalla nousu ja väsymys vai liika hemmottelu. Mihinkään ei olla tyytyväisiä. Mitään ei ole. Ei vain ole, vaikka koko talo ja kaappi on täynnä vaatteita ja tavaraa. Ja valinnanvaraa riittää ja päälle saisi laittaa lähes mitä haluaa. Moni olisi tähän erittäin tyytyväinen, mutta ei tämä poppoo. Ei vaikka muistutetaan köyhistä lapsista Afrikassa.