perjantai 13. marraskuuta 2015

Draama-perjantai

Aupparina pahinta on ehkä se, ettet sä voi puuttua kasvatustapioihin. Lapset voi olla täysin pilalle hemmoteltuja ja niitä täytyy vaa kestää. Tänään toinen kaksosista taas näytti kuinka draamaqueen on. Tyttö ei kelpuuttanu mun kysnienlakkausta vaan alkoi huutamaan siitä. Seuraavaksi hän yritti itse ja lopulta päätyi poistamaan kynsilakkoja veden alla. Sanoin, ettei se onnistu vedellä ja hän sai itkupotkuraivarit. Voi sitä huudon määrää! Tyttö meinas heittää tuolin parit portaat alas, mutta sain sen onneksi estettyä. Huutoa kesti kaikenkaikkiaan yli 40 minuuttia. Sanoin, etten voi auttaa, jos hän raivoaa. Lopulta, kun hän oli hieman rauhoittunut, sain putsattua kynnet lakasta. Huono tuuli ei meinannut hänestä lähteä, peliä pelatessa meinasi nappulat kadota, kun niitä piti heitellä ympäriinsä.  Yritä siinä pysyä rauhallisena ja olla mukava toiselle. Onneksi loppuilta sujui rauhallisesti katsoen (k11) elokuvaa tyttöjen (5w) kanssa... Katsottiin se oikea Alice in the Wonderland. Ja sainhan mä pizzaa, vaikka luulin jääväni ilman, mutta mut muistettiin!
Kaikki pojat oli tänää diskossa, mutta nuorin poika tuli sieltä surullisena kotiin. Joku oli huijannut häneltä rahat, jota hämellä oli mukana n 12 euroa. Todella kurjaa tommonen, ja toivon, että asia selvitettäisiin maanantaina koulussa..
Tänään menen aikasin nukkumaan, sillä huomenna on herätys kello kahdeksan. Mulle se on tosi aikasta, koska yleensä viikonloppusin löhöön  sängyssä yhteentoista :D Suuntaan aikalailla  keskelle ei-mitään, mutta siitä lisää ensi kerralla!

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Lumihiutaleita

Maanantai oli suoraan sanottuna ihan paska päivä. Vaikka sunnuntai-iltana puhuin skypessä mun ainoon ruotsalaisen kaverin kanssa ja päätettiin, että meen sen luokse metsään Mörköön viikonlopuks, olin silti aivan allapäin ja en saanut nukuttua juurikaan. Maanantaina olin siis koko päivän väsynyt, kiukkuinen ja surullinen. Mieli oli aivan maassa ja piti tsempata, etten huutanut lapsille ihan oikeesti meinasin alkaa karjumaan niille ja oikein kurittamaan. Jos oisin oikeasti näin tehnyt ois lapsilta kyllä leuka loksahtanu maahan. En oo mikään tiukin lastenvahti, mutta kovat otteet otan tarvittaessa käyttöön. En enää odota esimerkiksi 10 minuuttia ja huuda lapsia minuutin välein sisään. Jos eivät he tule itse, minä haen heidät.
Tiistai meni jo vähän paremmin, vaikka tytöt olikin kotona, koska heillä oli kampaaja. Tytöillä on tiistaisin uimakoulu, joten oon vapaalla heistä silloin. Se on kyllä tarpeen, koska nämä tytöt ovat vilkkaita tapauksia.

Kuten sanoin jo aikasemmin, ei nuorin poika enää lainkaan vierasta mua, vaikka onkin se ujoin. Tänään hän pyysi mun apua leivän etsimisessä. En heti tajunnut, mitä hän tarkoitti, mutta se oikea leipä löytyi lopulta ja suloisesti hän kiitti tack Julia, se oli musta jotenkin tosi hellyyttävää. 
Tytöt oli askarrellu lumihiutaleet tarhassa ja innoissaan näytti niitä mulle. Tehtiin sitten kanssa muutama kotona ja varsinkin toinen tykkäs, kun sain sydämiä lumihiutaleisiin. Tein hänelle samanlaisen kuin kuvassa, jotta hänkin sai tehtyä jonkilaisen joulukortin, johon muuten piti kirjoittaa Merry Christmas. :D


Tämmöisen simppelin joulukortin tekoon ei tarvitse kuin kahta värillistä paperia/pahvia, sakset, liimaa ja tussi. Helppo ja kiva idea, jos kortteja joutuu tehä useamman, näitä saa tehtyä kuin liukuhihnalla! Olettekos jo tehnyt joulukortteja tai aiotteko tehdä? :)

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Mun viikonloppu

Haluisin kertoo kuinka mahtava viikonloppu mulla on ollut teille. Kuinka paljon oon saanu kokea ja ketä kaikkia oon saanut tavata. Mutta ei se mee niin.. Yhä edelleen pyörin yksin Tukholman keskustassa, välillä itkua nieleskellen, kun nään ihmisiä kavereiden kanssa ilosena pyörimässä kauniina viikonloppuna keskustassa. Mä en saa kenenkään yhteyttä, kukaan ei halua tavata. Oon oikeesti jo yrittänyt kaikki mun konstit, mutta mitään ei tapahdu. Oon ollut täällä jo yli kolme kuukautta ja ajattelin, että se pahin ois jo ohi.. Mutten edelleenkään ole luovuttamassa, mutta kaipaan jo sitä kesää ja seuraava syksyä, jolloin luutavasti opiskelen. Pelkään vaan, että mun tulevaisuus näyttää tosi yksinäiseltä.
Lauantaina mä tapasin yhden mukavan miehen, joka tosin ei millää lailla ollu mun tyyppinen ja tuskin koskaan tavataan uudestaan, mutta oli ihana saada puhua vaihteeks ruotsia ruotsalaisen kanssa. Kävin myös ostamassa uutta shampoota ja hoitoainetta, kun mun hiukset näyttää kyllästyneen vanhaan samaan shampooseen.. Toivotaan, että oli hyvä ostos, oli ainakin melko halpa reilu kaks euroa molemmat. Huomenna nään, että toimiiko, mutta vaikuttaa ihan hyvältä kun sisältää öljyä, joka kosteuttaa hiusta! 
Menin tänään yksin keskustaan ja nyt täältä näsbyparkista kulkee taas roslagsbana, joten menen sillä ja metrolla. Roslagsbana menee paikkaan nimeltä Stockholms östra ja voi, että odotan, että mulla on aikaa käydä siellä kuvaamassa! En ikinä ennen oo ollu siellä, ja se onkin jo vähän enemmän keskustaa vanhoine taloineen. Se on aika iso keskus, mistä menee roslagsbanat, metrot ja bussit. Hyvin selvisin kaikesta, vaikka tulomatkalla ei ensin meinannut löytyä oikea laituri :D
 


torstai 5. marraskuuta 2015

Taikataikinaa

Tiistai meniki iha hyvin, vaikka "pitkän" loman jäljiltä oli vähän sekasin. Kaiken kaikkiaan oli onneks tosi rauhallinen päivä, koska tytöillä on nykyään kuudelta tiistaisin uimakoulu, joten oon osittain vapaalla jo ennen kuutta. Ainoo homma mikä mulle jäi illaks, oli iltapalan laitto nuorimmalle pojalle. Hän on muuten ollut se ujoin, eikä alussa edes meinannut uskaltaa vastata mulle. Oon kuullu, että se on ollu tosi hiljanen ja ujo edellisellekin aupparille tosi pitkään, mut nykyään se kysyy multa luvan, että saako mennä naapuriin leikkimään, uskaltaa pyytää välipalaa multa ja sanoo aina monet kerrat heipat, kun lähtee harrastuksiin. On tosi vapauttavaa, ettei tarvii kalastella hiljasta vastausta miljoona kertaa :D 
Keskiviikko oli pitkä päivä. Tytöt oli vapaana, koska toisella oli aamulla astmakontrolli ja iltapäivällä he saivat rokotuksen. Aamupäivällä oleskelin oikeestaa vaan mun huoneessa, koska en tienny oonko ns. töissä vai en ja lisäks tytöt katto enimmäkseen vaan leffaa ja äidilläkään ei ollut mitään kiireitä. Olin kahdesta puoli kymmeneen yksin lasten kanssa. Ajattelin ensin, että en tuu selviimään siitä. Oikeestaan aika meni aika nopeesti. Keksittiin tyttöjen kanssa tehä taikataikinaa Yritin ehdottaa, että voidaan tehdä vaikka koristeita joulukuuseen. Tytöt ei ollu ennen kuullutkaan tästä taikinasta. Itsekin tein sitä ekaa kertaa ja hyvin onnistu! Eihän siihen tarvita kun suolaa ja jauhoja samanverran ja tilkka vettä. Me tehtiin jotain hassuja koristeita ja kuivumisen jälkeen maalattiin ne vesiväreillä. Tytöt selivtti innoissaan veljilleen, että me tehtiin taikataikinaa :D
Mulla ei juuri koskaan oo enää nykyään vapaailtoja. Jos oon illan vapaa se alkaa 19-19.30. En ehi tehä mitään tai lähteä mihinkään. Ei huvitä enää puoli kahdeksalta mennä lenkille tonne kylmään pimeyteen. Ei ole mahdollisuuksia lähteä kaupunkiin, koska menee niin paljon aikaa. Välillä tuntuu kuin eläisi vankilassa. Elokuussa mulla sattu olla vapaailtoja jopa 3 viikossa. Mulle sanottiin, että oon vapaa iltaruuan jälkeen, jossei äidillä oo jotain menoa. No nykyään jokaisena iltana jollakin on joku harrastus ja perjantaisin äidillä on zumba.  Olis kiva asua lähempänä keskustaa, että voisi vaikka pyöräillä sinne ja nähdä ihmisiä..
 keskimmäisen pökäleet on mun tekeliä :D

maanantai 2. marraskuuta 2015

Halloween

Olin koko perjantain ihan yksin, joten lauantaina ootin malttamattomana suomiaupparini Oonan saapumista. Aamupäivällä meikkasin itselleni ns. piru meikin. Puin punaisen mekon ja lainasin tyttöjen pirunsarvia. En juuri koskaan kulje niin vahvassa meikissä, joten hieman kuumotti kävellä kadulla, kun lähdin Oonaa bussipysäkille vastaan. Onneksi oli jo pimeää, kun Oona pääsi tulemaan :D Käytiin kaupassa, missä meillä meni tovi, kun yritimme etsiä taco-kuoria. No löytyihän ne lopulta! Tämä meidän ns. lähikauppa näsby parkissa kun ei ole mikään pieni "alepa"..
Meijän halloween meni oikeestaan aika lailla syödessä ja juodessa. Oltiin hommattu muutamat 7 prosentin siiderit ja juteltiin myöhään yöhön asti, kun ei maltettu mennä nukkumaan. Ootettiin myös koko ilta siltä varalta, jos naapurin laspet ois tullut karkki ja keppostelee, mutta ei nähty ketään tällä meidän tiellä, onneksi. Kaiken kaikkiaan oli kyllä tosi kiva ilta.
Koska ei oo tullu täällä nyt nukuttua niin paljoa, olin aivan kuollu eilisen krapulan jäljiltä. Nukuinpa melkeinpä kellon ympäri ja siksi olen ollut aivan koomassa tänään. Ei ollut energiaa tehdä paljon mitään. Olen katsellut ruudusta ohjelmia, käynyt koiran kanssa ulkona ja samalla nopeasti vähän kuvaillut ja kuunnellut musiikkia ja pelannut tabletilla. Katotaan, miten huominen arki taas luistaa nyt 1½ viikon loman jälkeen!



perjantai 30. lokakuuta 2015

koiravahtina

Mulle sanottiin, että pakastinta saa kaivaa siellä on ruokaa. No katoinpa sinne eilen heti, kun jäin tänne taloon yksin. Mitäs sieltä löytyi; kolmesta laatikosta pelkkää leipää, yhdestä pullaa ja ranskalaispussi. Löyty myös marjoja, kalapuikkoja ja billyn pannupizzaa (=kinkkua en syö). Mulle ei jätetty mitään rahaa ruokaan, vaikka en nyt täällä oo lomailemassa, vaan hoitamassa heidän rakkia. Jääkaapissa oli vähän vihanneksia ja voita ja juustoa.
Eilen kävin nopeasti kaupungilla, koska koira ei pärjää kun maximissaan neljä tuntia yksin (14-vuotias vanhus, joka pissaa allensa). Näin mun molempia suomikavereita, joista toinen sitten tuli tänneki käymään. Tein tonnikalasalaattia ja juteltiin niitä näitä. Lopulta sain idean, että "leikitään" sensity alive -hiekalla. Se on siis hiekkaa, joka toimii kuten muovailuvaha. Siinä me hetki taiteiltiin ihan innoissaan.
Tää päivä on sitten mennyt ihan päin persettä. Kaikki alkoi jo yöllä. Joudun päästämään koiran yöllä kahdelta ja aamuseitsemältä ulos. Stressasin koko yön, että sen pitää päästä ulos, ettei pissaa allensa. Nukuin kerrankin ilman korvatulppia, mutta oli vaikeuksia nukahtaa, kun koira kuorsas. Olen pitkään ollut tosi herkkäuninen, joten pienetkin asiat vaikeuttaaa ja häiritsee mun nukahtamista ja nukkumista. Olin ihan kuollu, kun en ollu saanut nukuttua yöllä. Aamupissan jälkeen yritin nukkua seitsemästä kymmeneen. Tosin koira haukkui yläkerrassa ja oli muutenki vaikeaa nukahtaa. Yritin ottaa vielä päiväunet, mutta ei siitäkään tullut mitään, varsinkaan kun koira haukku tunnin ajan ja hän on kuuro, joten huutaminen ja komentaminen ei auta. Nyt ajattelin viritellä jponkun esteen, ettei koira pääsis yläkertaa, kun ukun, koska sieltä isoista ikkunoista näkee kaiken hyvin, jolloin hän myös haukkuu. Harmittaa, etten jaksa tehdä yhtään mitään. Olisin kerrankin tavannut vihdoinkin uuden ihmisen, mutta ei tässä zombie-tilassa meinaa jaksa tehdä ruokaakaan, niin ei jaksa edes ulos lähteä katsomaan ketään :/ Ensi yönä nukun korvatulpat korvissa ja jos koira tarvii ulos voivoi josse pissaa allensa niin sitten vaan suihkun kautta ulos!