Kuulumisia

Oon asunu täällä Sollentunassa alle viikon verran, mutta tuntuu pidemmältä! On ollut aika kiirettä joka päivä muuton jälkeen. Torstaina mulla piti olla vapaa päivä ja suunitelmissa oli käydä ostamassa vaalenpunainen viltti päiväpeitoksi ja muutenkin purkaa tavaroita. No seitsemältä sain puhelun töistä,että mua tarvittaisiin. Tottakai lähdin, ei ole varaa kieltäytyä töistä. Se päivä olikin mun ensimmäinen kunnon työvuoro ja oli hieman kaaosta. Pääsin konttorille yhdeksäksi, ja kaikki pyörät oli jo otettu joten jouduin kävelemään jalan. Olin väsynyt, stressaantunut ja myöhässä. En ehtinyt edes pitää lounastaukoa. Lopulta jouduin soittamaan kollegat apuun ja mut lähetettiin kotiin. EIkä epäonni siihen loppunut.. Junat ei kulkenut, vaan oli 2 tuntia myöhässä.. No keksinpä ottaa metron Kistaan ja sieltä bussin, mutta bussi oli juuttunut ruuhkaan. Kaiken kaikkiaan koti matkaan meni yli 2 ja puoli tuntia kun normaalisti menee noin 45 minuuttia.

 Perjantaina vietin mun 20-vuotispäivää. Tosin mulla oli aamuvuoro. Päivä meni hyvin ja pääsin lähtemään ajoissa. Tulin kotiin suoraan päikkäreille ja suihkuun :D Sitten aloin valmistautumaan iltaan. Aloitin tosin iltaa yksin pubissa, kun kaveri oli myöhässä. Suunnattiin pubista Tukholman isoimpaan yökerhoon, colosseumiin. Voin vain sanoa, että olipa ilta! Ja kaikki päättyi siihen, kun jouduin odottamaan yksin keskustassa junaa melkein 2 tuntia.. Ensimmäinen juna kotiinpäin nimittäin lähti vasta viiden jälkeen. Tuli valvottua kaiken kaikkiaan 25 tuntia ja siltä tuntuikin lauantaina.
Eilen sunnuntaina olin töissä aamulla. Oli tosi rauhallinen päivä. Istuin tunnin juttelemassa yhden asiakkaan kanssa kun ei oikein ollut mitään tekemistä. Mutta meillä oli oikein mukavaa ja mä nini rakastan mun työtä, vaikken sitä koko elämää haluaisi tehdäkään. Töiden jälkeen suuntasin yhen ruotsalaisen luo, joka oli juuri palannut Australiasta. Mulla on aina niin hauskaa hänen seurassaan ja ihan mahtavaa, että oon saanut tutustua häneen! Nyt mulla on pahimmassa tapauksessa torstaisin vapaata, mutta tänään juhlitaan Ruotsin kansallispäivää ja aion mennä kaupunkiin ihmettelemään sitä!

Muutto!

Kirjottelen tätä postausta mun uudessa huoneessa Sollentunassa. Vihdoinkin koitti muutto päivä! Tosin tää päivä ei mennyt ihan kun Strömsössä :D Ihan ensin kävelin turhaan yli kilometrin matkan 6 kassin kanssa, koska en ymmärtänyt mistä täytyisi kääntyä asemalle Mörbyssä, joten kävelin Danderydin asemalle asti. No sieltäkin olis mun bussi mennyt, mutten löytänyt sitä pysäkkiä, joten otin metron keskustaan ja sieltä junan tänne. Pääsin kuitenkin vihdoin perille, mutta kerrostalon ovella huomasin, ettei avain käynytkään oveen. No olin unohtanut hostperheen taloon semmoisen liuskan, joka avaa lukon (samankaltainen kun ovissa on koodi). Odottelin kasseineni reilu 10 minuuttia, kunnes joku naapuri tuli sisään ja mä pääsin sisälle rappuun :D Pöyrähdin nopeasti asunnossa ja suuntasin keskustaan. Kävin ostamassa salaatin ja nautiskelin sen vanhan kaupungin laiturilla ihanassa auringon paisteessa. 
Illalla mun auppari kaveri pääs auttaa mua loppujen tavaroiden kanssa ja meidän onneks saikin hostperheensä auton käyttöön, joten päästiin nopeasti suoraan autolla tänne mun miljoonan kassin kanssa. Rouva, jonka luo muutin oli ehtinyt tässä imuroida ja vähän siivota mun huonetta edellisen asukkaan jäljiltä. Pahoitteli, ettei jaksanu siivota enempää töiden jälkeen. Ihan hassu, tää käy ihan hyvin, vaikka sano, että siivoais lisää viikonloppuna :D Mutta luulen, että tuun viihtymään täällä hyvin. Tapasinkin jo myös toisen alivuokralaisen ja mulle näytettiin omat hyllyt kaapeista. Alue on ihanan rauhallinen ja kaikki on lähellä ja naapuritkin vaikuttavat rauhallisilta. Eräs naapurin poika kysyikin alhaalta, olenko tulossa matkalta.. :D Nyt kun muutto on ohi ja töitäkään ei ole kovin paljoa tällä hetkellä, niin pääsen varmaan pian kuvaamaan teillekin jotain, nii ei tule tylsiä kuvattomia postauksia enää!

Introsta selvitty

Mä oon tosi innoissani mun kesätöistä. Kolmen päivän intro meni hyvin ja dainkin kolme päivää vapaata ennen kuin maananraina mulla on ihka ensimmäinen aamuvuoro, joista joudun selviytymään ihan yksin! Mulla on jo muutama lemppari mummo, joista toivon tulevan mun asiakkaita edes joskus. Kotihoito on kyllä niin antoisaa työtä!
Tulin eilen taas tänne "metsään" mun kaverin tykö, kun mun vuokrattava huone vapautuu vasta ens viikolla. Eilen matkustin ensimmäistä kertää Södertäljeen, josta mun kaveri nappas mut kyytiin. Tehtiin hyvää ruokaa ja TVstä tuli Simpsons maratooni. Muuten tähän viikonloppuun kuuluu vain rentoutumista, jotta jaksaa tehdä töitä! Ja huomenna käyn hakemassa mun avaimen.

Ensimmäinen työpäivä

Maanantaina mulla oli vielä ihana vapaapäivä. Odotin, että pankki aukesi, jotta sain vietyä mun rahat sinne. Pankista suuntasin suoraan Sinin tykö Saltsjöbadeniin. Oli ihanan lämmin päivä, joten paistateltiin terassilla auringossa ja höpistiin niitä näitä. Ehkä jopa tarttui hieman pintaan väriä. 
Sini oli normaalisti töissä, joten haettiin hänen hostlapset iltapäivällä. Jotenkin vapauttavaa, kun ei tarvitse olla enää lasten kanssa töissä/tekemisissä. Sitä on tehty niiin monet kerrat.. Sain vielä Siniltä ihanan kortin (kiitos :*), ennen kuin lähin <3 Illalla näin vielä nopeasti yhtä perulaista tuttua ja höpistiin hetki sergelin torilla. Kaiken kaikkiaan oli ihana ja rento vapaapäivä.
Tänään mulla alkoi työt kotihoidolla. Oli tosi kiva päivä. Vielä olisi 2 päivää introa jäljellä, jonka jälkeen joudun hoitamaan kaiken itse. Aamu alkoi papereiden allekirjoittamisella ja lukemisella ja siitä sitten lähdin erään tytön matkaan ja auttelin ja seurailin työtä. Aika meni ihan siivillä. Ainut vaan, että mulle törkättiin 2-3 kokoa liian iso työpaita ja joudun pyöräilemään liian isolla polkupyörällä :D Mutta hei en kaatunut kertaakaan, vaikka viimeks kunnolla pyöräillyt ehkä melkein kaksi vuotta sitten! :D Huomenna on herätys viideltä, joten tämä tyttö painuu pian pehkuihin.

Vapaus

Nyt se on ohi. Mä en oo enää au pair! Tän kaiken jälkeden sanon vaan teille, että älkää ikinä missään tilanteessa tehkö mitään työtä ilman jonkunlaista sopimusta! Ei kannata, se tuli huomattua..
Mun viikonloppu on ollu vauhdikas. Perjantaina mulla loppu au pairius ja työt jo kolmen jälkeen. Menin heti Lidingöhön uuden tuttavani luo mansikoiden ja fetan kanssa. Lidingössä mua ootti valmis ruoka, pari breezeriä ja mun lempi skumppa. Oli hauska tavata uusia tuttavuuksia pitkästä aikaa. Opetin kahdelle ruotsalaiselle suomea ja nopeasti oppivatkin muutamat sanat :D Aika meni taas tosi nopeasti ja tuntui ihan hassulta mennä nukkumaan, kun aurinko nousi.
Tänään käytiin Sinin kanssa mall of scandinaviasssa pyörähtämäss ihan vain siksi, että piti päästi juuri siihen icaan ostamaan irtaeita pikkupussiin, joita ei enää edes ollut.. Mutta sainpa ainakin valkosuklaa lionin! Solnasta me suunnattiin keskustaan muutamaan ilmaseen museoon. Välimeren museo (medelhavsmuseet) ja keskiaikasessa museossa (medeltidsmuseet). Museot on ihan viereikkäin 400 metrin päässä toisistaan. Keskiaikanen museo oli siitä hauska, että sinne museoon oltiin rakennettu vanhaa Tukholmaa; oli olevinaan taloja ym. Hauska ja ilmainen museo, suosittelen käymään, jos Tukholmassa piipahdatte. Museo sijaitsee aivan keskustassa ihan Kuninkaan linnan vierssä.
Käveltiin Drottninggatanilla ja bongailtiin turisteja. Ja no leikittiin myös turisteja. Me nimittäin ostettiin turistikaupoista Ruotsi-paidat meille. Mun paidassa lukee "Absolut svensk" ja siinä on Ruotsin lippu ja Sini osti "tre kronor" paidan (sininen paita kultasilla kruunuilla).  Elokuusta asti kuolannut tätä paitaa ja kun nyt vain 25 kruunua niin tottakai lähti mukaan! Lopuksi mä vein Sinin vielä mun lempi pizzeriaan, Il fornoon. 

Kengät - Dinsko // mekko, lasit - HM

Viimeisiä ajatuksia aupairiudesta

Kohta voin laskea tunteja koska tää loppuu. Perjantaina on mun viimenen virallinen työpäivä au pairina. Tosin lasken torstain eli huomisen viimeiseksi, koska perjantai tulee olemaan, no mielenkiintoinen ja lyhyempi kuin yleensä. Huomenna tänne saapuu perheen ihan ensimmäinen auppari kuudeksi viikoksi. Mä joudun huomenna luovuttamaan mun huoneen hänelle ja mietin miten mahdun kaikkien miljoonan kassini kanssa pieneen varastoon/hieromahuoneeseen, jonne majotun siihen asti, että mun vuokrahuone tyhjenee ja pääsen muuttamaan.

Nyt on kaikki tavarat pakattu. Vain noin 10 iso muovipussia (kiitos Sini pusseista :D), 3 laukkua, kameralaukku, kangaskassi sekä matkalaukku. Toivon mukaan saan aupparikaverilta apuja muutossa, muuten menee kahteen iltaan. Muistan kun istuin tässä huoneessa melkein 10 kuukautta sitten ja ajattelin, että täällä asustan melkein vuoden. Oon tykänny kovasti mun isosta ja valoisasta huoneesta, ja mukavasta sängystä. Tosin tässä huoneessa on lukuisat kyyneleet vetistelty. Tässä huoneessa on tanssittu lukuisien kappaleiden tahtiin. Tässä huoneessa on naurettu omille aamuisille kommelluksille. Tässä huoneessa on herätty keskellä yötä ja luultu aamun  jo sarastaneen. Ja kuinka monta kertaa olenkaan saanut verhoni vedettyä alas.. :D Ja kuinka ihanaa oli lämpimänä kesäiltana istuskella omalla portaalla ja nauttia kevyestä tuulesta.

Muistan ekat viikot täällä. Olin kaikesta ihan pihalla, mutta rutiinit löydettyä alkoi arki luistaa. Nykyään tyttöjen välipalat menee automaattisesti. Tiedän, mitä kumpikin haluaa. Nuorinkin poika pyytää reippaasti, mitä haluaa. Koiran kanssakin löydettiin nopeasti yhteinen sävel, sanoja ei tarvittu ollenkaan, eleillä mentiin. Hyvä niin, koska ei hän kuulekaan enää juuri mitään. En ole enää se vieras ihminen tässä talossa.

Oon päässy todistelemaan itkupotkuraivareita, hampaiden irtomisia, onnistumisia, hienoja taideteoksia, arkisia iloja ja kaikkea muuta. Oon päässyt seuraamaan viiden lapsen kasvua melkein vuoden ajalta aitiopaikalta. Olen saanut lasten luottamuksen. Mulle on uskallettu näyttää kaikki tunteen ja olla omia itsejä. Mun sylissä on istuttu ja mua on yllätyshalailtu lukuisia kertoja. Olen kantanut väsyneitä tyttöjä sänkyyn. Ollaan luettu monen monta iltasatua ja kerrottu omia satuja. Olen myös saanut asua ensimmäistä kertaa omakotitalossa. Olen saanut ottaa askeleen kohti itsenäistä elämää.

Olen ollut luovuttamisen partaalla. Olen ollut ahdistunut ja surullinen. Mutta joukkoon on mahtunut myös ilon hetkiä. Lisäksi olen kasvanut niin paljon tämän matkan aikana. Tämä oli tehtävä. Suomessa olisin junnanut paikallani epävarmuuden kuplassani. Täällä uskallan. Uskallan elää. Olen löytänyt paikkani maailmasta. Olen saanut elää unelmaa. Olen saanut ihania ystäviä ja kokemuksia. Olen oppinut mitä haluan. Tiedän, mitä haluan tulevaisuudelta. Tiedän, mihin haluan opiskelemaan ja missä asua. Nyt sulkeutuu tämä ovi mun elämästäni ja voin sanoa, että olen iloinen, etten koskaan luovuttanut. En kadu.