Pientä shoppailua

Vieläkin tuntuu tosi yksinäiseltä, vaikka oon ollu täällä jo puoltoista kuukautta. Kaikki mukavat ihmiset, keiden kanssa juttelen, poistaa mut ja kukaan oikee haluu nähä mua. Oon mukana erilaisissa ryhmissä, sivustoissa ja mulla on erilaisia appeja puhelimessa. Siltikään ketään ei tunnu kiinnostavan minä. Haluisin vaan tavata uusia tuttavuuksia ja kokea kaikkea uutta. En aio luovuttaa, mutta kyllä tässä pikkuhiljaa alkaa vaipumaan epätoivoon.

Tänään olin lähdössä taas yksin kaupungille, kun kukaan ei voinu olla  tai edes vastannut. Onneksi edes mun tukholmalainen kaveri oli kaupungilla, joten sain sentään seuraa. Suuntasin ensimmäisenä apteekkiin, josta nappasinkin c-vitamiinit mukaan, jos vaikka taltuttais tän flunssan lopullisesti sen voimin! Kaupungilla oli ihmisiä ja vilinää. Oli puolimaratonia ja mielenosoitusta. Teitä oli suljettu ja saikin kierellä sieltä täältä, jotta pääsi paikasta A paikkaan B :D Onneksi oli kiva sää ja ihanan lämmin. Kävin kaupassa ostamassa vähän liikaa suklaata täydentääkseni herkkuvaraston. Saahan sitä lohduttautua suklaalla, jotta pääsee tästä flunssasta eikö niin? Mun piti oikeestaan vaan käydä ettiä huivia ja pipoa kylmenevään syksyyn (tyhmänä unohdin ne Suomeen..), mutta glitteristä löytykin kiva pikkunen laukku, joka oli sitten pakko napata mukaan. Jäädyin hieman kassalla. Puhelias nainen kysy maksanko kortilla (kort) vaiko käteisellä (kontant). Olin vähän, että apua, mutta sitten kaveri tokaisi, että kontant eli käteisellä. Myyjä höpötti paljon ja ujutti mut mukaan johonkin, en tiedä mihin nimeni ja sähköpostini pistin edes haha. Kysyi olenko jäsen, no nyt näköjään olen! Tästä laukusta innostuneena aloin suunnittelemaan baarireissua ensi viikonlopulle, katsotaan onnistuuko suunnitelma. Oon myös ihmetelly eikö Ruotsissa oo tigerii, mutta täällä sen nimi onkin tgr, koska on joku vaatekauppa, jonka nimi on jo tiger. Innoissani käväisin siellä ja ostin itselleni siirto henna-tatuointeja!
 Huomenna näen yhtä suomalaista kahvittelun merkeissä, joten onneksi mulla on seuraa huomiselle. Josko vaikka löytäisin sen mun huivin!

 

Kela-ongelmia

En ehtinyt saada kelalta aikaa ennen mun lähtöä, joten mun täyty tyytyä viestittelyyn. Kirjotin niiku asiat on, ehkä liianki rehellisesti. No ne päätteli, että kun oon yli vuoden poissa multa evätään sosiaaliturva Suomesta. Tää päätös tuli pari päivää sitte. Hieno homma, nyt mulla ei ole mitään sosiaaliturvaa. Hoitoakaan en täältä saa ennenkun saan mun uuden henkilönumeron/tunnuksen. Ei siis ole varaa sairastua, tai tulee jätti lasku. Toissapäivänä kirjotin, että mun hommat loppuu täällä kesään mennessä, eli olen vaan vuoden (ei kannata kertoa, jos haluaa jäädä tänne opiskelemaan). Sain vastauksesksi, että vaikka en ole kuin alle vuoden poissa (ainakin leikisti) niin en kuulu Suomen sosiaaliturvaan, koska saan palkkaa täältä. Kela kysy kesällä saanko tästä palkkaa, ja tietenkin oletin heidän tarkoittavan Au Pairin- taskurahaa, joten vastasin, että saan. Näin ollen en kuulu Suomen sosiaaliturvaan, koska saan standaridia Au pairin taskurahaa täällä.. Nyt tekisi mieli lähettää Kela kuuhun eikä ikinä palata takaisin Suomeen.. Nätisti olen siis sössinyt asiani, koska en ole ymmärtänyt miten kaikki tapahtuu.. Perus kela, joka tekee asioista aina turhan monimutkaisia. Onneksi äidilläni on valtakirja hoitaa asioita puolestani, joten nyt on asia onneksi hoidossa.

Sairastelua ja väsymystä

Tää viikko ei sitten yhtää oo mun viikko! Maanantaina muhun iski kunnolla flunssa. Tosin onneksi ei kuume koskaan nouse, koska muuten olisin aivan kuollu. Eikä siinä mitään. Villasukissahan mä täällä tallustan, koska talo on jo tosi kylmä ja tietenkin palelen vielä enemmän flunssan takia. Täällä on keittiö hieman ylempänä, joten saa aina kaksi askelmaa tallustaa keittiöön ja sieltä pois. Onnettomasti vedin lipat ja lensin kunnolla ne portaat/askelmat alas, koska liukastuin liukkailla villasukilla. En siitä heti päässyt ylös, jolloin toinen kaksosista totesi: Mä tiedän, että toi sattuu. Mee sohvalle lepäämään niin kyllä sde siitä. Ja halas mua :D Mojova mustelmahan tuosta jäi ja pieni selkäkipu, joka tänään alkoi puskea tuolta läpi.

Tiistaina nukuin kolmen tunnin päikkärit ja valmistauduin mun koko illan kestävään hommaan. Jäin kolmistaan tyttöjen kanssa, kun muu perhe lähti katsomaan Ruotsi-Itävalta -jalkapallo-ottelua. Tytöt oli kovin väsyneitä, joten melko helposti sain heidät sänkyyn ja nukkumaan, mutta olin heidän kanssaan yksin melkein kahteentoista. Tiesin, että ne tulee heräämään ja huutamaan äitinsä perään, joten jäin yläkertaa köllöttämään ja torkkumaan sohvalle. Puoli yhdentoista jälkeen suuntasin alas, tarkotuksena kömpiä sänkyyn, mutta mun epäonneksi tytöt heräs siitä aika nopeesti. Yli puol tuntia huudettiin ja ootettiin äitiä ja yritin siinä saada niitä rauhottumaan. Tästä sattuneesta syystä pääsin nukkumaan vasta 00 ja unet jäivät reiluun 7 tuntiin, vaikka olisin tarvinnut vähintään 10 tunnin unet flunssan parantamiseksi.
Tänään olin siis aika kuollut eikä ollut aikaa ottaa tavalliseen tapaan päiväunia. Me mentiin hostäitin kanssa heti aamupalan jälkeen skattverkeniin hakemaan mulle ruotsalaista henkilönumeroa eli rekistöröimään mut. Päästiin aika nopeasti hoitamaan kaikki, koska ihmisiä oli siellä melko vähän. Onneks vihdoin tämäkin asia on hoidettu, ja mun ruotsalainen henkilönumero saapuu kahden viikon kuluessa!

Liebster award

Kiitos Veera haasteesta!

 Liebster award haaste

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen

3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebester Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200. lukijaa

4. Keksi 11. uutta kysymystä nimetyille blogeille

1. Mitä odotat tulevalta syksyltä?

Uusiin ihmisiin tutustumista ehdottomasti!

 

2. Asia, jota et voi vastustaa?

suklaa.. aina pitää olla kaapissa, mutta eise kauaa koskaa säily :D

 

3. Oletko pitänyt uuden vuoden lupauksesi?

En tainu tehdä uuden vuoden lupausta, jos oikein muistan :o

 

4. Tämän hetken lempiasu?

vaaleanpunaiset lökärit ja vaaleanpunainen flamingopaita, ihanan rento asu!

 

5. Kuluneen viikon kohokohta?

Viime viikon kohokohta oli ehdottomasti ystävän luona oleskelu viikonlopun yli!

 

6. Mitä haluaisit eniten juuri tällä hetkellä?

Olla terve, taisi pikku flunssa nyt iskeä minuun.

 

7. Milloin ja miksi sua nolotti viimeksi?

En muista.. aina sattuu ja tapahtuu 

 

8. Hulluinta viime kesässä?

kesäheila ja roadtrip! Hauskaa kyllä oli

 

9. Mikä saa sinut iloiseksi?

ihanat ihmiset ja pienet hyvät teot

 

10. Mistä unelmoit?

Opiskelemaan pääsystä

 

11. Parasta just nyt?

Pitkät päiväunet!

 

 

mun kysymykset

1. Suurin unelmasi?

2. Mikä on parasta syksyssä?

3. Mikä tekee sinut onnelliseksi?

4. Missä näet itsesi 5 vuoden päästä?

5. Mitä tahtoisit ehtiä tehdä ennen vuoden vaihtumista?

6. Mihin maahan tahtoisit matkustaa?

7. Miten vietät mieluiten vapaapäiväsi?

8. Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

9. Mitä odotat eniten tulevalta viikolta?

10.  Milloin nauroit viimeksi?

11. Mikä on paras muistosi viime kesältä?

haastan

kukkakuvioiset unelmat

rebelle fleur

Perfectly Imperfect

Don't dream it, live it 

Sara X Fashion

Taija's

Aamukatastrofit

Se tunne, kun heräät kerrankin melko pirteenä ja ilosena aamulla. Siivoat keittiön, toisinsanoen täytät tiskikoneen, ja odottelet tyttöjä valmiiksi. Pyydän toista pukeutumaan ja kerrankin hän saa vaatteet päälle ilman sen kummempia säätöjä. Toinenkin pääsee aamiaspöydästä ja me kaikki kolme mennään sukkalaatikolle valmitsemaan jonkin parin niistä kaikista miljoonasta uudesta sukkaparista.  Sukkia vaihetaan vähitään kolmesti. Toisella vaatteet päällä, toinen hipsii pikkuhousuissaan. Mutta kumpikaan ei saa valittua mieleisiä sukkia. Toiselle löydetään sopiva paita, mutta housuja hän ei tahdo laittaa. Ei ole vaatteita. Eipä ei, kaappi täynnä vaatteita, mutta siltikään ei ole vaattteita. Sukista väännettään vielä tässä vaiheessa, onneksi toinen saa valittua sukat ja onkin kokonaan pukenut. Toinen kiukustuu ja heittää juuri laittamansa paidan pois. Yritän jättää hänet valitsemaan vaatteitaan, kun yritän siskoaan saamaan vessaan pesemään hampaita. Mutta ei, ei hän halua olla ensimmäinen, vaikkei eilen ollutkaan. Hän linnottautuu sänkyynsä peiton alle ja heittää sukat pois. Äiti on 5 minuutin päästä kotona, mutta emme ole läheskään valmiita. Toinen mököttäää sängyssä, toinen puolialasti lattialla kiukustuneena. Sanon, että tytöt ei saa murjottaa, tontut katsoo. Lopulta saan valita vaatteet tytölle, mutta kun hän yrittää saada housuja jalkaan tulee taas kiukun puuska. Ne on liian isot. Eivät ne ole isot, ei vain ole kärsivällisyyttä laittaa niitä jalkaan. Sanon, ettei tarhaan voi mennä puolialasti, ulkonakin on kylmä. Ei mitään reagointia. Äiti tulee kotiin ja pääsee selvittelemään vaatekriisiä. Alkaa varsinainen kiukkuaminen. Päästään vihdoinkin valmiin tytön kanssa harjaamaan hampaat, vaikka ensin pitää kiukutella uusista sukista, jotka tuntuvat hassuilta ja isoilta.

Tällaista on keskimäärin joka toinen/kolmas aamu. Lieneekö syynä väärällä jalalla nousu ja väsymys vai liika hemmottelu. Mihinkään ei olla tyytyväisiä. Mitään ei ole. Ei vain ole, vaikka koko talo ja kaappi on täynnä vaatteita ja tavaraa. Ja valinnanvaraa riittää ja päälle saisi laittaa lähes mitä haluaa. Moni olisi tähän erittäin tyytyväinen, mutta ei tämä poppoo. Ei vaikka muistutetaan köyhistä lapsista Afrikassa.

Hulinaa ja vilinää

Maanantai poikkesi muista päivistä. Tavallisesti tulin yläkertaan puoli kahdeksan aikoihin poikkeuksellisen hiljaiseen keittiöön. Hostäiti kertoi, että eräs tarhasetä oli pudonnut katolta/tikkailta ja loukkaantunut. Tytöt olivat koko päivänkotona. Tarhaan ei kai oltu saatu sijaista niin nopealla varoitusajalla. Oltiin tyttöjen kaa aamusta kolme tuntia ulkona. Hypittiin trampoliinillä, leikittiin kahvilaa, käytiin metsässä ja syötettiin hevosia. Väliin mahtui myös kiukunpuuska ja naapurin pihalla sekoilemista. Päivällä hengähdettiin hetki tvn ääressä piirrettyjä kattoen. Sitten pelattiin taas lautapelejä. Ruokailun yhteydessä sain pienen lepotauon. Sitten siivosinkin jäljet, täytin koneen ja söin. Lapset leikki ulkona, joten nopeasti kävin lukemassa blogeja. Naapurintyttö tuli leikkimään sisälle juuri ennen iltapalaa ja kyseli paljon. Kuka olet? Mistä olet? Mitä teet? Missä nukut? Jne. Lopulta naapurin isä tuli pyytämään lapset kotiin ja sain tytöt vihdoin iltapalalle, jonka jälkeen hostäiti vihdoin tuli kotiin vanheimpanillasta. Olin työn touhussa poikkeuksellisen koko päivän; kahdeksasta puoli kahdeksaan. 
 Tiistaina tytöt onneks meni tarhaan ja sain mun omat vapaat tunnit, jotka puolet kulutin taas nukkumiseen. Tässä kun oon pelaillu pelejä huomasin, kuinka lapset käyttäytyy kuin maailman napa olisi he. Pelatessa yksi ei malta odottaa vuoroaan edes niin simppelissä pelissä kuin muistipeli. Käänneetään kortteja toisten vuorolla ja fuskataan, minkä kerkeää. Eikä pelata sääntöjen mukaan. Tytöt saattaa tapella pareista, koska ei saa mieleistä ja siitä syntyy tappelu.Varsinkin, kun tappelun seuraksena toinen toivoo sisaruksensa kuolemaa. Inhoan väkivaltaa sen kaikessa muodossa.  Haluaisin opettaa, että voittaminen ei todellakaan oo tärkeinta, vaan se, että on kivaa.

 Iltasin, varsinkin jos menee myöhempään, on rentouttava istahtaa sängylle ja lueskella blogeja fazerin suklaata mussuttaen. Omat hetket on parasta varsinkin illalla pitkän päivän jälkeen. Vaikka en ihan kauheita määriä töitä tee, on kuluttavaa hengata pikku riiviöiden kanssa. Varsinkin kun talossa on vilkkaat kaksoset :D Ja lapset eivät ole sieltä helpoimmasta päästä. Tässä työssä ainakin oppii arvostamaan äitiään ja kaikkea sitä, mitä hän on vuokseni tehnyt. Voin vilpittömästi sanoa, että arvostan äitiäni todella paljon ja kaikkea mutä hän on vuokseni tehnyt ja että rakastan häntä erittäin paljon.