Kun ikävä taas mulle jää

Mulla tuli tiistaina perhe Suomesta muutamaks päiväks tänne. Odotin tiistaita kuin kuuta nousevaa! Olin heitä vastassa Gärdetin asemalla, josta me suunnattiin suoraan poikaystävän luo kahville. Oli mukava näyttää heille vähän missä mä vietän aikaa ja samalla päästä perus keskustasta pois. Tosin kahvittelun jälkeen suunnattiin keskustaan syömään. Jos pikaruokapaikkaa vailla, kannattaa suunata Maxiin. Iso plussa express kassoista, niin ei tarvitse itse puhua ja tilata haha. Käytiin myös taas suuressa BRssä, jossa on pieni leikkinurkkauskin perheen pienimmille.

Tiistaina käytiin ekaa kertaa junibackenissa. Sieltä löytyy kaikki Astrid Lingrenin satuhahmot. Paikka oli itsessään kyllä tosi pieni ja ahdas, varsinkin kun oli niin paljon ihmisiä. Mutta oli tosiaankin kokemisen arvoinen. Ihastuin erityisesti satujunaan, joka muistutti hieman linnanmäen taikasirkusta. Tosin tämä "juna" leijuu ilmassa toisessa kerroksessa aina toisinaan. Kierros kestää 12 minuuttia, joista kuullaan ja nähdään Astridin tarinoita. Olisin mielellään mennyt siihen uudestaakin! Satujunasta pääsee myös toisenkerroksen huvikumpuun.

Junibackenin jälkeen suunnattiin Skanseniin, jonka yksi sisäänkäynti oli kävelymatkan päässä. Olin reilu vuosi sitten siellä tätini perheen kanssa ja Skanseniin on aina yhtä ihana mennä. Koska kello oli jo aika paljon suunnattiin heti markkina-alueelle syömään. Eräs sorsa tosin tuli niin sanotusti kerjäämään ja en oikein linnuista välitä, joten juoksentelin ympäriinsä kuin päätön kana. Mun ehdoton lemppari sieltä on paahdetut mantelit! Yksi pussi maksaa 30 kruunu ja on muuten ihan parhaita! Lisäksi markkinapaikalta saa ostettua muita vanhan ajan namuja tai ihan vain hattaraa, jos sitä haluaa. Myös 40 kruunua maksava opastettu kierros junalla lähtee sieltä. Ihana koko perheen paikka. Me ei viivytty kovin kauaa tällä kertaa, koska meillä oli mukana pikkusiskoni. Ehdittiin kuitenkin nähdä eläimiä niin maatilaneläimiä kuin biisoneitakin.

Torstaina sai äiti ja isäpuoli viettää kaksinkeskeistä aikaa kaupungissa, joten mä nappasin siskon ja poikaystävän mukaan ja suunnattiin puistoon östermalmille. Tukholmassa on monta asukaspuiston tapasta puistoa. Puisto jossa käytiin oli hyvä. Sieltä löytyi aidatut alueet niin pienille kuin vähän isommille lapsille. Talossa oli sisävessa ja hoitohuone. Pihalla oli myös grilli, jos haluaa grillata ja makkaraakin voi sotaa puistosta. Lisäksi siellä oli saatavilla jopa aurinkotuoleja ja kahviakin oli ostettavissa, jotta aikuisetkin viihtyvät.
Aika meni hirmu nopeasti taas. Puistossa ollessa katsoin vielä korkeakoulutulokset. Ja kyllähän se niin meni, että mä pääsin molemmille kursseille sisään! Luen syksyllä siis historiaa ja suomea. Aion kirjoittaa kandin historiasta itsenäisesti ja nyt on ainakin kurssi, josta oikeasti tykkään! Tämä suomen kurssi on vain extra 15 opintopisteen kurssi, jotta saan mun puuttuvat pisteet kasaan, joita en nyt nationalekonomista saanut. Kyllä tää vielä iloksi muuttuu!
Puistosta me suunnattiin takas keskustaan, jossa käytiin vielä frozen yogurtilla. Sitten olikin aika taas hyvästellä hetkeksi. Ai että mä inhoon sitä hetkeä, kun perhe kääntyy toiseen suuntaan ja mä tiiän, etten nää niitä taas moneen kuukauteen.. Onneksi mulla on jo mahdollisuus syksyllä käydä Suomessa.