Kuulumisia

Mun maailma romahti täysin yhdestä sähköpostista. Oon aivan jumissa mun elämässä ja ihan totaalisesti eksyksissä. Mutta täällä mä olen vielä! Ja täällä mä porskutan kaikesta huolimatta eteenpäin. Nyt kävi niin, että olin 5. varasijalla. Viime perjantaina piti olla reserupprop (mikälie onkaan suomeks), jolloin oisin 90% varmasti päässyt sisään, mutta se peruttiin. Jos en olisi ollut juuri silloin hagaparkissa skumppapullo kädessä ystävän seurassa, olisin totaali romahtanut silloin. Koulupaikka täällä (varsinkin mun menneisyyden takia) merkitsee mulle koko maailmaa ja nyt se vietiin nenän edestä. Mä en halunnut antaa periksi, joten varasin ajan opinto-ohjaajalle perjantaiksi. Ahdistaa vain mennä yliopistolle, koska tiedän, etten sinne varmaan toviin palaa.. Mutta mä tein kaikkeni. Chattasin koulun kanssa, lähetin sähköposteja ja kyselin ja näytin kiinnostusta, mutta eipä se näyttävästi riittänyt. Nyt yritän kerätä mun palaset ja jatkaa elämää. Suunitelmana löytää uusia työ, sillä kotihoito alkaa tympiä, kun se vaan jatkuu ja jatkuu. Vaikka mulla onkin ihania asiakkaita, jotka ei haluu mun lopettavan. Oli ihan huippu kesätyö, mutta nyt mennään jo syksyssä.
Fiilikset ollut aika matalalla tässä. Oon silti ollut seikkailemassa Drottningholmissa (Kuninkaan koti) ja hagaparkissa. Vielä ois suunnitelmia ja pieniä tavoitteita, jotta jaksaa porskuttaa eteenpäin. Nyt yritän kerätä itseni ja näyttää, että mähän vielä nousen sinne huipulle ja mikään ei voi mua estää.