Taas vierähti yksi vuosi

Ikää tuli vuosi lisää, mutta ei se vieläkään naamassa näy, terveisin ikuinen babyface.
Sain eilen illalla tietää, että mun syntymäpäivä yllätys olisi aamupäiväkylpylä brunssilla. Oltiin Högberga gårdissa, joka sijaitsee vain muutaman pysäkin päästä meiltä. Kymmeneltä aukesi ovet ja saatiin parin tunnin ajan pulahdella lämpimässä altaassa, kylmävesi altaassa ja poreammeessa. Aamulla oli vielä sen verran varjosta, että oli mukava istuskella lämpimässä altaassa ja katsella merta. Juomaakin tuotiin ihan altaalle, jotta itse sai rentoutua aivan täysin. Poreallas sisätiloissa oli hieman liian lämmin nyt kesällä, joten pulahdettiin pariin otteeseen kylmävesialtaassa pvilvoittelemassa :D Kylpyläosion jälkeen päätyttiin päärakennukseen brunssille. Monet olivat sitä kuulema hehkuttaneet, mutta mulle se oli melkein pettymys. Itse en syö kuin täysin kypsää kalaa (ei edes kylmäsavusettua) enkä punaista lihaa, joten mulle jäi vaihtoehdoksi oikeastaan vaan keitetyt perunat ja kukakaali sekä letut. Leipää ja juustoa oli myös tarjolla, olisin vaan kaivannut kaveriksi vähän kurkkua ja tomaattia. Jälkiruokapöytä oli sitten enemmän mun juttu! Oli kyllä tosi mukava aamupäivä (ja ihan mahtavat maisemat!) ja tässä illalla käytiin vielä hakemassa vähän sushia, jotka nautiskeltiin meren vierellä. Nyt haaveilen seuraavaksi kokonaisesta kylpyläviikonlopusta!

Kun toiset eivät ymmärrä

Välillä ärsyttää niin paljon ihmiset, jotka eivät ymmärrä tai edes yritä asettua toisen asemaan ja yrittää ymmärtää. Mä oon tän vuoden tsempannu valtavasti mun sosiaalisen fobian, ahdistuksen ja paniikkikohtausten kanssa. Kävin juttelemassa psykologin kanssa ja siitä sai jotenkin voimaa yrittää haastaa itseään ja pääsemään näistä epämieluisista asioista eroon. Mulla nousee edelleen ahdistus huippuunsa epämiellyttävissä tai uusissa tilanteissa. Silloin mun on helpointa pysyä rauhallisena, jos saan puhua kaverin kanssa tai vaikka ihan vaan lähettää ääniviesti serkulle. Useimmat yrittää edes ymmärtää ja tsemppaa, mutta välillä sitä vaan huomaa, että kaikki ei vaan ymmärrä taikka sitten vaan välitä. Se, että kertoo että ahdistaa jonkun asian tekeminen, mutta on kuitenkin menossa vapaaehtoisesti sitä tekemään,tarkoittaa, että ihminen luottaa suhun, ei silloin auta puhua negatiiviseen sävyyn ja vähättelmään sitä. 
Jos joku purkaa sulle ahdistustaan, niin paras tapa auttaa sitä ihmistä on kuunnella ja yrittää positiivisesti tsempata sitä ihmistä siinä tilanteessa, vaikkei itse edes ymmärtäisi miksi se on niin vaikeaa. Negatiivinen sävy tai vähättely saa aikaan vaan surullisen mielen ja pahimmassa tapauksessa paniikin ja tilanteesta poistumisen, joka johtaa siihen, että seuraavan kerran se on vielä vaikeampaa yrittää. Asiat, jotka susta tuntuu ihan itsestäänselvyytenä, eivät sitä ole esimerkiksi paniikkihäiriöstä kärsivälle. Jo vaikka kauppaan meneminen yksin voi olla ylitsepääsemätöntä, samaan aikaan kun meille muille se on ihan normaalia rutiinia.
 Mä en oo näistä asioista hirveesti edes kertonut mun kavereille. Vain muutama harva ihminen tietää, missä tilanteessa oon ollut. Jotenkin mun oli pakko vaan saada tää ulos ja toivon, että ihmiset miettisi enemmän sanomisiaan, varsinkin jos tietää, että sillä toisella on tai on ollut vaikeaa.
Mun tilanne on kokoajan menossa parempaan suuntaan ja yritän koko ajan enemmän ja enemmän. Oon juuri alkanut käymään poikaystävän kanssa salilla, mitä ajattelin, ettei koskaan tule tapahtumaan. Työhaastatteluihinkin pääsin ilman suurempaa stressiä tai jännitystä. Onneksi mulla on ymmärtävä ja tsemppaava poikaystävä ja paras kaveri sekä serkku, joka ymmärtää ja tukee. Tiedän myös rajani ja olen oppinut tunnistamaan tilanteet, jossa paniikkikohtaukset voivat iskeä.

Ensimmäiset tuparit

Me pidettiin lauantaina pienimuotoiset tuparit pienellä porukalla. Mun ja kaverin lisäks meitä oli poikaystävä ja hänen veljensä ja muutama serkku, koska valitettavasti muutama muu ei päässyt paikalle. Mutta eikös sitä sanota, että kun väki vähenee niin pidot paranee? Meillä oli oikein hauskaa. Alotettiin ilta grillaamalla meillä ja suunnattiin illalla vielä yökerhoon. Oli kyllä tosi hauskaa tanssia pitkästä aikaa ja muutenkin ihan koominen ilta. Tällasta pään nollaamista tarvitsee aina välillä. 

Tässä viikon sisään on jo ehtinyt tapahtua. Mä en ikimaailmassa ois kuvitellu, että minä minä kävisin jossai salilla. Mutta tässä nyt viikon ollu salikortti meidän lähisalille :D Mä tunnen itteni helposti tosi epämukavaks salilla, mutta tässä helpottaa se, että tää on nii korvessa, että salilla on tosi vähän porukkaa ja että käydään poikaystävän kanssa yhdessä, mikä on hyvä, koska en ymmärtäis mitään noista koneista muuten!

Mä pääsin työhaastatteluun yhteen rekrytointi firmaan viime viikon torstaina ja pääsin jatkoon siitä, jotne tänään kävin haastattelussa tänään ja sitten vielä sinne toiseen haastatteluun huomenna. Nyt jos onnistais! Paikka kuulostaa kivalta, monipuolista asiakaspalvelua ja vaihtelevia työtehtäviä. 

Työttömän tylsistyminen

Pikkuhiljaa alkaa turhauttuttamaan tämä jatkuvasti kotona istuminen. Raha-asiat alkaa huolettaa ja töistä ei kuulu mitään. Hain yhteen paikkaan, jonka ajattelin olevan täydellinen mulle, muttei siitä kuukautee kuulunut mitään.. Hain toiseen paikkaan, jossa kävin rekrytointifirmassa haastattelussa, joka meni tosi hyvin, mutta vaikka he kuinka tykkäs musta ei se yritys ollut kiinostunut.. Ihme kyllä, mutta nepä siinä sitten menettivät jotain. Kolmas paikka, jota hain vasta loppuviikosta, siitä ei vielä ole kuulunut mitään.. Mulla ei koskaan aikasemmin täällä ollessa oo ollu näin vaikeeta löytää työpaikkaa.. Toki suomenkielisille löytyisi vaikka kuinka paljon aspan hommia, mutta en halua työhön, jossa vastataan pelkästään puhelimeen se 8 tuntia päivästä. Tiedän, että tulisin tosi nopeesti tylsistymään, jos olisi vain yhtä tekemistä.
Viime vuonna tähän aikaan satoi vielä lunta ja tänä vuonna jo huhtikuussa onnistuin hankkimaan rusketusrajat. Onkohan tästä kesästä nyt tulossa lämpimin moneen vuoteen? Käytiin eilen meidän lähirannalla ottamassa vähän aurinkoa, kun tuo terassi on hieman liian lämmin näin päivisin. Muutaman viikkoon ei tässä nyt ole tapahtunut mitään ihmeellisempää, toivottavasti tästä lähtis jotain nyt kehittymään. Palan jo halusta päästä töihin ja oppimaan uusia juttuja!

koru - Ur&Penn // t-paita - Bik bok // housut - JC

terassikalusteet

Vihdoinkin ollaan saatu meidän kaikki terassikausteet. Ollaan saatu yks huone lisää näin kesäks. Kirjoittelen tätä postaustakin täältä aurinkoiselta terassilta. En tiedä mitään rauhoittavampaa kuin loikoilla tässä sohvalla ja katslla merta ja ohi lipuvia laivoja. Vielä kun saisi ostettua sähkögrillin niin olisis 5/5.
Kävin maanantaina ekassa työhaaastattelussa eräässä rekrytointi firmassa. Ei valitttavasti ole kuulunut mitään. Toiseen paikkaan johon hain ei kirjaimellisesti ole kulunut mitään. En ymmärrä miksei voi sanoa vaikka, että vastaus saadaan tietyn ajan sisällä taikka jos ei pääse jatkoon niin sitä ilmotettaisiin.. Alkaa turhauttamaan tämä kotona istuskelu ja pikkuhiljaa kasvaa stressi rahasta, jossei sitä jostain kohta tule.. Olisi jo aika, että alkais tapahtumaan jotakin!
Me ollaan asuttu yhessä nyt kohta tasan kuukaus ja aika on menny tosi nopeesti, mutta samalla tuntuu kun oltas asuttu yhessä ikuisuus :D Täällä on onneksi hyvä hengähtää ja saada viettää aikaa oman rankkaasa kansssa. Ja vaikka meillä on aika pieni asunto, ei mellä mitään tilan puutetta ole. Tää oli kyllä meille aika täydellinen asunto <3

Asuntoesittely

Ollaan nyt asuttu täällä reilu viikko ja vieläkin vähän epätodellinen olo! Tää asunto on kyllä tuntunu kodilta iha heti ensimmäisestä yöstä. Sängystä näkee suoraa terassille ja puiden välistä näkee vähän merelle, josta voi bongailla Suomen ja Tallinnan laivat. Rakastan merta ja rakastan metsää eli mulle tää näköala on aivan täydellinen! Asunto sijaitsee ullakkokerroksessa ja on ihan vasta rakennettu/rempattu. Juna-asema sijaitsee reilun 100 metrin päässä ja keskustaan pääsee puolessa tunnissa.

Meijän tän hetkinen sänky on 140 senttinen ja tuntuu välillä vähän  ahtaalta kahdelle, varsinkin kun tuo mies on mlkein kaksimetrinen ja jalat vie tilaa. Tavoitteena on ostaa 160 senttinen sänky, sitten ku mä pääsen taas töihin. Liian suurta sänkyä tohon ei voi sijoittaa, koska muuten ei kaapit aukea ja toinen joutuu nukumaan seinässä kiinni. Viikonloppusin on ihan parasta vaan avata verhot ja nauttia ihanista maisemista suoraan sängystä. Pikku ikkunoihin pitäisi vielä ommella pienet verhot ylijäänestä verhosta, mutta meidän väliaikaisina verhoina toimivat sängyn tyynyt :D Ikkunalaudoille haluisin joitain pieniä söpöjä kasveja piristämään.

Mä halusin ehdottomasti tumman ruokapöydät, joka on sopiva niin kahdelle hengellekin kuin muutamalle vieraalle. Ikeasta löytyikin meille täydellinen pöytä, jonka saa venytettyä neljälle, mutta jos tiiviisti istutaan niin miksei kuusikin mahtuisi. Pöydän taakse meillä on tarkoituksena tulevaisuudessa ostaa pieni sohva. Siitä ei olla vielä ihan yhteisymmärryksessä, koska herra haluaa divaanin ja mä haluan tavallisen sohvan, joka sopii meidän pieneen asuntoon.

Terassille suunitellaan pientä sohvaryhmää pienellä pöydällä, jotta voidaan nautiskella sekä drinkeistä että ruuasta auringossa. Meillä paistaa melkein koko päivän aurinko terassille, kun aurinko päättää vilkuilla pilven takaa. Lisäksi lasiseinä tekee terassista kuin extra huoneen. Alhaalta meidän terassia hädintuskin edes näkyy, joten sitä saa olla aika rauhassa ja suojissa omalla terassilla. Pienen matkan päässä on toki naapurin terassi, mutta koska se ei ole kiinni meidän terassissa niin sitä ei melkein ees huomaa.

Mun yksi suosikki paikoista on mun pieni meikkipöytä nurkkaus. Löysin sopivan pienen pöydän ikeasta, johon mahtuu niin meikit, hiustarvikkeet, korut kuin kynsilakatkin. Pöytä itsessään sisältää peilin, joten sitäkään ei tarvinnut erikseen ostaa.

Meidän asunnon värimaailma on aika harmaavalkoinen ja se näkyy vessasakin. Pienet yksityiskohdat vessaharjasta suihkuverhoon on samaa marmorikuviota. Meillä on yksiöksi tosi tilava vessa ja koska meille riittää pesutupa eikä omaa konetta ole hankinnassa, ostettiin kylpyhuoneeseen kaappi, jotta saatiin lisää säilytystilaa. 

Midän koti on vain 34 neliötä, mutta musta tää avoin pohjaratkasu on mahtava ja tänne mahtuu kuitneki vaikka mitä. Kuvista ei näy, että herralla on myös nurkkaus työpöytineen, joten kun sohvan tänne vielä saa, niin ei täältä enää mitään oikein puutukaan. Kaikki on mennyt tosi hyvin ja on niin ihana asua vihdoin yhdessä! On mulla kyllä niin ihana avokki <3